Ne kuolevat joskus, mutta henki eli sielu ei kuole.
Piti jo käydä levolle, mutta tuohon tekstiisi pitää vielä esittää kysymys. Ilmeisesti ajattelet, että henki ja sielu ovat "sama asia", mutta silloin syntyy kysymys: Miksi Paavali "eritteli" toisistaan ruumiin, sielun ja hengen" jos kerran sielu ja henki ovat sama asia (kuten tuossa kirjoitit, että "henki eli sielu ei kuole").
Nämä ovat juuri siksi hankalia käsitteitä, että samoja sanoja käytetään samassakin yhteydessä eri merkityksissä.
Sielu on käsitykseni mukaan Jumalan ihmiselle antama henki eli elämä.
Tästähän on 1. Mooseksenkirjan alusta alkaen monia raamatunkohtia.
Silloin sielu on siis sama kuin henki. (1. Moos. 2:7)
Mutta uskovalla ihmisellä on myös hengenelämän alue, joka on Pyhän Hengen vaikuttamaa.
Jumala ylläpitää ihmisen elämää, jossa sielu elää ruumiin kanssa yhdessä.
Ja uskovan tapauksessa on myös hengellinen elämä, joka on eri asia kuin esim. psyykkiset toiminnot.
Kun Jumala otti Saulilta Henkensä pois (1. Sam. 16:14), Saulille jäi vielä sielu,
ja hän jäi eloon eli ihmisen henki ei poistunut.
Mutta hänen henkensä ei enää ollut Pyhän Hengen ohjaamaa.
Mielestäni Raamatun suomennokset (ja monet muut tutkimani käännökset) käyttävät sanoja sielu, henki ja elämä eri kohdissa eri tavoilla.
Ja sekaannusta aiheuttaa se, että psyykestä käytetään yleisesti sanaa henkiset toiminnot, ja psykologiaa kutsuttiin ennen sielutieteeksi.
Ei-uskovat ymmärtävät usein hengellisyyden tarkoittavan uskonnollisia tunteita, uskonnosta riippumatta.
Kun luen Raamattua, pyydänkin Jumalaa avaamaan minulle kussakin kohdassa juuri sen, mitä Hän haluaa minulle sanoa.
Silloin sanojen erilaiset ja ristiriitaisetkin ihmisselitykset menettävät merkityksensä.