Tässä ketjussa on tarkoitus keskustella Raamatun tulkinnan periaatteista.
Itselläni on mielessä ennen kaikkea Vanha Testamentti, mutta sana on vapaa muullekin aiheeseen liittyvälle keskustelulle.
Laitan tähän omia ns. varmoja oppimiani mielipiteitä, mutta tietenkin haluan olla avoin ja valmis niitä vaihtamaan, jos sellaiselle on hyvät perusteet.
1. Lähtökohta:
Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Raamattua on tulkittava Raamatulla.
Jos emme ymmärrä kaikkea, se ei tee Raamattua ei-todeksi.
2. Miten Raamattua pitäisi tulkita?
Kirjaimellisesti, silloin kun se on mahdollista.
Raamattu on täynnä kielikuvia, vertauksia ja jopa liioitteluja sillä tarkoituksella, että sanoma havainnollistuisi.
Lähes jokainen uskovainen sanoo olevansa raamatullinen.
Aina kaikkea ei voi ottaa kirjaimellisesti, vaan ne on tulkittava jotenkin. Mitkä näistä pitäisi tulkita ja mitkä ei?
”kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä”
”Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisieni silmien eteen”
”Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta seuraa sinä minua”
”Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
Malka= hirsi
"Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi"
3. Tyylilaji
On ymmärrettävä mikä tyylilaji on kyseessä esim. historiallinen kerronta, runous, profetia
Jos kirjaimellinen tulkinta on mahdotonta, on tutkittava sen kuvainnollista tai esikuvallista merkitystä.
Aina kirjaimellinen tulkinta ei avaudu tai ihmisen on vaikea ottaa kerrottua sanomaa vastaan, koska se on aiemman opitun tai vaikkapa nykytieteen vastaista - joskus käännös tekee ymmärtämisen vaikeaksi.
Jokaisella uskonsuunnalla on omat oppinsa, korostuksensa ja käytäntönsä, joiden ylitse on vaikea nähdä.
Aika usein ongelma ei ole se ymmärtääkö Raamatussa kirjoitetun, vaan se haluaako hyväksyä kirjoitetun.
Tuo liittyy usein syntiin.
Useinkaan ei ole ongelma tietää missä ns. raja kulkee, vaan se, ettei haluaisi rajan kulkevan siinä missä se menee.