Puimatanner

Puimatanner => Laki ja evankeliumi => Aiheen aloitti: Oloneuvos - 03.03.20 - klo:00:07

Otsikko: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 03.03.20 - klo:00:07
Vuosikymmenet olen kysyjille vastannut, että itsemurha on kuoleman synti. En ole osannut sitä Raamatulla perusteellisesti selittää, mutta sellainen vain on tunne ollut - hyvinä ja terveinä päivinä. Nyt monivammaisena ja kivuliaana -kun tuskanhiestä kastuneen patjankin vuoteella käännän yöllä ympäri- mietin näitä asioita uudelleen.

Minun elämä on muuttunut hyvin tuskalliseksi ja kivuliaaksi, kun lääkärien aloitteesta noin kolme ja puoli vuotta sitten aloitettu voimakas lääkitys lopetettiin Valviran ohjeistuksella. Se aloitettiin jotta pääsisin pyörätuolista johon jouduin, kun en kyennyt enää kävelemään. Ja pystyinkin taas kävelemään jopa kilometrin matkan parikin kertaa päivässä. Nyt voin kävellä 20-30 metriä, toisinaan en yhtään.

Viime aikoina olen ajatellut tulevaisuutta. Se alkoi rukouksin, että Herra ottaisi minut pois, mutta en saanut siihen vastausta. Viime viikkoina olen ajatellut lopettavani elämäni, kun kivut ja tuskat ovat niin kovia. Ajatuksiini on nyt toistuvasti noussut miete ajaa autollani jonkun sillan pilariin tai pistää pikainsuliinia suoneen useampi kynä. Ennen tällaisia ajatuksia ei ole ollut.

Onko mielestänne itsemurha kuoleman synti jos ei jaksa elää vaikka uskoo Jeesukseen, joka kantoi syntimme pois Golgatalla? Kirjoitin tämän, kun jälleen kerran kivut herättivät minut.

Tuohon kysymykseen voisi vastata myös unohtamalla minut kokonaan. Onko mielestäsi itsemurha kuoleman synti jota ei voi saada anteeksi? Ja Jeesus jolla on todellinen valta, siunatkoon teitä lukijoita.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Janne - 03.03.20 - klo:00:22
Nyt tuntuu kaikki väittelyt mm. esivallan asemasta mikroskooppisen pieneltä murheelta kun törmää tällaisiin suuriin kysymyksiin ja inhimillisen kärsimyksen osa-alueisiin.

Jeesus meidän Herramme ja Vapahtajamme on kärsinyt ristillä kaikki meidän syntimme ja sairautemme. Hän on kokenut paitsi fyysisen kivun niin myös henkisen kivun ja tuskan. Hän on kokenut kaiken sen minkä mekin. Hän jos kuka osaa samaistua kärsivän ihmisen hätään.

Vaikka Jeesus oli tosi Jumala, Hän oli myös tosi ihminen ja koki erittäin kovien fyysisten kipujen ja tuskan lisäksi ainakin hetkellisesti hylätyksi tulemisen tunteen ja yksinäisyydenkin.

Muista Oloneuvos, että Jeesus kärsii kanssasi juuri nyt ja rukoilee Isän oikealla puolella Sinun puolesta rakas veljeni, jos omat voimat eivät riittäisi. 
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Anton - 03.03.20 - klo:00:23
Mulla ei ole ollut koskaan fyysisiä kipuja, mutta epätoivon hetkinä on käynyt mielessä samansuuntaisia ajatuksia. Se että tuollaisia ajatuksia edes tulee mieleen, kertoo siitä että kipu tuntuu kestämättömältä, oli se fyysistä tai henkistä.

Harkitsin asiaa siis todella vakavissani, mutta en uskaltanut tehdä sitä. Joku sisälläni sanoi, että vaikka loppuelämä maan päällä olisi pelkkää kärsimystä ilman mitään iloa tai helpotusta, niin silti en voi sitä tehdä.

Mun kohdallani pahin kipu onneksi hellitti ja enää ajoittain on vaikeampia hetkiä. En osaa sanoa mitään varmaa vastausta kysymykseesi, mutta tällainen kokemus mulla oli. Toivon että saat myös avun kipuihisi ja Herra ottaa sinut ajallansa kotiin.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 03.03.20 - klo:05:02
Oloneuvos, onko sinulla aikomus lopettaa elämäsi?
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: peneriktus16 - 03.03.20 - klo:11:16
Eräs mies sanoi:
En haluaisi tavata Jumalaa sen jälkeen kun olen tuhlannut parhaimman lahjan jonka olen Jumalalta saanut. Elämän.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Marjatta - 03.03.20 - klo:11:19
Isä auta Oloneuvosta näissä ylivoimien käyvissä kivuissa,
ja helpota niitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden.

Isä Sinä tunnet Oloneuvoksen kokonaisvaltaisesti
ja siksi Sinä voit auttaa hyvän tahtosi mukaan.

Opeta meitä tässä ja suo armosi, että Sinun kauttasi asiaa peilaamme.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 03.03.20 - klo:12:23
Oloneuvos, onko sinulla aikomus lopettaa elämäsi?

Viime kuukausina olen sellaista ajatellut varsinkin kaikkein vaikeimpina hetkinä aamuöisin. Hengityskoneen rekisteri osoittaa, että harvoin nukun yli 1,5 tuntia kerrallaan öisin.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 03.03.20 - klo:12:30
Haluaisin kertoa jotakin elämästäni, mutta onkohan se sopivaa tällä foorumilla? Ei se mikään pitkä tarina olisi.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 03.03.20 - klo:15:14
Ehka jossain suljetussa osiossa . Mutta jaakoon tama ketju tahan kuten on kaytanto.
Onhan tuolla muutkin kertoilleet vaikeista asioista.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: ullamaija - 03.03.20 - klo:15:38
Ei ole tuntematon ajatus.Varsinkin,kun on yhtaikaa depressio ja fyysiset kivut.En ole vielä koskaan rukoillut,että Jumala ottaisi pois,mutta lähellä se ajatus on ollut.Ei meistä sankareita tule minkäänlaisessa kärsimyksen lajissa.Kyllä jotkut profeetatkin rukoilivat ahdistuksissaan pois pääsyä ajan vaivoista.Kärsimys ei jalosta minua ainakaan,niinkuin joskus kuulee sanottavan.Huokauksia ylöspäin puolestasi Oloneuvos.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 03.03.20 - klo:15:51
Minulla on ollut kaksi tilannetta missa sielunvihollinen selvasti ikaankuin tuli jatkamaan minun ajatuksia kun olin surullinen ja toivoton. See tarjosi sita ajatusta niin vaivihkaa kuin vain valheiden isa osaa.

Meilla ei yksikaan hengitys pihise Jumalan sallimatta.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 03.03.20 - klo:16:00
Ehka jossain suljetussa osiossa . Mutta jaakoon tama ketju tahan kuten on kaytanto.
Onhan tuolla muutkin kertoilleet vaikeista asioista.

Kiellät siis minua kertomassa täällä ahdistukseni syistä ja jatkamasta keskustelua? Tämä foorumi on ollut kotisivullanikin suositeltu. Kuinka voin olla näin väärin ymmärtänyt?   
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 03.03.20 - klo:16:04
Ehka jossain suljetussa osiossa .

Et Sinä Sandia noin minua tule, että jatketaan keskustelua jossain suljetulla osastolla.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 03.03.20 - klo:16:06
Luulin etta rohkaisin sinua. Luulin etta jos kirjoitat osiossa minka vain rekisteroityneet nakevat on turvallisempaa kirjoittaa.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 03.03.20 - klo:16:09
Mutta eihan tietty mikaan esta tannekaan kirjoitamasta.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 03.03.20 - klo:16:12
Luulin etta rohkaisin sinua. Luulin etta jos kirjoitat osiossa minka vain rekisteroityneet nakevat on turvallisemopaa kirjoittaa.

Ok. olen nyt linjalla keskustelemassa. Mutta mitä uskallan kirjoittaa? Voitat minut helposti koska olet oppinut ja minä olen hukkumassa. Tämä ei ole nyt leikkiä, mutta yrität estää edes puhumasta tällä foorumille.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 03.03.20 - klo:16:19
Mutta eihan tietty mikaan esta tannekaan kirjoitamasta.
Ymmärsin toisin edellisestä tekstistäsi. EIKÖ MIKÄÄN ESTÄ, OIKEESTI ?
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Natanael - 03.03.20 - klo:16:23
Oloneuvos,
voit kirjoittaa täällä.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 03.03.20 - klo:16:37
Olen yli kolmekymmentä vuotta toiminut tukihenkilönä ja avustajana väärinkäyttäjille ja nyt minä olen rikkonut tämän vakaumukseni  etsimällä pimeiltä markkinoilta lääkkeitä jokapäiväisiin kipuihin. Tämä on ollut helppoa, sillä tunnen tuon "alamaailman" entisen työni tähden, mutta tänään pyysin ensi kerran heiltä apua, kun hoitavat lääkärit eivät  ole auttaneet. Ja minua autettiin. Kirjoitan siis kivuttomana, mutta vähän huumattuna,
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 03.03.20 - klo:16:38
Oloneuvos,
voit kirjoittaa täällä.
Kiitos.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 03.03.20 - klo:17:25
Haluaisin kertoa jotakin elämästäni, mutta onkohan se sopivaa tällä foorumilla? Ei se mikään pitkä tarina olisi.

Vastasin tähän, kun kuulosti että et ollut varma asiasta. Yritin siis rohkaista. En estää. Vastasin vain tuolla samalla varovaisella tyylillä, millä sinun viestisi oli kirjoitettu Tuntuu surulliselta, että tulkitsit sen ESTÄMISEKSI.
Itse olen kertonut hyvin aroista asioista joten on kokemusta. Itse koen turvallisemmaksi kirjoittaa niistä suljetuissa osastoissa.

Ajattelin myös, että jos valitset kirjoittaa suljetussa osioissa, niin koska tää on jo yleisellä, niin voihan tää jäädä tänne. Nimittäin juuri pari päivää sitten kuulin uutisista, että Facebookissa on joku tukijuttu, mihin paljon ihmisiä ottaa yhteyttä kun ovat epätoivoisessa elämäntilanteessa, ja nämä ihmiset ovat kertoneet, että se on eka paikka missä kertovat kenellekään tilanteestaan.
Ajattelin että siksi koska tää aloitus on julkisella, niin joku saattaa törmätä siihen joka itse on vaikealla paikalla.

Eli näin paljon minulla vilisi ajatuksia. Yritän ilmaista kuitenkin itseäni usein taloudellisesti , siis ikäänkuin vain sen loppupäätelmän.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Soltero - 03.03.20 - klo:17:41
Käytin eräässä elämänvaiheessani kauan aikaa huumaavia aineita, varsinkin alkoholia ja etyylialkoholin korvikkeita.
Olin silloinkin uskossa, mutta siis vahvasti päihderiipppuvainen.
Monet "puhtautensa ja hurskautensa" säilyttäneet uskovat eivät voi tuollaista ymmärtää.  Poikkeuksiakin tosin on.

Viime kesänä eräs pitkäaikainen uskova ystäväni, vanhempi nainen,
kysyi tavatessamme Hgissä ja keskustellessamme näistä asioista:
"Miten selitit tuollaisen syntielämän Jumalalle?"
Hän ei siis tajunnut asian ydintä.

Kun uskova on suuressa hädässä, jopa kuolemanvaarassa, sairauksiensa, heikkouksiensa, tuskiensa, kieroutumiensa, lankeemuksiensa yms. kanssa,
hänen ei tarvitse selittää mitään Jumalalle,
ei puolustautua eikä myöskään
uppoutua syyllisyyteensä.

Muistan oikein hyvin heräämistunnelman, kun minut oli taas kerran "saatu kiinni" ja viety Malmin sairaalan päivystykseen kouristelevana ja tukehtuvana.
Kuoleman läheisyys oli voimakas, mutta siihen ei liittynyt mitään sentimentaalisuutta eikä romantiikkaa-
mutta ei myöskään minuuttani tuhoavaa synninhätää.

Olin konkreettisesti peruskysymysten äärellä:
jäänkö henkiin, ja jos jään, mitä sitten tapahtuu?
En olisi jaksanut elää, mutta en voinut kuollakaan.
Silloin Jeesus oli Parantajana hyvin lähellä minua,
sairasta ja syntistä.
Hän piti ilmiselvästi minusta kiinni,
koska omat riippumisvoimani olivat poissa.
Hän oli aivan oikeasti paikalla, ei uskonnollisesti, ei vain Raamatun lehdillä tai hengellisissä tunteissa, vaan itsekin ihmisenä eläneenä Vapahtajana.
Hän ei inhonnut minua, avutonta ja saastaista,
vaan teki selväksi, että Hän rakastaa ja hoitaa-
elämässä ja kuolemassa.

Tuo tilanne ei ollut minkään alku eikä loppu, koska käytin päihteitä vielä ainakin pari kolme vuotta sen jälkeen.
En tiedä, sainko jonkinlaista jatkoaikaa elämälleni, vai olisinko yhtä hyvin voinut kuolla pahimmissa vaiheissa.
Minun tapauksessani Herra käytti AA:ta siihen, että sain luovuttaa humaltumispakkoni pois. 
Siihen mennessä olin tietysti jo menettänyt katu-uskottavuuteni ja jo ennestäänkin epäilyttävän asemani uskovien joukossa.

En kuitenkaan pidä v. 2001 tapahtunutta raitistumistani suurena kynnyskysymyksenä.
Tärkeämpää on se, että Jeesus ilmaisi minulle selvästi olevansa elävien, kuolevien ja kuolleiden Herra.
Hänelle ei tarvitse selittää eikä opettaa, mitä on inhimillinen tuska, häpeä ja kauhu kuolemankin edessä.
Herra säätelee, huoltaa ja valvoo henkilökohtaisesti,
että kukaan Häntä tosissaan avukseen huutava ei jää vaille apua ja lopullista pelastusta.


Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 03.03.20 - klo:21:02
Pelkään sandiaa koska hänellä voi olla yhteyksiä suomalaisiin viranomaisiin ja lähettää kotiini viranomaisia.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Pökkelö - 03.03.20 - klo:21:10
Veljeni!

Jeesus sanoo; Älä pelkää...
Herra on kanssasi ylikäyvissä tuskissasi.

Miksi joillekin on annettu vain yksittäinen pisara, kun taas jotkut toiset saavat useamman ämpärillisen särpiä kärsimyksen astiasta?

Tiedän, ettei sanani paljoa sinua lohduta. Olen saanut illalla ennen nukahtamista ja amulla ensimmäisenä herätessä sinut mieleeni ja huokaista puolestasi. Tuskasi nähdään. Et ole yksin.
Isän haltuun. Ystäväni.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 03.03.20 - klo:21:16
Mutta ihmeen yhteyksia suomalaisiin viranomaisiin mulla on!?

En ainakaan itse ole tietoinen  yhdestakaan viranomaisesta.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Paulus - 03.03.20 - klo:21:34
Toivon, että me kaikki täällä muistamme nyt Oloneuvosta rukouksin.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Natanael - 03.03.20 - klo:21:36
mukana rukouksessa
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Janne - 03.03.20 - klo:22:16
Rukouksissa Oloneuvos olet. Jeesus kannatelkoon Sinua.


Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Janne - 03.03.20 - klo:22:31
Rukoilen myös sitä, että osaisimme sanoittaa sanamme oikein tai olla hiljaa tarvittaessa, kuunnella ja rukoilla. Rukoilen, että emme olisi kuin Jobin ystävät. Hyvää tarkoittavia, mutta ymmärtämättömiä.

Taivaallisen Isän edessä saa olla oma itsensä, alastomana ilman teennäisyyttä, huutaa ja itkeä tuskaansa. Mitkään tunteet eivät ole kiellettyjä. Hyvää tarkoittavat ihmiset eivät aina ymmärrä - Jumala ymmärtää.

Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Janne - 03.03.20 - klo:22:47
Muistan kun itse olin suljetulla osastolla mielisairaalassa niin ei ihmisten neuvoista ollut hyötyä (sairaalapastori taisi olla poikkeus, mutta muista ei ollut apua)

Ja sitten auttovat Netmission foorumin ystävät jotka antoivat vinkkejä Raamatun jakeista.

Esirukoukset olivat hyviä ja Taivaan Isä paras auttaja.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Janne - 03.03.20 - klo:23:00
Oloneuvoksen ja Solteron todistukset kuvaavat kyllä hyvin kristityn taivallusta. Ei me olla menestysteologeita, joille ei satu ikinä mitään ja jotka elävät 1000 vuotta terveinä ja rikkaina ilman sairauksia, heikkouksia ja addiktioita.

Muistan kun kerran olin hieman kallellani menestysteologiaan, niin omassa kirkossani kirkkoherra saarnasi, että Raamattu ei lupaa menestysteologiaa - Pietarikin ristiinnaulittiin pää alaspäin. Jumala puhui suoraan minulle kirkkoherran kautta.

Joten mitään kingdom now, dominion theologya ei ole luvassa eikä maallista menestystä.

Kuitenkin Raamattu lupaa, että jokaiselle annetaan vain sen verran kun jaksaa kantaa. Joskus kyllä aika painava kannettava joillakin meistä. Sen verrran kaikkea raskasta mm. sairauksia jne..
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Janne - 03.03.20 - klo:23:25

Tuohon kysymykseen voisi vastata myös unohtamalla minut kokonaan. Onko mielestäsi itsemurha kuoleman synti jota ei voi saada anteeksi? Ja Jeesus jolla on todellinen valta, siunatkoon teitä lukijoita.

Ketjun aloittaja toivoi, että alkuperäistä kysymystä voisi käsitellä myös unohtamalla aloittaja kokonaan eli yleisellä tasolla.

En voi tietää tällaista vastausta, mutta toki toive on että kukaan ei päädy itsemurhaan. Jumala yksin näkee epätoivoon ajautuneen mielentilan, eli onko kyseessä vaikka psykoosi ja näin ollen tekijä syyntakeeton. Ihmiset eivät voi vastata tähän kysymykseen.

Perinteinen eli yleinen käsitys kristittyjen keskuudessa on, että itsemurha on vakava teko jopa paha synti. Katolilaiset taitavat puhua kuolemansynnistä.

Jos vain jotenkin mahdollista, niin kannattanee sinnitellä.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: ullamaija - 04.03.20 - klo:08:39
Jos muistatte minuakin,olen kovasti kiitollinen.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Paulus - 04.03.20 - klo:09:53
Jos muistatte minuakin,olen kovasti kiitollinen.

Muistan rukouksessa Ullamaijaa ja myös Oloneuvosta.

Tähän tilanteeseen sopii lainaus:  https://yksinarmosta.fi/author/jpirttiaho/:

Kun piinaavat vaikeudet, väijyvä väsymys tai padottu suru hyökkäävät päällä kuin nälkäinen pantteri, jäljelle jää oma avuttomuuden tunne. Ja kyyneleet, jotka kertovat kantokykyä kipeämmästä todellisuudesta.

Ulkoinen olemus saattaa esittää tyyntä ja hyvinvoivaa roolia ja samaan aikaan sielu on käpertynyt kasaan kuin tuohi kuumuudessa.

Itkevä sielu on taivaan lehmänkello. Jumala tahtoo kohdata yhden, yksinäisen kyynellähteen.

Minä pyydän Häntä muuttamaan olosuhteet. Olosuhteita muuttamalla tämä päivä olisi helpompi mutta huomenna juoksisin vauhtisokeudessani ehkä uuteen romahdukseen?

Jumala tahtoo lohduttaa minua ja sinua Sanansa voimalla. Hän vetää armostaan meitä lähelleen, Hänen siipiensä suojassa kestämme paremmin elämän tyrskyt.

Miksi Jumala ei siis muuta olosuhteita? Koska Hän haluaa antaa meille jotain enemmän. Salattua ruokaa, joka vastaanotetaan sielun säröistä.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 04.03.20 - klo:16:48
Kuitenkin Raamattu lupaa, että jokaiselle annetaan vain sen verran kun jaksaa kantaa. Joskus kyllä aika painava kannettava joillakin meistä. Sen verrran kaikkea raskasta mm. sairauksia jne..

Kiitos tuosta tekstistä (palaan siihen tuolla alempana).

Kerron tässä ensin jotain. Kuulin koulupoikana Katri-Helenan laulun "Lui" ja viime päivinä sen sanat ovat nousseet toistuvasti mieleeni. Laitan tähän linkin jonka alussa noin 2min 35 sek (koko otos 9 min) Katri-Helena laulaa tuota laulua. Koulupoikana sanat olivat minusta hyvät, mutta nyt ne ovat valon enkelin puhetta korvilleni. Mieleeni nousee laulun sanat kymmeniä kertoja päivittäin, jopa hyräilen sitä. Toivon, että kuuntelette kuinka kauniina ja valoisana kuvataan kulkemista valoon.

https://www.youtube.com/watch?v=XtoBgc0aQM0

Janne, tekstisi nosti mieleeni moniakin asioita, mutta erityisesti erään lohdullisen laulun sanat (siis Sinun tekstisi nosti silmänräpäyksessä laulun sanat mieleeni). En ehkä muista ihan sanatarkasti, mutta näin ne suunnilleen menee:

Kun kuorman antaa, myös voiman suopi
Hän itse kantaa ja kotiin tuopi.
Kuormaa ei pisaraakaan liikaa.

Minusta on tullut viimeaikoina tällainen itkeskelevä elämänsä synnissä törsännyt raihnainen ukkeli, tai Sariolan sanoja lainatakseni "mätämuna". Mutta tähän saakka on Herra armahtaen tuonut ja monesta kuolemanvaarasta pelastanut jo ennen uskoon tuloani.

Kiitän kaikkia, jotka olette kirjoituksin tai puheluin tukeneet minua, myös sosiaalitointa ja poliisia, joille oli ilmoitettu kirjoituksestani ja jotka ovat olleet yhteydessä. Puhelimeni rekisteri kertoo, että useampi palstalta on soittanut minulle illalla, mutta kipulääkettä ja konjakkia otettuani en muista ollenkaan puheluja.

Tällä kertaa lopuksi eksälleni laulu. Jeesus Sinua siunatkoon.
https://www.youtube.com/watch?v=yrImsXo_nMI




Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Anton - 04.03.20 - klo:18:47
...myös sosiaalitointa ja poliisia, joille oli ilmoitettu kirjoituksestani ja jotka ovat olleet yhteydessä.

Anteeksi että kysyn, mutta tarkoitatko että näistä tänne kirjoittamistasi kirjoituksista on joku ilmoittanut poliisille?
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 04.03.20 - klo:19:01
...myös sosiaalitointa ja poliisia, joille oli ilmoitettu kirjoituksestani ja jotka ovat olleet yhteydessä.

Anteeksi että kysyn, mutta tarkoitatko että näistä tänne kirjoittamistasi kirjoituksista on joku ilmoittanut poliisille?

Kyllä, soitetiin klo 14:38 ja puhelu kesti 7 min 47 sek. Sitä aikaisemmin minulle soitettiin sosiaalivirastosta ja terveyskeskuksesta.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 05.03.20 - klo:11:29
...myös sosiaalitointa ja poliisia, joille oli ilmoitettu kirjoituksestani ja jotka ovat olleet yhteydessä.

Anteeksi että kysyn, mutta tarkoitatko että näistä tänne kirjoittamistasi kirjoituksista on joku ilmoittanut poliisille?

Kyllä, soitetiin klo 14:38 ja puhelu kesti 7 min 47 sek. Sitä aikaisemmin minulle soitettiin sosiaalivirastosta ja terveyskeskuksesta.

Tänään on ollut "helpompi aamuyö ja aamu" kuin pitkiin aikoihin. Minulla ei vaan ole uskoa, että näin jatkuisi pidempäänkin. Mieleeni muistui yöllä (kun heräsin siihen, ettei minulla ollutkaan kipuja - kaikkeen sitä voikin herätä !?!) sellainen tapaus ehkä noin 10 vuoden takaa. Olin jäänyt maatilalle yöksi ja unohtanut ottaa lääkedosetin mukaan, kun ei tarkoitukseni ollut siellä yöpyä.

Heräsin yöllä koviin kipuihin ja lisäksi leikattu jalkani alkoi kramppaamaan. Eräällä kerralla aikaisemmin kramppi repäisi patellajänteen katki (on noin 7 cm levyinen jänne tuossa lumpion päällä, jota minulla ei enää ole). En päässyt edes vuoteesta ylös puhelimeen puhumattakaan pihalle ja autoon - enkä olisi mitenkään voinut autolla ajaakaan. Mitä sitten tekee ihminen, kun tulee tosi hätä. Jos on uskossa Jeesukseen niin huutaa Herraa auttamaan; ja minä huusin ääneeni Herraa. Rukous oli lyhyt: "Auta Herra!" Taisin huutaa sen monta kertaa: auta Herra, auta Herra. Tuosta hetkestä muutaman sekunnin kuluttua kramppi ja muukin kipu lakkasi kuin veitsellä leikaten ja tätä kesti kolme vuorokautta. Se oli hämmentävä ja mykistävä kokemus, ja todella ilman teeskentelyä koin todeksi tämän sanan: "Suullani minä Häntä huusin ja ylistys tuli minun kielelleni!" Kykenin tekemään tilalla puutöitä ja leikkaa nurmikon. Ajattelin, että voi kun tämä saisi jatkua, mutta neljäntenä päivänä olin taas yhtä rampa kuin ennenkin. Ja iän myötä tämä sana tulee yhä lähemmäs, että "joutuvat ne vuodet joista sanon, nämä eivät minua miellytä".

Kiitos teille jotka olette rukoilleet puolestani. Näyttäisi siltä, että rukouksenne on kuultu. Jatkan tähän vielä myöhemmin jotain, mutta nyt lähden kaupalle. Jep, minulla on yksi iloinen uutinen kerrottavana, rukousvastaus monille meistä, jotka asumme Lohjalla. Nyt kuitenkin kaupalle, kun viranomaiset eivät vieneet eilen pakkohoitoon. Lähellä taisi olla, kun heidän piti ratkaista olenko psykoosissa kertoessani, että haluan nyt turvata Jeesukseen enkä laitoshoitoon (en ole laitoshoitoja vastaan, mutta koin olevani hengellisessä kriisissä jonka ilmeinen kiihdytin oli vielä itsesääli. Se on inhottava kaveri; kokemusta siitä on aika paljonkin kertynyt vuosien saatossa.

Nyt oloneuvos sanoo hetkeksi moro!
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Paulus - 05.03.20 - klo:11:53
Hyvä, että saatiin väliaikatietoja. Mutta ei vielä lopeteta rukousta puolestasi, uskon, että monet kokevat näin. Kaikkea hyvää Sinulle edelleen ja Jumalan siunausta.  :)
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Marjatta - 05.03.20 - klo:12:44
Kiitos Jeesus. Tähän asti on Herra meitä auttanut.
Rukouspolulla...
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 05.03.20 - klo:14:26
Kiitos Marjatta, Paulus ja kaikki muut, jotka olette rukoilleet ja yhäkin muistatte. Vaikka kivut ovat ikään kuin tulleet tutuksi vuosien saatossa niin tämän hengellinen hyökkäys tuli kuin puun takaa.

