Jumalan on joskus sallittava lankeemus, jotta voisi pelastaa mitä pelastettavissa on. Mitä "suurempi" joku on, sitä suurempi lankeemus tarvitaan. Pienempienkin kohdalla lankeemus on joskus tarpeellinen.
Lankeamus on ero Jumalasta, pelastuksesta. Eli se on tila, jossa eletään.
Näkisin, että on vissi ero erehdyksillä ja virheillä kuin syntiin lankeamisella.
Mielestäni asianlaidat käyvät selville Juud.5:15-20.
16 jae, "tunnustakaa siis toisille
syntinne, pitäisi olla "erehdyksenne".
Se on näin alkukielessä ja näin yleensä se käännetään ja edellisessä jakeessa oleva ".. ja jos hän on
syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi."
Jumala ei "salli" eroa itsestään, koska Hän haluaa, että kaikki ihmiset kaikkialla pelatuisivat ja, että "kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan".
Lankeemus ei ole koulutus tai askel parempaan. Vastoinkäymiset ja ahdistus sitä vastoin usein ovat, - ehkä tarkoititkin niitä?