Ja kun ei käsitetä, niin sitten ajaudutaan lopulta opilliseen umpikujaan. Niin se oikeasti menee.
Poimitaan oppiin toinen ajatus sieltä ja toinen täältä. Jäljelle jää oppikyhäelmä, mikä ei vastaa mihinkään mitään.
Suurimmalta osin en ole juuri muuhun törmännytkään. Ollaan opissa kiihkeitä, ja sitten vaikean paikan tullen nostetaan kädet pystyyn. Ikään kuin pelastus olisi se vallitseva olotila minkä menettämiseksi täytyy tehdä asioita. Se johtaa taas lopulta siihen, että kenenkään ei kannattaisi elää muutamaa päivää pidempää.
Oikeasti en tajua mihin pohjaatte ja minkä päällä taas jalkanne ei enää kanna.
Se on ihan hyvä, että Jumalalle jäteään lopullinen ratkaisu, mutta kyllä opissa pitäisi olla kannaottoja siihen, milloin ihmisestä tulee syntinen ja periaatteessa kadotettu.