Sitten se hyvä uutinen vaikka se tässä alkaa aluksi vähän negatiiviseen sävyyn. Meitä on täällä Lohjan seudulla aika monta, jotka jättäydyimme pois Vapaaseurakunnan ja Helluntaiseurakunnan kokoustoiminnasta torontolaisuuden alkaessa vaikuttaa seurakunnissa, myös kansankirkossa oli kaatajapappeja Lohjallakin. Jotkut uskovat erotettiin vapaista suunnista ja minäkin sain lähteä pilkattuani heidän mielestä Pyhää Henkeä, koska olin ääneen arvostellut paimenia, jotka päästivät Toronton 'siunauksen' sisälle ja mukana oli myös uskonsana- ja menestysteologiaoppia. Me kovia kokeneet ja rikkirevityt olemme kaivanneet ja rukoilleet useamman vuoden ajan seurakuntayhteyttä
ja nyt tuntuu, että rukouksiimme on vastattu, sillä One Way aloittaa kokoukset Lohjalla sunnuntaina 8.3 kello 16. Tämä on ainakin minulle merkittävä asia ja ymmärrän, että yhteiset kokoukset ovat Herran tahto ja Raamatun selkeä opetus. Vuosikaudet olen yksin tai muutaman ystävän kanssa kuunnellut lähinnä Suomen Opintoyhdistyksen sivuilta luentoja ja parin vuoden ajan Jouko Niemisen sivulta www.joukonieminen.fi, mutta se ei ole sama asia kuin seurakuntayhteys. Ehkä tämä kriisinikin olisi tullut hoidetuksi jos seurakuntayhteys olisi ollut, mutta se tuli rakkaat ystävät nyt ikään kuin teidän kautta hoidetuksi.

Nyt pyydän, että liittäisitte rukouksiinne One Wayn Lohjan toiminnan ja pyynnön Jeesuksen siunaavan läsnäolon ensimmäisestä kokouksesta alkaen. Herra auttakoon ja siunatkoon erityisesti Tapani Suontoa ja muita vastuunkantajia. Muistetaan, että (käsitykseni mukaan) meillä ei ole paljon enää aikaa vapaasti julistaa Herran evankeliumia. Jo nyt sanoma Jeesuksen rististä, sillä tapahtuneesta kertakaikkisesta Lunastuksesta ja Jumalan Isän rakkaudesta on laimennettu kaikenlaisella jaarittelulla, muotomenoilla ja sivuseikoilla.

No joo, on tämä tekstin sävy muuttunut toissapäiväisestä. Jeesus Kristus on Herra. Jeesuksen ristin luona on varma ja horjumaton turvapaikka. Hän on ikuinen Kallio, ja "sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa... sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiäHebr. 2:18, 4:15

[Korjasin Jouko Niemisen kotisivun osoitetta / Oloneuvos klo 17:53]
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Taisto - 05.03.20 - klo:14:47
Viime aikoina olen ajatellut tulevaisuutta. Se alkoi rukouksin, että Herra ottaisi minut pois, mutta en saanut siihen vastausta. Viime viikkoina olen ajatellut lopettavani elämäni, kun kivut ja tuskat ovat niin kovia. Ajatuksiini on nyt toistuvasti noussut miete ajaa autollani jonkun sillan pilariin tai pistää pikainsuliinia suoneen useampi kynä. Ennen tällaisia ajatuksia ei ole ollut.
Tiedän uskovia, joilla on käynyt mielessä ajaa autolla järveen tai rekan alle. Näillä tuntemillani ihmisillä on ollut psyykkisiä ongelmia, avioliiton ongelmia, työelämässä uupumista... Sitä en osaa sanoa, kummatko ovat pahempia: fyysiset kivut vai sielun kivut. Enkä osaa sanoa, onko itsemurha ehdottomasti väärin, vai ei.

Rukoilen sinulle apua Häneltä, jolla on kaikki valta.

Eivätkö lääkärit todellakaan suostu antamaan sinulle riittävän tehokkaita kipulääkkeitä?
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Janne - 05.03.20 - klo:17:19
Hyvä, että saatiin väliaikatietoja. Mutta ei vielä lopeteta rukousta puolestasi, uskon, että monet kokevat näin. Kaikkea hyvää Sinulle edelleen ja Jumalan siunausta.  :)

Ilman muuta jatketaan rukousta Oloneuvoksen inhimillisesti katsoen vakavan tilanteen puolesta, mutta en ole unohtanut Pauluksen kuuloakaan ja ullamaijaa.

Jumalan armo ja parantava voima ei lopu kesken sitä on tarjolla äärettömästi meille kaikille myös Pauluksen kuulolle.

Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 05.03.20 - klo:17:48
Viime aikoina olen ajatellut tulevaisuutta. Se alkoi rukouksin, että Herra ottaisi minut pois, mutta en saanut siihen vastausta. Viime viikkoina olen ajatellut lopettavani elämäni, kun kivut ja tuskat ovat niin kovia. Ajatuksiini on nyt toistuvasti noussut miete ajaa autollani jonkun sillan pilariin tai pistää pikainsuliinia suoneen useampi kynä. Ennen tällaisia ajatuksia ei ole ollut.
Tiedän uskovia, joilla on käynyt mielessä ajaa autolla järveen tai rekan alle. Näillä tuntemillani ihmisillä on ollut psyykkisiä ongelmia, avioliiton ongelmia, työelämässä uupumista... Sitä en osaa sanoa, kummatko ovat pahempia: fyysiset kivut vai sielun kivut. Enkä osaa sanoa, onko itsemurha ehdottomasti väärin, vai ei.

Rukoilen sinulle apua Häneltä, jolla on kaikki valta.

Eivätkö lääkärit todellakaan suostu antamaan sinulle riittävän tehokkaita kipulääkkeitä?

Kiitos rukouksistasi.
Vastaan tuohon varsinaiseen kysymykseesi vähän myöhemmin. Erikoinen tämä tilanne lääkityksen osalta on.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Paulus - 05.03.20 - klo:18:59
Hyvä, että saatiin väliaikatietoja. Mutta ei vielä lopeteta rukousta puolestasi, uskon, että monet kokevat näin. Kaikkea hyvää Sinulle edelleen ja Jumalan siunausta.  :)

Ilman muuta jatketaan rukousta Oloneuvoksen inhimillisesti katsoen vakavan tilanteen puolesta, mutta en ole unohtanut Pauluksen kuuloakaan ja ullamaijaa.

Jumalan armo ja parantava voima ei lopu kesken sitä on tarjolla äärettömästi meille kaikille myös Pauluksen kuulolle.

Kiitos Janne. Suurin terveysongelmani on nyt korkea verenpaine, jota olen yrittänyt saada alas kotikonstein, koska alentavista lääkkeistä on ikäviä kokemuksia. Mutta kovin harva selviää elämästä hengissä ja se on vaan hyväksyttävä.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Pökkelö - 05.03.20 - klo:21:14
Herra kanssasi Oloneuvos.

Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Pökkelö - 05.03.20 - klo:21:16

 Mutta kovin harva selviää elämästä hengissä ja se on vaan hyväksyttävä.


Kuolemaa vastaan on vain yksi lääke. Vanheneminen. Sekin lopulta menettää voimansa.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Janne - 05.03.20 - klo:22:54
Kuolemaa ei ole!

Jeesus voitti kuolemalla kuoleman.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 06.03.20 - klo:02:18
Eivätkö lääkärit todellakaan suostu antamaan sinulle riittävän tehokkaita kipulääkkeitä?

Yritän nyt lyhyesti vastata Taiston kysymykseen. Tilanne on vuoden aikana muuttunut kivun lievityksen osalta niin, että en saa riittävää kipulääkitystä eikä sadat, ehkä jopa tuhannet kipupotilaat lisäkseni. Olen ystävieni kanssa kartoittanut tätä kivunhoitotilannetta eri puolilla Suomea ja havainnut kivunhoidossa paikkakuntakohtaisesti merkittäviä eroja. Itse olen kohdallani kokenut, että en saa enää riittävää kipulääkitystä kuten aikaisemmin useamman vuoden ajan sain ja joka mahdollisti minut liikkumaan ilman rollaattoria ja pyörätuolia. Kipulääkkeitäni on merkittävästi vähennetty.

ilmeisesti nykyisissä Valviran hoito-ohjeissa painotetaan voimakkaiden kipulääkkeiden riippuvuutta aiheuttamia kontraindikaatioita yhtälössä suurempana tekijänä kuin potilaan inhimillistä ja ihmisarvoista elämää.

Näppituntuma itselläni on sellainen, että iäkkäät lääkärit määräävät kipupotilaille rohkeammin keskushermoston kautta vaikuttavia analgeetteja kuin nuoret lääkärit. Tosiasia kuitenkin on, että yhä useampi potilas kärsii merkittävistä ja kovistakin kivuista saamatta riittävää lääkitystä. Tämä ei ole minun kuvittelua vaan tunnen heitä henkilökohtaisesti ja olen itsekin eräs heistä, jokapäiväisissä kivuissa elävä ihminen.

Tämä kipuasia on niin laaja ja monitahoinen ettei sitä voi tyhjentävästi lyhyesti käsitellä. Lääkitykseen liittyy mm. väärinkäytön ongelmia, terveysriskejä ja ohjeiden mukaankin käytettynäkin riippuvuuksia. Kumpi sitten on tärkeämpää; että lääkäri vanhan ohjeen mukaisesti "poistaa kivun ja säilyttää elämän" vai antaa potilaan riutua kivuissaan. Osa heistä turvautuu viimeisenä keinonaan pimeiltä markkinoilta hankkimiinsa kipulääkkeisiin tai ajautuu lopettamaan elämänsä. Lääkärit tietävät kyllä nämä viimeiseksi turvattuihin epätoivoisiin ratkaisuihin kuten mm. lääkkeiden yliannostuksiin tai auto-onnettomuuksiin. Oman näkemykseni mukaan lääkärit olisivat voineet estää näitä surullisia kuolemantapauksia, mutta ajassamme he ovat kuin puun ja kuoren välissä: lääkäri päättää, Valvira säätää.

Minulla olisi tästä paljon kokemusperäistä tietoa, mutta keskustelufoorumilla ei lienee ole tarkoitusta kirjoittaa romaaneja vaan pyrkiä keskustelemaan ja vaihtamaan näkemyksiä asiasta. Nyt unisena en muista vastasinko Taiston kysymykseen selkeästi, vastaan siis lopuksi: lääkärit eivät anna minulle kyllin voimakasta lääkitystä kivun poistamiseksi (mitä he useita vuosia ennen ovat antaneet, mutta nyt ottaneet ne pois).
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Taisto - 06.03.20 - klo:18:32
ilmeisesti nykyisissä Valviran hoito-ohjeissa painotetaan voimakkaiden kipulääkkeiden riippuvuutta aiheuttamia kontraindikaatioita yhtälössä suurempana tekijänä kuin potilaan inhimillistä ja ihmisarvoista elämää.

Kumpi sitten on tärkeämpää; että lääkäri vanhan ohjeen mukaisesti "poistaa kivun ja säilyttää elämän" vai antaa potilaan riutua kivuissaan.
On varsin raakaa, jos hoito-ohjeet johtavat kivuissa riutumiseen. Eikö tässä voisi antaa lääkäreille harkintaoikeutta, tilanteen mukaan...
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 06.03.20 - klo:22:35
ilmeisesti nykyisissä Valviran hoito-ohjeissa painotetaan voimakkaiden kipulääkkeiden riippuvuutta aiheuttamia kontraindikaatioita yhtälössä suurempana tekijänä kuin potilaan inhimillistä ja ihmisarvoista elämää.

Kumpi sitten on tärkeämpää; että lääkäri vanhan ohjeen mukaisesti "poistaa kivun ja säilyttää elämän" vai antaa potilaan riutua kivuissaan.
On varsin raakaa, jos hoito-ohjeet johtavat kivuissa riutumiseen. Eikö tässä voisi antaa lääkäreille harkintaoikeutta, tilanteen mukaan...

Varmasti akuuteissa sairaskohtauksissa lääkärit saavat oman harkintansa mukaan käyttää tarpeellisia kipulääkkeitä potilasta hoitaessaan, mutta jatkohoidoissa ohjeet ovat tulleet tiukemmiksi. Tiedän useamman tapauksen, jossa jatkohoidossa on voimakkaista kipulääkkeistä luovuttu potilaiden ollessa vielä kovin kivuliaita. Toinen ryhmä olemme me, joilta kipulääkkeet on vuosien käytön jälkeen otettu pois "tarpeettomina". Ymmärrän lääkäreiden varovaisuutta potilaisen kohdalla, joiden sairaus- ja lääkehistoria on epäselvä, mutta entä me, joita on hoidettu kymmeniä vuosia, tehty lukuisia leikkauksia, amputoitu raajoja ja lääkehistoriasta on vuosien merkinnät? Miksi lääkkeitä ei enää voida määrätä kuten ennen? Enhän minäkään omalla kohdallani pyytänyt OxyNormi-lääkitystä vaan se aloitettiin minulta kysymättä ja sain avun ja kykenin jälleen liikkumaan paremmin. Nyt se on otettu pois ja liikkuminen rajoittuu muutamaan kymmeneen metriin. Tuntuu irvokkaalta, kun fysioterapeutti ja lääkäri kehottaa liikkumaan enemmän, mutta kivut estävät sen.

Ymmärrän kirjoittavani liikaa omista kokemuksistani, mutta maallikkona en osaa kuin verrata kivun vaikutuksia itseeni ja sen tuomia rajoitteita elämääni. Ymmärrän myös hyvin historiassa kivulla kidutettuja tai muilla tavoilla äärimmäisyyksiin uuvutettuja, jotka eivät jaksaneet enää elää. Ihminen joka ei ole elänyt näitä asioita todeksi ei ymmärrä mistä kirjoitan. Itselläni on nyt ollut helpompaa jo pari päivää enkä ajattele tekeväni pahaa itselleni - elämä on suuri lahja. Pyydän kuitenkin, että rukoilisitte Herraa ottamaan minut pois; jospa Hän kuulisi rukouksianne. Tai sitten auttaisi jollakin muulla tavalla. Tarkoitukseni ei ole siis tehdä mitään pahaa itse itselleni, eli siitä ei tarvitse kantaa huolta.

