Taisto:" - mutaatiot+luonnonvalinta -mekanismi: lajien sisäistä muuntelua kyllä tapahtuu geenistön puitteissa, mutta kokonaan uusia, geneettisesti monimutkaisempi ominaisuuksia lajeille ei kehity - päinvastoin, geneettinen perimä rappeutuu jatkuvasti, niin että kaikkia lajeja uhkaa sukupuutto tietyn ajan kuluessa "
Olen eri mieltä. Galapagos-saarille etelä-Amerikassa saapuneesta peippolajista kehittyi 15 erilaista lajia ympäristön ekologisten ominaisuuksien perusteella. Joka lajille kehittyi erilaisia ominaisuuksia niiden käyttämän ravinnon perusteella. Eliöt yleensä pystyvätkin loputtomaan muuntumiseen, jota ohjaavat ympäristön olosuhteet ja ravinnon saannin mahdollisuudet (Ks. esim. Dougal Dixon: Ihmisen jälkeen 1982, s.15)
Uusia lajeja kehittyy siis sitä nopeammin, mitä nopeammin ympäristö muuttuu. Evoluutio on tehokas toimija, joka toimii vielä senkin jälkeen kun laji nimeltä homo sapiens eli ihminen on lakannut olemasta. Tämä laji lienee maapallolla ainoa, jolla on riittävät keinot itsensä tuhoamiseen. Tämän lajin tärkein kysymys ja ongelma lienee se, miten se saa oman aggressionsa hallintaansa rakentavalla tavalla.
Vai saako se sitä ollenkaan?