Kristittyjen seurakunnallinen hajaannus ei ole voinut tapahtua
Jumalan sallimatta.
Hänhän tietää ihmisten itsekeskeisyyden ja halun olla
omasta mielestään oikeassa silloinkin,
kun on kysymys Raamatun opetuksesta.
Vaikka hajoamiset eivät ole Hänen tahtonsa mukaista (Joh. 17: 22-23),
ne saavat kuitenkin monet uskovat tutkimaan Sanaa ja rukoilemaan sen
oikeaa sisäistämistä.
Jos kaikki olisivat aina kaikessa yksimielisiä (eli vastoin ihmisluontoa),
voisi syntyä penseyttä eli turtumista,
koska asiat alkaisivat olla "liian tuttuja".
Mutta kun esim. kasteesta on erilaisia näkemyksiä, siitä ei pelkästään lueta yhä
uudelleen samoja raamatunkohtia,
vaan asioille haetaan syvällisempiä merkityksiä.
Silloin syntyy paitsi hengellistä viisautta, myös sielullista ja lahkohenkistä hehkutusta.
Kuitenkin lukemattomat uskossa olevat tosissaan kiivailevat Sanan puolesta.
Jos he tekevät sitä rukoillen koko ajan Pyhän Hengen ohjausta,
hajaannus voi auttaa Sanan juurtumista ja leviämistä.
Jumalan Sana ei katoa minnekään, vaikka ihmiset olisivat avuttomia ja hitaita ymmärtämään.
"Niin käy myös sanani, joka minun suustani lähtee: ei se palaa luokseni tyhjin toimin vaan toteuttaa sen, mitä minä haluan, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin."
(Jes. 55:11)