Rukoillaan tuhansien kodittomien puolesta ja kipua tai muuta tuskaa kärsivien puolesta. Matteus 25-luvussa Jeesus kertoo olevansa ilman ruokaa, asuntoa, vaatteita, vankilassa ja pahoinpideltynä. "Totisesti Minä sanon teille; minkä teitte yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te teitte Minulle. Tulkaa Minun Isäni siunatut! "
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Taisto - 08.03.20 - klo:09:32
Oloneuvos, millainen on vointisi tänään?
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 08.03.20 - klo:12:01
Oloneuvos, millainen on vointisi tänään?

Tänään on ollut helpompi aamuyö ja -päivä -ainakin psyykkisesti- kuin pitkiin aikoihin. Kivut lienevät rakastuneet minuun niin lujasti, että tuskin päästävät irti "ennen kuin kuolema meidät erottaa (ne ovat ehkä oppineet sen noilta rasvasoluilta  ;D).

Tänään on siinä mielessä erikoisen hyvä päivä, että klo 16 alkaa One Way Mission perustama srk:n ensimmäinen kokous Lohjalla. Monta vuotta olen sitä rukoillut ja kanssani useat muutkin ja tänään se on totta. 10 vuoden aikana olen pääosin käynyt vain EVOPin järjestämissä tapahtumissa sekä kuunnellut tapahtumista tallenteita.

Tämä päivä voi olla minulle kuin "uuden alun päivä", jota kyllä edelsi vaikea kriisi. Olen sydämestäni kiitollinen kaikille, jotka muistitte minua. Arvostan myös sitä, että vointiani yhä kysytään. En koe sitä uteliaisuutena vaan huolen kantamisena lähimmäisestä. Kiitos siis Taisto, kun kysyit. Parempaahan tänne kuuluu kuin muutama päivä sitten. Ja nuo viranomaissoitotkin (3 kpl) auttoivat ja rohkaisivat minua. Siksi kiitos Sinulle tai teille, jotka ilmoititte aloituksestani viranomaisille,  koska pelkäsitte puolestani.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Taisto - 08.03.20 - klo:19:16
Oloneuvos, millainen on vointisi tänään?

Tänään on ollut helpompi aamuyö ja -päivä -ainakin psyykkisesti- kuin pitkiin aikoihin. Kivut lienevät rakastuneet minuun niin lujasti, että tuskin päästävät irti "ennen kuin kuolema meidät erottaa (ne ovat ehkä oppineet sen noilta rasvasoluilta  ;D).

Tänään on siinä mielessä erikoisen hyvä päivä, että klo 16 alkaa One Way Mission perustama srk:n ensimmäinen kokous Lohjalla. Monta vuotta olen sitä rukoillut ja kanssani useat muutkin ja tänään se on totta. 10 vuoden aikana olen pääosin käynyt vain EVOPin järjestämissä tapahtumissa sekä kuunnellut tapahtumista tallenteita.

Tämä päivä voi olla minulle kuin "uuden alun päivä", jota kyllä edelsi vaikea kriisi. Olen sydämestäni kiitollinen kaikille, jotka muistitte minua. Arvostan myös sitä, että vointiani yhä kysytään. En koe sitä uteliaisuutena vaan huolen kantamisena lähimmäisestä. Kiitos siis Taisto, kun kysyit. Parempaahan tänne kuuluu kuin muutama päivä sitten. Ja nuo viranomaissoitotkin (3 kpl) auttoivat ja rohkaisivat minua. Siksi kiitos Sinulle tai teille, jotka ilmoititte aloituksestani viranomaisille,  koska pelkäsitte puolestani.
En ole ilmoittanut mitään viranomaisille, mutta huolissani kyllä olin. Rukoilin puolestasi, ja on hyvä kuulla että olosi on nyt parempi!
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 08.03.20 - klo:23:02
Oloneuvos, millainen on vointisi tänään?

Tänään on ollut helpompi aamuyö ja -päivä -ainakin psyykkisesti- kuin pitkiin aikoihin. Kivut lienevät rakastuneet minuun niin lujasti, että tuskin päästävät irti "ennen kuin kuolema meidät erottaa (ne ovat ehkä oppineet sen noilta rasvasoluilta  ;D).

Tänään on siinä mielessä erikoisen hyvä päivä, että klo 16 alkaa One Way Mission perustama srk:n ensimmäinen kokous Lohjalla. Monta vuotta olen sitä rukoillut ja kanssani useat muutkin ja tänään se on totta. 10 vuoden aikana olen pääosin käynyt vain EVOPin järjestämissä tapahtumissa sekä kuunnellut tapahtumista tallenteita.

Tämä päivä voi olla minulle kuin "uuden alun päivä", jota kyllä edelsi vaikea kriisi. Olen sydämestäni kiitollinen kaikille, jotka muistitte minua. Arvostan myös sitä, että vointiani yhä kysytään. En koe sitä uteliaisuutena vaan huolen kantamisena lähimmäisestä. Kiitos siis Taisto, kun kysyit. Parempaahan tänne kuuluu kuin muutama päivä sitten. Ja nuo viranomaissoitotkin (3 kpl) auttoivat ja rohkaisivat minua. Siksi kiitos Sinulle tai teille, jotka ilmoititte aloituksestani viranomaisille,  koska pelkäsitte puolestani.
En ole ilmoittanut mitään viranomaisille, mutta huolissani kyllä olin. Rukoilin puolestasi, ja on hyvä kuulla että olosi on nyt parempi!

En tarkoittanutkaan, että olisit ilmoittanut viestiäni viranomaisille. Sen saattoi ymmärtää väärin tuosta muodosta kun kirjoitin "Siksi kiitos Sinulle tai teille, jotka ilmoititte aloituksestani viranomaisille,  koska pelkäsitte puolestani". Tarkoitin "sinua" anonyyminä.

Tahdon tästä eteenpäin kertoa vähän kerrallaan ONE WAY tapahtumista Lohjan alueella uuden aloituksen alla. Toivon teidän tulevan mukaan keskusteluun.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 02.04.20 - klo:07:58
Ehkä tähän aloitukseen on syytä kirjoittaa hieman lisää. Kuten teksteistäni kävi ilmi harkitsin itsemurhaa jatkuvien ja lisääntyvien kipujeni vuoksi. Kipuja minulla toki on ollut 1982 sattuneesta auto-onnettomuudesta lähtien, mutta viimeiset kuukaudet kävivät "kuin liian vaikeiksi kestää".

Eilen sain HUS:sta  tutkimustulokset. Ruokatorven yläosasta löytyi jo isoksi kasvanut syöpäkasvain ja etäpesäke selkärangasta (viimeksi mainittu saattaa olla lisääntyvien selkä- ja lonkkakipujen syy eikä 7 kertaa leikattu jalkani). No, tässä nyt ollaan ja nyt annettiin kotiin riittävästi kipulääkettä. Huomenna tehdään HUS:ssa varjoaineilla magneettikuvaus ja saan tietää jatkosta. Käsitin, että joku leikkausoperaatio tehdään aikailematta viikonlopun jälkeen tai jo viikonloppuna. Hoitaja sanoi, että tällaisissa tapauksissa ei aikailla. Vähän on sellainen tunne, että olen loppusuoralla, mutta onneksi ei nyt tarvitse ajatella oman elämänsä lopettamista kipujen tähden.

Muuten, pohdin tässä sitä, että eikö lääkärit ottaneet aikaisemmin tosissaan kipujani? Tässä kävi vielä sellainenkin vastoinkäyminen, että sain lähetteen tutkimuksiin jo joulukuussa, mutta kahdesti se katosi jonnekin  (ilmeisesti potilastietojärjestelmän vaihtumisen tähden) ja pääsin näihin tutkimuksiin vasta nyt kuun vaihteessa. Varmasti syöpä ehti sinä aikana kasvaa ja ehkä lähettää etäpesäkkeitä. No sen puolen sairaala pyrkii selvittämään huomisella magneettikuvauksella.

Näin siis asiat juuri nyt.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Paulus - 02.04.20 - klo:11:48
Toivon, että monet täälläkin edelleen muistavat asiaasi rukouksessa.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Taisto - 02.04.20 - klo:12:25
Oloneuvos: ole turvallisella mielellä, asiasi on Jumalan käsissä!

Rukoilin puolestasi.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: junnu77 - 02.04.20 - klo:13:31
Muistan myös sinua Jukka päivittäin
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 02.04.20 - klo:18:17
Tiedän toisenkin henkilön jolle kävi noin. Yhä pahenevat selkäkivut osoittautuivatkin syövästä johtuvaksi.
Minäkin rukoilen Oloneuvoksen puolesta.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Pökkelö - 02.04.20 - klo:21:10
Muistan päivittäin.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Marjatta - 02.04.20 - klo:21:23
Oloneuvos, rukoilen puolestasi.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 03.04.20 - klo:02:08
Lämmin kiitos teille, jotka olette muistaneet minua rukouksissanne ja yhä muistatte.

Kirjoitin viime kuussa näin

Lainaus käyttäjältä: Oloneuvos
Pyydän kuitenkin, että rukoilisitte Herraa ottamaan minut pois; jospa Hän kuulisi rukouksianne. Tai sitten auttaisi jollakin muulla tavalla.

Pian tuon tekstin kirjoittamisen jälkeen löydettiin sitten tämä kasvain ja tänään magneettikuvauksessa ehkä lisää etäpesäkkeitä. Minua se puhuttelee. Otan nämä sairaudet Herran kädestä ja sallimina. Kiistaton tosiasia on se, että vaikka toisinaan Herra antaa sairaan kokea tavalla tai toisella parantumisen taudistaan, niin lopuksi hän kuitenkin kuolee - ja yleensä sairauteen.

Sitä toivon, että tulevat tutkimus- ja hoitotoimenpiteet eivät muodostuisi kovin kivuliaiksi. Tänään on kivuton tutkimus eli magneettikuvaus klo 11.00. Nyt pitänee mennä hetkeksi lepäämään.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 03.04.20 - klo:16:11
Lämmin kiitos teille, jotka olette muistaneet minua rukouksissanne ja yhä muistatte.

Kirjoitin viime kuussa näin

Lainaus käyttäjältä: Oloneuvos
Pyydän kuitenkin, että rukoilisitte Herraa ottamaan minut pois; jospa Hän kuulisi rukouksianne. Tai sitten auttaisi jollakin muulla tavalla.

Pian tuon tekstin kirjoittamisen jälkeen löydettiin sitten tämä kasvain ja tänään magneettikuvauksessa ehkä lisää etäpesäkkeitä. Minua se puhuttelee. Otan nämä sairaudet Herran kädestä ja sallimina. Kiistaton tosiasia on se, että vaikka toisinaan Herra antaa sairaan kokea tavalla tai toisella parantumisen taudistaan, niin lopuksi hän kuitenkin kuolee - ja yleensä sairauteen.

Sitä toivon, että tulevat tutkimus- ja hoitotoimenpiteet eivät muodostuisi kovin kivuliaiksi. Tänään on kivuton tutkimus eli magneettikuvaus klo 11.00. Nyt pitänee mennä hetkeksi lepäämään.

Tahdon kysyä ylläpidolta -kun haluaisin sairauteni etenemisestä kertoa - voinko kirjoittaa täällä vai siirrynkö omalle kotisivulleni tai facebook'iin.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 03.04.20 - klo:16:51
Ylläpito on sama kuin Natanael nyt kun Jeesmies jäi pois. Siis on vain yksi "ylläpito"
Itse olen vaan mode.

Varmaan Natanael kerkeää jossain vaiheessa paikalle ja vastaa kysymykseesi.

Haluan vielä todeta, että en todellakaan pyrkinyt estämään sinua millään tavalla aiemminkaan tässä ketjussa. Yritin vain vastata kysymykseesi.

Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 03.04.20 - klo:18:09
Ylläpito on sama kuin Natanael nyt kun Jeesmies jäi pois. Siis on vain yksi "ylläpito"
Itse olen vaan mode.

Pilkkaatko sinä minua vai pidätkö vajaaälyisenä ? Olet moderaattori ja voit ratkaista asian. Jos sinulla ei ole tekemääni kysymykseen vastausta niin ehkä sinun olisi parasta erota tehtävästäsi. Olen nimittäin varma, että Natanael luottaa päätöksiisi. Älä aliarvioi tehtävääsi. Voit rohkaistua ja moderaattorina sanoa mielipiteesi. Vai tahdotko oikeasti, että kirjoitan muualle?
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 03.04.20 - klo:18:17
En pilkkaa sinua. Yritän olla mahdollisimman hienotunteinen ja kunnioittava. En näe itseäni kykeneväksi tekemään tuota päätöstä. Toimin kai myös samoin kuin olisin toiminut netmissionissa. Mode tekee pieniä arkipäiväisiä juttuja, kun taas ylläpito tekee isommat päätökset ja harvoin kukaan tekee mitään päätöksiä yksin.

Mutta koska nimimerkkini osoittautuu läsnäolevaksi useammin kuin Natanaelin en myöskään halunnut olla mitään vastaamatta viestiisi.

Eli jätän asian Natanaelille. Minusta voit aivan hyvin kirjoittaa aina kuten ennenkin, mutta taas kerran: yritin antaa mahdollisimman hienotunteisen vastauksen.

Näen myös itse yhä itseni uutena täällä. Lähes kaikki ne jotka kirjoittavat täällä ovat olleet täällä paljon kauemmin kuin minä, joten en yritä tehdä mitään linjauksia.

Eihän täällä oikein mitään paljon modetettavaa olekaan. Kaikki ovat melko rauhassa.
Vastasin kysymykseesi, niinkuin vastasin avoimin mielin ja sydämin.

Tämän hienotunteisempi ja kunnioittavampi en yksinkertaisesti osaa olla.

Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Natanael - 03.04.20 - klo:18:28
Lämmin kiitos teille, jotka olette muistaneet minua rukouksissanne ja yhä muistatte.

Kirjoitin viime kuussa näin

Lainaus käyttäjältä: Oloneuvos
Pyydän kuitenkin, että rukoilisitte Herraa ottamaan minut pois; jospa Hän kuulisi rukouksianne. Tai sitten auttaisi jollakin muulla tavalla.

Pian tuon tekstin kirjoittamisen jälkeen löydettiin sitten tämä kasvain ja tänään magneettikuvauksessa ehkä lisää etäpesäkkeitä. Minua se puhuttelee. Otan nämä sairaudet Herran kädestä ja sallimina. Kiistaton tosiasia on se, että vaikka toisinaan Herra antaa sairaan kokea tavalla tai toisella parantumisen taudistaan, niin lopuksi hän kuitenkin kuolee - ja yleensä sairauteen.

Sitä toivon, että tulevat tutkimus- ja hoitotoimenpiteet eivät muodostuisi kovin kivuliaiksi. Tänään on kivuton tutkimus eli magneettikuvaus klo 11.00. Nyt pitänee mennä hetkeksi lepäämään.

Tahdon kysyä ylläpidolta -kun haluaisin sairauteni etenemisestä kertoa - voinko kirjoittaa täällä vai siirrynkö omalle kotisivulleni tai facebook'iin.

Täällä on kaiken aikaa voinut kirjoitella kaikenlaista, jos se on laillista ja kristilliselle foorumille sopivaa.
Jos joku on laittanut viestejä tulvimalla, niitä on rajattu. Toinen syy on ollut saman jutun jankkaaminen monessa ketjussa. Eipä paljoa muuta ole suodatettu.

Sitä hieman ihmettelen, miksi haluat kertoa asioistasi koko internet-maailmalle julkisesti.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 03.04.20 - klo:18:56
En pilkkaa sinua. Yritän olla mahdollisimman hienotunteinen ja kunnioittava. En näe itseäni kykeneväksi tekemään tuota päätöstä. Toimin kai myös samoin kuin olisin toiminut netmissionissa. Mode tekee pieniä arkipäiväisiä juttuja, kun taas ylläpito tekee isommat päätökset ja harvoin kukaan tekee mitään päätöksiä yksin.

Mutta koska nimimerkkini osoittautuu läsnäolevaksi useammin kuin Natanaelin en myöskään halunnut olla mitään vastaamatta viestiisi.

Eli jätän asian Natanaelille. Minusta voit aivan hyvin kirjoittaa aina kuten ennenkin, mutta taas kerran: yritin antaa mahdollisimman hienotunteisen vastauksen.

Näen myös itse yhä itseni uutena täällä. Lähes kaikki ne jotka kirjoittavat täällä ovat olleet täällä paljon kauemmin kuin minä, joten en yritä tehdä mitään linjauksia.

Eihän täällä oikein mitään paljon modetettavaa olekaan. Kaikki ovat melko rauhassa.
Vastasin kysymykseesi, niinkuin vastasin avoimin mielin ja sydämin.

Tämän hienotunteisempi ja kunnioittavampi en yksinkertaisesti osaa olla.

Mistä olet kehittänyt ajatuksen, että pitäisi olla mahdollisimman hienotunteinen ja kunnioittava ? Olen sairas enkä jaksa väitellä. Minä tahdoin kertoa Jumalan kunniaksi asioita. Ajattelen ainakin muutamien lukijoiden olevan kiinnostunut niistä.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Soltero - 03.04.20 - klo:19:26
Olen kiinnostunut tilanteistasi, Oloneuvos.

Minusta on hienoa saada lukea, miten uskova ihminen kertoo suurista elämäntapahtumistaan,
sekä hengelliseltä että inhimilliseltä kannalta.
On myös mielekkäämpää rukoilla sairaan puolesta,
kun saa häneltä itseltään päivityksiä voinnista jne.

"Vain luona ristin hiljaa vartoen saan kaiken Hältä, mä mitä tarvitsen."
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Oloneuvos - 03.04.20 - klo:19:45
Sitä hieman ihmettelen, miksi haluat kertoa asioistasi koko internet-maailmalle julkisesti.

Toivottavasti ei kukaan ajattele, että voisi salata elämäänsä ja asioitansa niitä. "Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa". Tämän mukaan olen toiminut ja rohkaissut ihmisiä tulemaan valoon ja olemaan omia itseään.

Mitä sinuun tulee Natanael, niin kriittisenä hetkenäni juuri sinä pelastit minut. Pidän sitä niin suuressa arvossa, että en tule sanomaan mitään sinua vastaan. Jeesus kyllä tuntee meidät.

 
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Natanael - 04.04.20 - klo:22:39
Kyllä mulle saa sanoa, jos aihetta on.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 05.04.20 - klo:18:41
En pilkkaa sinua. Yritän olla mahdollisimman hienotunteinen ja kunnioittava. En näe itseäni kykeneväksi tekemään tuota päätöstä. Toimin kai myös samoin kuin olisin toiminut netmissionissa. Mode tekee pieniä arkipäiväisiä juttuja, kun taas ylläpito tekee isommat päätökset ja harvoin kukaan tekee mitään päätöksiä yksin.

Mutta koska nimimerkkini osoittautuu läsnäolevaksi useammin kuin Natanaelin en myöskään halunnut olla mitään vastaamatta viestiisi.

Eli jätän asian Natanaelille. Minusta voit aivan hyvin kirjoittaa aina kuten ennenkin, mutta taas kerran: yritin antaa mahdollisimman hienotunteisen vastauksen.

Näen myös itse yhä itseni uutena täällä. Lähes kaikki ne jotka kirjoittavat täällä ovat olleet täällä paljon kauemmin kuin minä, joten en yritä tehdä mitään linjauksia.

Eihän täällä oikein mitään paljon modetettavaa olekaan. Kaikki ovat melko rauhassa.
Vastasin kysymykseesi, niinkuin vastasin avoimin mielin ja sydämin.

Tämän hienotunteisempi ja kunnioittavampi en yksinkertaisesti osaa olla.

Mistä olet kehittänyt ajatuksen, että pitäisi olla mahdollisimman hienotunteinen ja kunnioittava ? Olen sairas enkä jaksa väitellä. Minä tahdoin kertoa Jumalan kunniaksi asioita. Ajattelen ainakin muutamien lukijoiden olevan kiinnostunut niistä.

Eihän tässä mitään väittelyä ole. :)  Hoidin vaan modehomman nyt niinkuin tein ja Natanaelkin tuli jo paikalle.
Tää on niin pieni hengellinen yhteys, ja silti varmaan ainakin minulle arvokas, joten ollaan sovussa.
Siunausta sinun Palmusunnuntaihisi.


Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: lukija - 18.06.20 - klo:14:18
Uskoisin, että jos Pyhä Henki ei poistu ihmisestä itsemurhan hetkellä, niin voi pelastua, jos se poistuu niin ei pelastu. Miten siinä sitten käy lopulta ja vaihteleeko tapauksittain, kuka tietää. Itse en uskaltaisi tehdä itsemurhaa, enkä tällä hetkellä haluaisikaan, mutten tuomitse niitä, jotka sen ovat tehneet enkä osaa enkä voi sanoa kenenkään ihmisen loppusijoituspaikkaa.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Soltero - 18.06.20 - klo:14:34
Itsemurha on ihmisen murhaamista.  Jumala kieltää jo 10 käskyssään
ihmishengen riistämisen.
Itsemurhan jälkeen ei voi enää katua ja pyytää anteeksi tekoaan,
koska on kuollut.
Kaikki Raamatussa mainitut itsemurhat liiittyvät ihmisiin, jotka ovat luopuneet
Jumalasta, esim. Saul ja Juudas Iskariot.
Tietysti jokainen uudestisyntymätön kokee aikanaan kadotustuomion,
oli sitten tehnyt itsemurhan tai ei.
Siinä ei auta minkään kristillisen kirkon jäsenyys eivätkä sakramentit.

Toivoa silti on, koska Jeesus ja Pyhä Henki rukoilevat uskovan puolesta.
(Room. 8: 26-27)

"Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on kuollut, onpa hänet vielä herätettykin,
ja hän on Jumalan oikealla puolella ja
rukoilee meidän puolestamme.

Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta?
Tuska vai ahdistus, vaino vai nälkä, alastomuus, vaara vai miekka?
Onhan kirjoitettu: 'Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää. Meitä pidetään teuraslampaina.'
Näissä kaikissa me kuitenkin saamme täydellisen voiton hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut.

Olen näet varma siitä, ettei kuolema eikä elämä,
eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat,
ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
(Room. 8: 33-39)
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 18.06.20 - klo:14:47
Ongelma on siinä, että lääketieteen avulla usein jatketaan elämää pidemmälle kuin minä keho jaksaa elää. Onko se itsemurha jos vetää ne tuubit pois?
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 18.06.20 - klo:17:14
Tuo on minusta eri asia kuin se mista mina kirjoitin. En hyvaksy kuvaamiasi tilanteita.

Sen ajan mitä ihminen käyttää oman kuolemansa nopeuttamiseen, hän voisi käyttää Jumalan edessä parannuksen tekemiseen.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Taisto - 19.06.20 - klo:08:40
Tuo on minusta eri asia kuin se mista mina kirjoitin. En hyvaksy kuvaamiasi tilanteita.

Sen ajan mitä ihminen käyttää oman kuolemansa nopeuttamiseen, hän voisi käyttää Jumalan edessä parannuksen tekemiseen.
Parannuksen tehneenäkin ihminen on täysin kelvoton Jumalan edessä. Yksin, ansioita vailla joudun viimeiselle veräjälle ilman varmoja vastauksia jakelevaa uskoa.
Riippuu varmaankin siitä, mitä parannuksen teolla tarkoitetaan. Sehän ei taida olla mikään ansio. Jos vaikkapa palkkamurhaaja tulee uskoon, tulee "kääntymykseen", ja lopettaa työnsä, niin eihän se ole hänelle mikään ansio vaan välttämätön pahuudesta pois kääntyminen.

"Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 19.06.20 - klo:18:46
Kun puhuin siitä, että se aika, minkä ihminen käyttää oman elämänsä lopettamisen suunnitteluun ja jopa toteuttamiseen, olisi todella parempi käyttää parannuksen tekoon, ajattelin ensisijaisesti ihmisiä jotka eivät ole uskossa. Uskon, että sielunvihollinen eksyttää ihmisiä jopa tappamaan itsensä siinä toivossa, että ihminen kokee hallitsevansa omaa elämäänsä ja kohtaloaan. Mieluummin se, kuin on rehellinen itselleen omasta heikkoudestaan ja pienuudestaa ja nöyrtyy Luojansa edessä.

Tosin varmaan samaa voi soveltaa uskovakin: sen sijaan että järkkää itse mitään, nöyrtyy Jumalansa edessä ja antaa elämänsä ja kuolemansa Herralle siinäkin.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: lukija - 19.06.20 - klo:23:22
Kun puhuin siitä, että se aika, minkä ihminen käyttää oman elämänsä lopettamisen suunnitteluun ja jopa toteuttamiseen, olisi todella parempi käyttää parannuksen tekoon, ajattelin ensisijaisesti ihmisiä jotka eivät ole uskossa. Uskon, että sielunvihollinen eksyttää ihmisiä jopa tappamaan itsensä siinä toivossa, että ihminen kokee hallitsevansa omaa elämäänsä ja kohtaloaan. Mieluummin se, kuin on rehellinen itselleen omasta heikkoudestaan ja pienuudestaa ja nöyrtyy Luojansa edessä.

Tosin varmaan samaa voi soveltaa uskovakin: sen sijaan että järkkää itse mitään, nöyrtyy Jumalansa edessä ja antaa elämänsä ja kuolemansa Herralle siinäkin.

Niin, voihan se olla, että se helpottava kuolema tulee Jumalan järjestämänä jollakin tavalla jos on esim. liian kovat kivut.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: TJ - 27.06.20 - klo:00:16
Kun puhuin siitä, että se aika, minkä ihminen käyttää oman elämänsä lopettamisen suunnitteluun ja jopa toteuttamiseen, olisi todella parempi käyttää parannuksen tekoon, ajattelin ensisijaisesti ihmisiä jotka eivät ole uskossa. Uskon, että sielunvihollinen eksyttää ihmisiä jopa tappamaan itsensä siinä toivossa, että ihminen kokee hallitsevansa omaa elämäänsä ja kohtaloaan. Mieluummin se, kuin on rehellinen itselleen omasta heikkoudestaan ja pienuudestaa ja nöyrtyy Luojansa edessä.

Tosin varmaan samaa voi soveltaa uskovakin: sen sijaan että järkkää itse mitään, nöyrtyy Jumalansa edessä ja antaa elämänsä ja kuolemansa Herralle siinäkin.

Niin, voihan se olla, että se helpottava kuolema tulee Jumalan järjestämänä jollakin tavalla jos on esim. liian kovat kivut.

