Sain luettua Raamatun Toisen Aikakirjan loppuun ja jatkoin Esran kirjasta. Ihmettelin kahta asiaa. Ensinnäkin ole erikoista, että Persian kuningas sai sydämelleen alkaa edesauttaa temppelin rakentamista pakkosiirtolaisuuden loppuessa. Mutta Raamatussa on selvästi, että Herra oli valinnut hänen siihen kohtaan edesauttamaan asiaa. Jumala voi todella käyttää ketä tahansa juuri niinkuin itse näkee sopivaksi.
Toinen kohta mikä myös aluksi ällistytti. Olin jotenkin ällistynyt että ENSIMMÄINEN asia oli temppelin uudelleenrakentaminen. Entä miten ne pakkosiirtolaiset ja sieltä kotiin palaavat ihmiset?
Olin jotenkin niinkuin seinä olisi tullut ymmärtämiselleni vastaan.
Kyselin sitä Herralta ja pidin mielessäni joitakin päiviä. Sitten tajusin tuossahan on juuri ihmisen koko tragiikka. Ihminen työntää Jumalan syrjään ja alkaa itsekseen rakentamaan omaa elämäänsä. Ajattelin sitä hyvin inhimillisesti tai siis niinkuin lihallisesti.
Ajattelin, että mitä tapahtuu kun ihminen tulee uskoon. Juuri se uusi ymmärrys, että Jumalan on ensisijainen.
Ja tuli mieleen raamatunkohta: Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
Muistan miten uskoon tullessani juuri se tietoisuus on Jumalan on ensimmäinen oli voimakkaasti sydämessäni. On se nytkin, luulisin, mutta tuota tilannetta todella ensin lähestyin tosi lihallisesta lähtökohdasta.