Passiivinen eutanasia on sairaaloissamme yleinen käytäntö.

https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Passiivinen-eutanasia-on-sairaaloissamme-yleinen-k%C3%A4yt%C3%A4nt%C3%B6/624827

Eutanasia on passiivista silloin, kun potilaan tahdon mukaisesti lopetetaan sellaiset hoidot, jotka ylläpitävät hänen elämäänsä. Lisäksi passiivista eutanasiaa voi olla se, ettei potilaan elämää ylläpitäviä hoitoja jatketa tai tietyssä tilanteessa enää edes aloiteta.

https://www.minilex.fi/a/aktiivinen-ja-passiivinen-eutanasia

Pneumokokki-bakteeri onkin pitkäaikaissairairaiden, heikkojen lasten ja vanhuksien ystävä hoitaessaen heille rauhallisen ja kauniin siirtymisen tastä ajasta ikuisuuteen passiivisessa eutanasiassa. Pneumokokin aiheuttamaa keuhkokuumetta kutsutaan ”vanhan miehen ystäväksi”, eli kun kuolema tarvitsee jonkun ”tapahtuman”, jolla se saapuu, on luonto luonut tätä varten erinomaisen armollisen tavan, keuhkokuumeen.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/06/29/mita-vaatii-hyva-kuolema
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 27.06.20 - klo:01:45
Hyvä artikkeli tuo TJn viestin lopussa olevassa linkissä.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: crystalvoice - 04.11.20 - klo:02:24
Ei vielä kauankaan aikaa sitten länsimaissa ja kristittyjen piirissä ole armoa ja kunnioitusta osoitettu itsemurhan tehneille, niille, joiden kohdalla elämän kärsimykset ja kauhut ovat käyneet ylivoimaisiksi. Islaminuskossa itsemurhaa on pidetty jopa vakavampana syntinä kuin toisen ihmisen murhaamista. Tässä alla referoin Kay Redfield Jamisonin kirjaa Night Falls Fast - Understanding Suicide sen sivuilta 14-16, joissa vain osa länsimaiden ja kristittyjen suhtautumistavoista itsemurhan tehneisiin vuosisatojen varrelta. Ei voi kuin todeta, että ankaran julmaa on ollut itsemurhaajiin suhtautuminen.

Referointini: Infernossaan Dante on asettanut itsemurhan tehneille erityisen ankaran kuolemanjälkeisen kohtalon, pahemman kuin muille helvetissä eläville. Itsemurhan tehneiden ruumiiden häpäiseminen oli yleistä. Itsemurhan tehneen ruumis eristettiin kauaksi muista, koska pelättiin sen mahdollisesti vaarallista henkeä. Monissa maissa itsemurhan tehneiden ruumiit haudattiin yöllä tienristeyksiin, koska vilkkaan liikenteen ajateltiin pitävän ruumiit kurissa alhaalla, ja polkujen risteyksien ajateltiin tekevän hengille vaikeammaksi löytää tie kotiin. Massachusettsissa kärrylasteittain kiviä kaadettiin risteyksiin, joissa oli haudattuina itsemurhan tehneitä. Joskus vaarna lyötiin itsemurhan tehneen sydämen läpi.

Suomalaiset uskoivat, että elävien oli mahdotonta tehdä sovintoa tai rauhaa itsemurhan tehneen kanssa, koska itsemurha oli äkillinen, josta johtuen itsemurhaajan sielu oli erityisen levoton ja kaamea. Toisin kuin muita kuolleita, joiden ruumiit pestiin ja puettiin käärinliinoihin kuoleman jälkeen, itsemurhan tehneitä, epileptikkoja ja mielisairaita ei pesty, vaan heidät haudattiin vatsalleen niissä vaatteissa, joissa he kuolivat. Heidät nostettiin hiilihangoilla ruumisarkkuihin, koska paljain käsin nostamisen pelättiin aiheuttavan sairauksia ja kirouksen. 1900-luvun alkuun asti Suomessa itsemurhan tehneet haudattiin ilman mitään hautajaismenoja. Itsemurhan tehneiden haudat sijaitsivat aina hautausmaan aitojen ulkopuolella, joskus jopa kaukana metsässä. Yleisesti uskottiin, että itsemurhan tehneen ruumis oli painava. Tavallisen kansan keskuudessa oli liikkeellä paljon tarinoita siitä, että itsemurhan tehneen ruumisarkku oli ollut liian raskas jopa hevoselle vedettäväksi.

Ranskassa itsemurhan tehneen ruumista raahattiin pää alaspäin kaduilla, jonka jälkeen ruumis laitettiin hirsipuuhun. Ranskalainen rikoslaki 1600-luvun lopussa vaati myös sitä, että ruumis sen jälkeen heitettiin viemäriin tai kaupungin kaatopaikalle. Papisto ei osallistunut itsemurhan tehneen hautaamiseen ja ruumista ei voitu haudata siunattuun maahan. Joissain paikoissa Saksassa itsemurhan tehneen ruumis pistettiin tynnyriin, jonka jälkeen se laitettiin jokeen, jotta se ei voisi palata kotiseudulleen. Jne.

Luther piti itsemurhaa Paholaisen työnä; puritaaniset johtajat pitivät itsemurhaa kammottavana ja halveksittavana tekona ja henkilökohtaisena kuuliaisuutena Saatanalle; John Wesley oli sitä mieltä, että itsemurhan tehneen ruumis pitäisi ripustaa hirsipuuhun ja jättää siihen mätänemään.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: crystalvoice - 04.11.20 - klo:02:54
Vanhassa testamentissa on neljä itsemurhatapausta, joista ei löydy yhtään negatiivista kommenttia Raamatusta. Sekä Simson (Tuom. 16:29-30), Saul (1 Sam. 31:4-5), Abimelek (Tuom. 9:54) että Ahitofel (2 Sam. 17:23) tappoivat itsensä. Juudasta ei missään Uudessa testamentissa tuomita hänen itsemurhansa tähden. Missään kohtaa Vanhaa tai Uutta testamenttia itsemurhaa yleensä ottaen ei suoraan asia ilmaisten ainakaan tuomita. Simson mainitaan uskonsankarien luettelossa Heprealaiskirjeessä, vaikka hän tappoi itsensä.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: crystalvoice - 04.11.20 - klo:11:16
Itsemurha on ihmisen murhaamista.  Jumala kieltää jo 10 käskyssään
ihmishengen riistämisen.
Itsemurhan jälkeen ei voi enää katua ja pyytää anteeksi tekoaan,
koska on kuollut.

Ajatteletko, että jos jotain muuta syntiä kuin itsemurhaa ei ehdi pyytää anteeksi ennen kuolemaansa, joutuu (myös) kadotukseen, vai ajatteletko, että itsemurha on ainoa synti, joka kadottaa, jos tai kun sitä ei ehdi ennen kuolemaansa pyytää anteeksi? Kristitytkin ovat tehneet itsemurhia. Sovellan kysymykseni kristittyihin.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Soltero - 04.11.20 - klo:15:33
Itsemurha on ihmisen murhaamista.  Jumala kieltää jo 10 käskyssään
ihmishengen riistämisen.
Itsemurhan jälkeen ei voi enää katua ja pyytää anteeksi tekoaan,
koska on kuollut.

Ajatteletko, että jos jotain muuta syntiä kuin itsemurhaa ei ehdi pyytää anteeksi ennen kuolemaansa, joutuu (myös) kadotukseen, vai ajatteletko, että itsemurha on ainoa synti, joka kadottaa, jos tai kun sitä ei ehdi ennen kuolemaansa pyytää anteeksi? Kristitytkin ovat tehneet itsemurhia. Sovellan kysymykseni kristittyihin.
Tästä asiasta ei kukaan voi sanoa mitään varmaa.
En tiedä, onko itsemurha kuolemansynti.
Raamatussahan ainoaksi synniksi, jota ei anneta anteeksi, on Pyhän
Hengen pilkkaaminen. (Luuk. 12:10)

Itsemurha on joka tapauksessa tietoinen rikkomus Jumalan 10 käskyä vastaan, koska silloin tapetaan ihminen.
Mutta toisen ihmisen murhaaminen on synti, joka ei johda kadotukseen,
jos murhaaja katuu tekoaan, pyytää sitä rehellisesti anteeksi
Jumalan ja ihmisten edessä, eikä enää syyllisty samaan.
Murha ja tappo ovat syntejä lukemattomien muiden ihmisen pahuuden osoitusten joukossa.
Ne saa anteeksi turvautumalla Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemallaan ansaitsemaan lunastukseen.

Mutta itsemurhan tekee suureksi kysymysmerkiksi juuri se, että sitä ei voi enää katua eikä pyytää Herran armahdusta, koska aika on päättynyt.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: crystalvoice - 04.11.20 - klo:16:56
Itsemurha on ihmisen murhaamista.  Jumala kieltää jo 10 käskyssään
ihmishengen riistämisen.
Itsemurhan jälkeen ei voi enää katua ja pyytää anteeksi tekoaan,
koska on kuollut.

Ajatteletko, että jos jotain muuta syntiä kuin itsemurhaa ei ehdi pyytää anteeksi ennen kuolemaansa, joutuu (myös) kadotukseen, vai ajatteletko, että itsemurha on ainoa synti, joka kadottaa, jos tai kun sitä ei ehdi ennen kuolemaansa pyytää anteeksi? Kristitytkin ovat tehneet itsemurhia. Sovellan kysymykseni kristittyihin.
Tästä asiasta ei kukaan voi sanoa mitään varmaa.
En tiedä, onko itsemurha kuolemansynti.
Raamatussahan ainoaksi synniksi, jota ei anneta anteeksi, on Pyhän
Hengen pilkkaaminen. (Luuk. 12:10)

Itsemurha on joka tapauksessa tietoinen rikkomus Jumalan 10 käskyä vastaan, koska silloin tapetaan ihminen.
Mutta toisen ihmisen murhaaminen on synti, joka ei johda kadotukseen,
jos murhaaja katuu tekoaan, pyytää sitä rehellisesti anteeksi
Jumalan ja ihmisten edessä, eikä enää syyllisty samaan.
Murha ja tappo ovat syntejä lukemattomien muiden ihmisen pahuuden osoitusten joukossa.
Ne saa anteeksi turvautumalla Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemallaan ansaitsemaan lunastukseen.

Mutta itsemurhan tekee suureksi kysymysmerkiksi juuri se, että sitä ei voi enää katua eikä pyytää Herran armahdusta, koska aika on päättynyt.

Jos olettaisimme, että joku, jolla ei olisi lähiomaisia, joista hänen pitäisi pitää huolta, eikä hänellä muutenkaan olisi vastuullaan ihmisten hyvinvointi sillä tavalla kuin monilla muilla ihmisillä, ja hän kärsisi vakavasta masennuksesta tai jostain muusta vastaavasta kauheasta vaivasta, joka on tehnyt hänen elämästään kirjaimellisesti helvettiä, ja hän tekee itsemurhan, vaikka on kristitty, niin olettaisitko, että hän kuolemansa jälkeen ei haluaisi katua "kauheaa" syntiään, vaikka saisi siihen mahdollisuuden, joutuen näin ikuiseen tuskaan, tai jos hän haluaisi, hän ei saisi anteeksi, koska armahtamisella on rajansa? Itse en ajattelisi, että jos joku hirvittävästi kärsinyt ihminen tappaisi itsensä, hän juuri sen tähden olisi ansainnut ikuisesti hirvittävää kärsimystä lisää. Sellaisesta asenteesta ja ajattelusta tulee mieleen vain sadistinen asenne, ei oikeamielinen ja hyvä tuomio.

Jos taas useita murhannut ja/tai muilla tavoin muille ihmisille ja eläimille valtavasti kärsimystä tuottanut toisaalta saa anteeksi, vaikka se kärsimyksen ja kauhun määrä, mitä hän on muille aiheuttanut, on lähes mittaamaton, jos hän ehtii vain katua ja pyytää anteeksi, niin miltä tämän kaiken anteeksiantava jumalolento vaikuttaa inhimillisestä näkökulmasta, jos samalla pidetään mielessä, ettei hän ensin mainitulle ihmiselle antaisi anteeksi, vaikka oman elämänsä päättänyt haluaisi pyytää anteeksi kuolemansa jälkeen?
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: crystalvoice - 04.11.20 - klo:17:31
Kirkon ensimmäisillä vuosisadoilla itsemurhaan suhtauduttiin melko neutraalisti aiheena. Kirkkoisä Tertullianuksen mukaan Jeesuksen kuolema oli eräänlainen itsemurha. Tertullianuksen mukaan Jeesus antoi vapaaehtoisesti henkensä, koska ei voitu ajatella, että jumaluus olisi ollut kehoon liittyvien lainalaisuuksien armoilla.

Vasta kirkkoisä Augustinuksen toimesta kirkossa virallisesti tuomitseva suhtautuminen itsemurhaan alkoi olla todellisuutta. Raamattuperusteluksi otettiin käsky "älä tapa", mutta argumentit tulivat Augustinuksen välityksellä itse asiassa Platonin dialogista Faidon.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: crystalvoice - 04.11.20 - klo:18:11
Ongelma on siinä, että lääketieteen avulla usein jatketaan elämää pidemmälle kuin minä keho jaksaa elää. Onko se itsemurha jos vetää ne tuubit pois?

Vaikka kirkkoisä Augustinus suhtautui tuomitsevasti itsemurhaan, hän kuitenkin kirjoitti: "Eräät naiset ovat surmanneetkin itsensä, ettei heitä raiskattaisi. Varmasti jokainen, jolla on sydän paikallaan, tahtoo antaa heille anteeksi." (Augustinus: Jumalan valtio, osa 1. 2003, 56)

Uskoisin, että aika moni ottaisi nopeasti hengen riistävän tabletin, jos tietäisi joutuvansa pian psykopaattisen sarjamurhaajan kiduttamaksi. Jos tällaisessa tapauksessa kristityn mielestä on väärin riistää henkensä, jopa niin väärin, ettei henkensä riistämistä tässä tapauksessa ole mahdollista saada jumaluudelta anteeksi, niin mielestäni kärsimys sinänsä, hirvittävinkään, ei ole kristityn mielestä niin paha asia, ettei sitä pitäisi kestää. Kristillinen käsitys on hyvin kaukana negatiivisesta utilitarismista ja seurausetiikasta.

Maanpäällisen elämän jatkamisen "tuubia" hinnalla millä hyvänsä ei siis saa poistaa, vaikka kärsisi hirvittävästi ja pitkäkestoisesti, ja vaikka mitään lääketieteellistä toivoa kivun lievittämiseksi ei olisi, jos monilta kristityiltä kysyisi. Luulisin. Se on aika empatiaton näkemys näkökulmastani.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 04.11.20 - klo:18:26
Toisaalta uskovalla on muitakin mahdollisuuksia tuossa äärimmäisessä tilanteessa. Antaa koko asia Herralle, siis rukoilla ja luottaa Isään.

Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Soltero - 04.11.20 - klo:20:03
Itsemurha on ihmisen murhaamista.  Jumala kieltää jo 10 käskyssään
ihmishengen riistämisen.
Itsemurhan jälkeen ei voi enää katua ja pyytää anteeksi tekoaan,
koska on kuollut.

Ajatteletko, että jos jotain muuta syntiä kuin itsemurhaa ei ehdi pyytää anteeksi ennen kuolemaansa, joutuu (myös) kadotukseen, vai ajatteletko, että itsemurha on ainoa synti, joka kadottaa, jos tai kun sitä ei ehdi ennen kuolemaansa pyytää anteeksi? Kristitytkin ovat tehneet itsemurhia. Sovellan kysymykseni kristittyihin.
Tästä asiasta ei kukaan voi sanoa mitään varmaa.
En tiedä, onko itsemurha kuolemansynti.
Raamatussahan ainoaksi synniksi, jota ei anneta anteeksi, on Pyhän
Hengen pilkkaaminen. (Luuk. 12:10)

Itsemurha on joka tapauksessa tietoinen rikkomus Jumalan 10 käskyä vastaan, koska silloin tapetaan ihminen.
Mutta toisen ihmisen murhaaminen on synti, joka ei johda kadotukseen,
jos murhaaja katuu tekoaan, pyytää sitä rehellisesti anteeksi
Jumalan ja ihmisten edessä, eikä enää syyllisty samaan.
Murha ja tappo ovat syntejä lukemattomien muiden ihmisen pahuuden osoitusten joukossa.
Ne saa anteeksi turvautumalla Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemallaan ansaitsemaan lunastukseen.

Mutta itsemurhan tekee suureksi kysymysmerkiksi juuri se, että sitä ei voi enää katua eikä pyytää Herran armahdusta, koska aika on päättynyt.

Jos olettaisimme, että joku, jolla ei olisi lähiomaisia, joista hänen pitäisi pitää huolta, eikä hänellä muutenkaan olisi vastuullaan ihmisten hyvinvointi sillä tavalla kuin monilla muilla ihmisillä, ja hän kärsisi vakavasta masennuksesta tai jostain muusta vastaavasta kauheasta vaivasta, joka on tehnyt hänen elämästään kirjaimellisesti helvettiä, ja hän tekee itsemurhan, vaikka on kristitty, niin olettaisitko, että hän kuolemansa jälkeen ei haluaisi katua "kauheaa" syntiään, vaikka saisi siihen mahdollisuuden, joutuen näin ikuiseen tuskaan, tai jos hän haluaisi, hän ei saisi anteeksi, koska armahtamisella on rajansa? Itse en ajattelisi, että jos joku hirvittävästi kärsinyt ihminen tappaisi itsensä, hän juuri sen tähden olisi ansainnut ikuisesti hirvittävää kärsimystä lisää. Sellaisesta asenteesta ja ajattelusta tulee mieleen vain sadistinen asenne, ei oikeamielinen ja hyvä tuomio.

Jos taas useita murhannut ja/tai muilla tavoin muille ihmisille ja eläimille valtavasti kärsimystä tuottanut toisaalta saa anteeksi, vaikka se kärsimyksen ja kauhun määrä, mitä hän on muille aiheuttanut, on lähes mittaamaton, jos hän ehtii vain katua ja pyytää anteeksi, niin miltä tämän kaiken anteeksiantava jumalolento vaikuttaa inhimillisestä näkökulmasta, jos samalla pidetään mielessä, ettei hän ensin mainitulle ihmiselle antaisi anteeksi, vaikka oman elämänsä päättänyt haluaisi pyytää anteeksi kuolemansa jälkeen?
Mihin perustat näkemyksesi, että ihminen voi vielä kuolemansa jälkeen katua syntejään ja anoa armoa?
Ajatushan on täysin epäkristillinen eli Raamatun vastainen.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: crystalvoice - 04.11.20 - klo:22:17
Itsemurha on ihmisen murhaamista.  Jumala kieltää jo 10 käskyssään
ihmishengen riistämisen.
Itsemurhan jälkeen ei voi enää katua ja pyytää anteeksi tekoaan,
koska on kuollut.

Ajatteletko, että jos jotain muuta syntiä kuin itsemurhaa ei ehdi pyytää anteeksi ennen kuolemaansa, joutuu (myös) kadotukseen, vai ajatteletko, että itsemurha on ainoa synti, joka kadottaa, jos tai kun sitä ei ehdi ennen kuolemaansa pyytää anteeksi? Kristitytkin ovat tehneet itsemurhia. Sovellan kysymykseni kristittyihin.
Tästä asiasta ei kukaan voi sanoa mitään varmaa.
En tiedä, onko itsemurha kuolemansynti.
Raamatussahan ainoaksi synniksi, jota ei anneta anteeksi, on Pyhän
Hengen pilkkaaminen. (Luuk. 12:10)

Itsemurha on joka tapauksessa tietoinen rikkomus Jumalan 10 käskyä vastaan, koska silloin tapetaan ihminen.
Mutta toisen ihmisen murhaaminen on synti, joka ei johda kadotukseen,
jos murhaaja katuu tekoaan, pyytää sitä rehellisesti anteeksi
Jumalan ja ihmisten edessä, eikä enää syyllisty samaan.
Murha ja tappo ovat syntejä lukemattomien muiden ihmisen pahuuden osoitusten joukossa.
Ne saa anteeksi turvautumalla Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemallaan ansaitsemaan lunastukseen.

Mutta itsemurhan tekee suureksi kysymysmerkiksi juuri se, että sitä ei voi enää katua eikä pyytää Herran armahdusta, koska aika on päättynyt.

Jos olettaisimme, että joku, jolla ei olisi lähiomaisia, joista hänen pitäisi pitää huolta, eikä hänellä muutenkaan olisi vastuullaan ihmisten hyvinvointi sillä tavalla kuin monilla muilla ihmisillä, ja hän kärsisi vakavasta masennuksesta tai jostain muusta vastaavasta kauheasta vaivasta, joka on tehnyt hänen elämästään kirjaimellisesti helvettiä, ja hän tekee itsemurhan, vaikka on kristitty, niin olettaisitko, että hän kuolemansa jälkeen ei haluaisi katua "kauheaa" syntiään, vaikka saisi siihen mahdollisuuden, joutuen näin ikuiseen tuskaan, tai jos hän haluaisi, hän ei saisi anteeksi, koska armahtamisella on rajansa? Itse en ajattelisi, että jos joku hirvittävästi kärsinyt ihminen tappaisi itsensä, hän juuri sen tähden olisi ansainnut ikuisesti hirvittävää kärsimystä lisää. Sellaisesta asenteesta ja ajattelusta tulee mieleen vain sadistinen asenne, ei oikeamielinen ja hyvä tuomio.

Jos taas useita murhannut ja/tai muilla tavoin muille ihmisille ja eläimille valtavasti kärsimystä tuottanut toisaalta saa anteeksi, vaikka se kärsimyksen ja kauhun määrä, mitä hän on muille aiheuttanut, on lähes mittaamaton, jos hän ehtii vain katua ja pyytää anteeksi, niin miltä tämän kaiken anteeksiantava jumalolento vaikuttaa inhimillisestä näkökulmasta, jos samalla pidetään mielessä, ettei hän ensin mainitulle ihmiselle antaisi anteeksi, vaikka oman elämänsä päättänyt haluaisi pyytää anteeksi kuolemansa jälkeen?
Mihin perustat näkemyksesi, että ihminen voi vielä kuolemansa jälkeen katua syntejään ja anoa armoa?
Ajatushan on täysin epäkristillinen eli Raamatun vastainen.

Ei minulla ole vakaumusta esim. siitä, että synnit voi saada anteeksi kuoleman jälkeen, mutta haluaisin tietää, miten itse kukin uskova perustelee jonkin uskomansa oikeudenmukaisuuden piiriin kuuluvan asian moraalisen oikeutuksen.

Esim. roomalaiskatolisessa uskonnollisuudessa on kuolleiden puolesta rukoilemista, jota on perusteltu Vanhan testamentin kohdilla. (Heillä on osittain eri Vanha testamentti kuin uskonpuhdistuksen perillisillä.)

Jeesus sanoo yhdessä kohtaa, ettei tiettyä syntiä anneta anteeksi tässä ajassa eikä tulevassa (Matt. 12:32). Näistä Jeesuksen sanoista itsestään ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että jotkut muut synnit voitaisiin antaa anteeksi kuoleman jälkeen, mutta ne sanat itsessään eivät myöskään kiellä sitä ajatusta, että jotkut synnit voitaisiin antaa anteeksi kuoleman jälkeen.

Ajatteletko, että jos joku kristitty joutuisi kokemaan jotain sellaista kuin Junko Furuta, mutta hän ei kestäisi sitä pidemmän päälle ja tappaisi itsensä ennen kuin sadistiset ihmiset ennättäisivät hänet tappaa hitaasti kiduttaen kuoliaaksi, niin hän joutuisi helvettiin, ja se helvetintuomio olisi oikeudenmukainen?

https://en.wikipedia.org/wiki/Murder_of_Junko_Furuta
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: crystalvoice - 04.11.20 - klo:22:41
Liittyen siihen ajatukseen, että taivaaseen ei kristitty pääse, jos hän ei ehdi ennen kuolemaansa tunnustaa jotain syntiään, katua tai pyytää anteeksi. Mitä jos joku ei ole esim. muistanut pyytä anteeksi joitain pahoja ajatuksiaan tai sanojaan, ennen kuin kuolee? Mitä jos jollakulla on koko päivän synnit tunnustamatta ja hän kuolee salamannopeasti auto-onnettomuudessa?
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: crystalvoice - 05.11.20 - klo:00:47
Miten tulkitsette muuten "älä tapa"-käskyn valossa seuraavan raamatunkohdan:

Lainaus
"Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt! Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!" (Ps. 137:8-9)

Tarkoitan lähinnä sellaisten kristittyjen tulkintaa, joiden mukaan pienet lapset ovat viattomia. Jos tai kun ne ovat viattomia, mikä hyvä moraalinen syy antaisi oikeutuksen murskata ne kallioon?

Tämä ei liity varsinaisesti itsemurha-aiheeseen, mutta kun esillä on ollut "älä tapa"-perustelu sille, että edes syntistä ihmistä eli itseään (ei siis viatonta) ei saa tappaa missään tilanteessa, ei luultavasti monien mielestä edes tilanteessa, jossa joutuisi pitkäkestoisen kidutuksen alaiseksi, niin mikä antaisi oikeuden tai moraalisen perustelun tappaa viattomia lapsia, tai miksi niitä pitäisi tappaa sillä tavalla kuin yllä olevassa jakeessa sanotaan?
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Soltero - 05.11.20 - klo:14:27
Liittyen siihen ajatukseen, että taivaaseen ei kristitty pääse, jos hän ei ehdi ennen kuolemaansa tunnustaa jotain syntiään, katua tai pyytää anteeksi. Mitä jos joku ei ole esim. muistanut pyytä anteeksi joitain pahoja ajatuksiaan tai sanojaan, ennen kuin kuolee? Mitä jos jollakulla on koko päivän synnit tunnustamatta ja hän kuolee salamannopeasti auto-onnettomuudessa?
Ihmisen iankaikkisuus ei määräydy sen mukaan, onko hänellä kuollessaan tunnustamattomia syntejä.
Usko Raamatun Jumalaan ei ole magiaa eikä taikauskoa, jossa joillain tempuilla saataisiin itselle etuja.
Uudestisyntyneen kristityn synnit on pois pyyhitty, koska Hän on Jeesuksen veren lunastama.
Tätä ansaitsematonta armoa ei tee tyhjäksi mikään ihmisen osaamattomuus tai muistamattomuus, kuten jonkin synnin tunnustamisen unohtaminen.
Uskovalla on Jumalan edessä armahdetun ja lunastetun asema.
Eri asia on, jos uskova alkaa leikitellä synneillä ja tekee tietoisesti asioita, joiden tietää olevan Jumalan tahdon vastaisia.

"Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon,
niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus,
joka on kuluttava vastustajat.

Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan,
joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren,
jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!"
(Hepr. 10: 26-29)
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: crystalvoice - 05.11.20 - klo:15:24
Liittyen siihen ajatukseen, että taivaaseen ei kristitty pääse, jos hän ei ehdi ennen kuolemaansa tunnustaa jotain syntiään, katua tai pyytää anteeksi. Mitä jos joku ei ole esim. muistanut pyytä anteeksi joitain pahoja ajatuksiaan tai sanojaan, ennen kuin kuolee? Mitä jos jollakulla on koko päivän synnit tunnustamatta ja hän kuolee salamannopeasti auto-onnettomuudessa?
Ihmisen iankaikkisuus ei määräydy sen mukaan, onko hänellä kuollessaan tunnustamattomia syntejä.
Usko Raamatun Jumalaan ei ole magiaa eikä taikauskoa, jossa joillain tempuilla saataisiin itselle etuja.
Uudestisyntyneen kristityn synnit on pois pyyhitty, koska Hän on Jeesuksen veren lunastama.
Tätä ansaitsematonta armoa ei tee tyhjäksi mikään ihmisen osaamattomuus tai muistamattomuus, kuten jonkin synnin tunnustamisen unohtaminen.
Uskovalla on Jumalan edessä armahdetun ja lunastetun asema.
Eri asia on, jos uskova alkaa leikitellä synneillä ja tekee tietoisesti asioita, joiden tietää olevan Jumalan tahdon vastaisia.

"Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon,
niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus,
joka on kuluttava vastustajat.

Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan,
joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren,
jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!"
(Hepr. 10: 26-29)

Kun olet aikaisemmin kirjoittanut, että itsemurhaa ei voi saada anteeksi, kun sitä ei ehdi katua ajallisuudessa (ainakin seuraavan tekstisi voi tulkita niin: "Itsemurhan jälkeen ei voi enää katua ja pyytää anteeksi tekoaan, koska on kuollut."), niin onko itsemurha sinun mielestäsi aikuisen oikeasti lisäksi tahallinen synti, johon laittamasi Heprealaiskirjeen kohta myös viittaisi (tai sisällyttäisi tahallisen synnin tekemisen piiriinsä)? Erotatko itsemurhan muista "tahattomimmista" synneistä, jotka eivät kadota, vaikka niitä ei ehtisi pyytää anteeksi ennen kuolemaa? Jos olisi näin, perusteena ei voisi esittää mielestäni itse asiassa sitä, ettei itsemurhan syntiä voi saada anteeksi, koska sitä ei ehdi katua, koska jos se on tahallinen, ja Heprealaiskirjeen kohta viittaisi myös itsemurhaan, kun se puhuu tahallisesta synnin tekemisestä, jota ei voi saada anteeksi, niin silloin itsemurhaa ei saa anteeksi, vaikka olisi aikaa sen katumiseen, koska Heprealaiskirjeen kohdan mukaan tahallista synnin tekemistä ei voi saada anteeksi, vaikka aikaa katumiseen periaatteessa olisi.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: Soltero - 05.11.20 - klo:16:05
Liittyen siihen ajatukseen, että taivaaseen ei kristitty pääse, jos hän ei ehdi ennen kuolemaansa tunnustaa jotain syntiään, katua tai pyytää anteeksi. Mitä jos joku ei ole esim. muistanut pyytä anteeksi joitain pahoja ajatuksiaan tai sanojaan, ennen kuin kuolee? Mitä jos jollakulla on koko päivän synnit tunnustamatta ja hän kuolee salamannopeasti auto-onnettomuudessa?
Ihmisen iankaikkisuus ei määräydy sen mukaan, onko hänellä kuollessaan tunnustamattomia syntejä.
Usko Raamatun Jumalaan ei ole magiaa eikä taikauskoa, jossa joillain tempuilla saataisiin itselle etuja.
Uudestisyntyneen kristityn synnit on pois pyyhitty, koska Hän on Jeesuksen veren lunastama.
Tätä ansaitsematonta armoa ei tee tyhjäksi mikään ihmisen osaamattomuus tai muistamattomuus, kuten jonkin synnin tunnustamisen unohtaminen.
Uskovalla on Jumalan edessä armahdetun ja lunastetun asema.
Eri asia on, jos uskova alkaa leikitellä synneillä ja tekee tietoisesti asioita, joiden tietää olevan Jumalan tahdon vastaisia.

"Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon,
niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus,
joka on kuluttava vastustajat.

Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan,
joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren,
jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!"
(Hepr. 10: 26-29)

Kun olet aikaisemmin kirjoittanut, että itsemurhaa ei voi saada anteeksi, kun sitä ei ehdi katua ajallisuudessa (ainakin seuraavan tekstisi voi tulkita niin: "Itsemurhan jälkeen ei voi enää katua ja pyytää anteeksi tekoaan, koska on kuollut."), niin onko itsemurha sinun mielestäsi aikuisen oikeasti lisäksi tahallinen synti, johon laittamasi Heprealaiskirjeen kohta myös viittaisi (tai sisällyttäisi tahallisen synnin tekemisen piiriinsä)? Erotatko itsemurhan muista "tahattomimmista" synneistä, jotka eivät kadota, vaikka niitä ei ehtisi pyytää anteeksi ennen kuolemaa? Jos olisi näin, perusteena ei voisi esittää mielestäni itse asiassa sitä, ettei itsemurhan syntiä voi saada anteeksi, koska sitä ei ehdi katua, koska jos se on tahallinen, ja Heprealaiskirjeen kohta viittaisi myös itsemurhaan, kun se puhuu tahallisesta synnin tekemisestä, jota ei voi saada anteeksi, niin silloin itsemurhaa ei saa anteeksi, vaikka olisi aikaa sen katumiseen, koska Heprealaiskirjeen kohdan mukaan tahallista synnin tekemistä ei voi saada anteeksi, vaikka aikaa katumiseen periaatteessa olisi.
Kirjoitin jo aikaisemmassa viestissä, että itsemurhaa ei ole Raamatussa erikseen käsitelty, vaan se jää kysymysmerkiksi.
Mielestäni Raamatun kokonaisilmoituksen perusteella itsemurha on Jumalan tahdon vastainen teko eli synti.
Silti kukaan ei voi tietää, mitä tapahtuu itsemurhaajalle aikanaan,
kun Jeesuksen omille julistetaan vapautus synnin laista ja pääsy Taivaaseen,
ja muut joutuvat tuomittavaksi ja rangaistavaksi syntiensä seurauksista.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: crystalvoice - 05.11.20 - klo:18:08
Nähdäkseni Uuden testamentin valossa on mahdollista tehdä erottelu paitsi Pyhän Hengen pilkkaamisen ja muiden syntien välille, myös vakavien ja vähemmän vakavien syntien välille.

"Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan." (1 Joh. 5:16) Tässä raamatunkohdassa "kuolemaan johtavalla synnillä" ei tarkoiteta itsemurhaa, mutta se viittaa siihen, että on syntiä, jota ei voi saada anteeksi.

Miten itse kukin määrittelee syntien vakavuuden? Jotkut sanovat, että kaikki synti kadottaa ja on siinä mielessä yhtä vakavaa ja tuomittavaa, mutta seurausten valossa tai mitä tulee kärsimyksen ja tuhon aiheuttamiseen muille, eri teoilla on selvästi eri vakavuusasteensa.

Lukuisia murhanneen ja kiduttaneen syntien vakavuus on järjen mukaan suurempi kuin esim. lapsen makeisen varastaminen kaupasta, kun häntä toverien taholta siihen yllytetään (jos huomioon otetaan tekojen seuraukset ja kärsimyksen määrä). Mahtaako monikaan uskovainen ajatella, että Jumalan viha kaikkia syntejä kohtaan on yhtäläinen eli ettei ole erotusta rikkomusten välillä Jumalan silmien edessä (jos pois lasketaan kuvioista synti Pyhää Henkeä vastaan)?

Jaakobin kirjeen kohta (2:10), jossa sanotaan, että joka pitää (lähes) koko lain, mutta rikkoo yhdessä ainoassa kohdassa, on syypää kaikissa kohdin, on inhimillisen oikeustajun vastainen, jos raamatunkohta otetaan tietyllä tavalla kirjaimellisesti, sillä ei ole oikeudenmukaista kohdella taaperoa, joka varastaa makeisen, samalla tavalla kuin vaikkapa John Wayne Gaycea. Joka tapauksessa kyseisen raamatunkohdan valossa joku voisi väittää, että kaikki synti on yhtä ja samaa ikuisen kidutuksen tai helvetin ansainnutta syntiä.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: sandia - 05.11.20 - klo:18:35
Onko ihminen kuollessaan tiedostanut ja pyytänyt anteeksi KAIKKI syntinsä ennen kuolemaa? Entä jos yksi unohtui?
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: crystalvoice - 05.11.20 - klo:20:10
Onko ihminen kuollessaan tiedostanut ja pyytänyt anteeksi KAIKKI syntinsä ennen kuolemaa? Entä jos yksi unohtui?

Melkoista oman elämän ja sisäisten motiivien jatkuvaa tarkkailua uskonelämästä tulisi, jos ehdoksi pelastumiselle laitettaisiin se, että taivaaseen pääsee vain jos on viimeisenä päivänään tai aikana jolloin on vielä järjenvoimissaan tunnustanut nimeltä mainiten kaikki syntinsä.

Psalmin mukaan on niin, että ihminen ei ole edes aina tietoinen kaikista rikkomuksistaan: "Kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe." (Ps. 19.12)

Muissakin yhteyksissä kuin uskonelämässä on todellisuutta se, että ihminen värittää tietynlaiseksi käsityksensä itsestään ja toimistaan itselleen, esim. oikeuttaa julmat tekonsa moraalisin perustein, joita kuitenkin useiden muiden on vaikea nähdä moraalisesti oikeutettuina tekoina. Esim. kansanmurhiin osallistuneet tavalliset ihmiset ovat ajatelleet tehneensä oikein julmia tekoja tehdessään.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: papi - 06.11.20 - klo:11:26
En ole jaksanut tätä ketjua lukea, mutta sanonpa vaan oman ajatuksen.

Itse sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja nämä puheenaolleet ajatukset ovat olleet joskus mielessä.
Sairaushan on sairaus ja sitä ei voi ymmärtää muut kuin se joka sitä sairastaa.
On monia eri mielentilaan vaikuttavia sairauksia jotka saavat mielen vaipumaan sellaiseen sekavaan horrokseen,ettei tiedä mitä on tekemässä.

Joskus olen syvässä depressiossa, kun ajan autoa tulee ikäänkuin sellainen raskas paino koko kehon päälle, ajatukset puuroutuu, eikä millään ole mitään väliä. Siinä on vähän samaa sekavuutta kuin olisi nukahtamassa rattiin, vaikka ei olisikaan väsynyt. Ei sitä tilaa osaa kuvata toisille.
Silloin tulee ajatus, etten jaksa enään elää ja ajaa, vaan annan auton ajautua kuin vahingossa johonkin mistä ei ole tietä edes teho-osastolle. Samalla rukoillen, että Jumala armahda, en jaksa enää.

Onneksi mitään ei ole sattunut, mutta olen mietttinyt näitä.
Siinähän ihminen on hetkellisesti täysin kyvytön hallitsemaan itseään.
Ei tietenkään saisi mennä rattiin sellaisessa tilassa, mutta usein tila ei ole vielä paha kun lähtee, vaan kehittyy äkkiä kesken ajon.

Viime kesänä kun olin korkealla katon harjalla kattoremonttia tekemässä, ajattelin että täältähän voisi hypätä alas, eikä kävisi mitenkään. Tiedostin silloin, että olin tulossa maniaan ja hiivin äkkiä alas katolta.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: NanoK - 08.11.20 - klo:19:20
Olen alkanut lukea tunnustuskirjoja, ja sieltä luin tekstiä joka mielestäni liippaa läheltä Crystalvoicen pohdintoihin synnin olemuksesta. "Salakalvinilainen" Jerome Zanchi piti kiinni siitä että kerran saatu usko ei voi kadota. Jumala antaa uskon vain kerran.[[ "Tällaisen käsityksen hylkää Luther Schmalkaldenin uskonkohdissa seuraavin sanoin: "On välttämätöntä tietää ja opettaa, että jos pyhät ihmiset, joissa vielä on perisynti ja jotka sitä tuntevat, sen joka päivä tuomitsevat ja sitä vastaan taistelevat, joskus lankeavat julkisyntiin, niinkuin esimerkiksi Daavid aviorikokseen, murhaan ja jumalanpilkkaan, heiltä silloin usko ja henki ovat olleet kadonneina. Ei Pyhä Henki salli synnin vallita ja päästä ylivaltaan, niin että se pääsee toteutumaan, vaan hän torjuu ja estää sitä, niin ettei se saa tehdä mitä haluaa. Jos se taas toimii tahtonsa mukaisesti, ei siinä silloin ole Pyhää Henkeä ja uskoa. Onhan kirjoitettu, niinkuin Pyhä Johannes sanoo: "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, eikä hän saata tehdä syntiä".  Melanchton kertoo että vuoden 1529 tienoilla eräät antinomilaiset väittivät, että koska synti pysyy pyhissä koko heidän elämänsä ajan, pysyvänsä pyhinä ja säilyttävänsä Pyhän Hengen ja autuuden vaikka rikkovatkin avion ja tekevät muitakin syntejä omaatuntoaan vastaan. " ]] (suora lainaus)

Seuraa mielenkiintoisia ajatuksia ennaltamääräämisopista.

Kyllä Raamatussa aika selkeä jako halutaan tehdä synnin ja pyhän elämän välille."Samasta suusta ei voi lähteä kiitos ja kirous". Silti lihassa vaikuttaa perisynnin vaikutus, minkä ei ole tarkoitus antaa hallita elämää. Jos lankeaa, voi nousta. Jumala on Pyhä ja Armollinen poikansa kautta, ja tuntee ihmisen ja sen heikkoudet. Ja voi auttaa kun ihminen pysyy hänessä. Kaikissa tiloissa voi pyytää apua, ja hän on luvannut auttaa.
Otsikko: Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
Kirjoitti: crystalvoice - 09.11.20 - klo:16:26
Jos jossain kristillisessä seurakunnassa opetettaisiin, että ei ole mahdollista, että kristitty voisi omilla synneillä menettää pääsynsä taivaaseen, ja kristityt uskoisivat siihen opetukseen ilman epäilystä, se tarkoittaisi sitä, että ahdistus liittyen kadotukseen joutumisen mahdollisuuteen olisi poissuljettu, jos olettaisimme, että epäilyksetön varmuus käsittäisi myös uskovien tiedostamattoman mielen.

Jos kristityn on mahdollista joutua kadotukseen, jos hän tekee jotain, ja suurin osa kristityistä on sitä mieltä, että pelastus on mahdollista menettää, voisi ajatella, että kadotuksen mahdollisuus aika lailla hallitsisi useiden kristittyjen mieltä. Jos se taas ei käytännössä hallitse, vaikka opillisesti oltaisiin sitä mieltä, että kristitty voi menettää pelastuksensa, mihin "varmuus" tai tietynlainen pelottomuus kauhistuttavan mahdollisuuden edessä perustuu?

Kukaan ei voi tietää tulevaisuuttaan ajallisuudessa. Kun ihminen ei voi tietää sitä, mitä kaikkea hän tämän päivän aikana tulee ajattelemaan ja tekemään, kuinka hän voisi tietää, mitä kaikkea hän tulee ajattelemaan ja tekemään tulevaisuudessa?