Kirkko oli jo haljennut kahtia paljon enemmän uskonpuhdistusta: idän ja lännen kirkko.
Niin oli. Roomalaiskatolinen kirkko jakautui kahtia 1054 poliittiseen ja teologiseen skismaan, joka johti katolisen ja ortodoksisen kirkon syntyyn Rooman ja itäisten patriarkaattien suhteiden katkettua. Jakautumisen jälkeenkin yhteiset asiat idän ja lännen kirkolle ovat muun muassa Raamattu, luostarit, pyhimyskultti, pyhiinvaellukset, 7 sakramenttia, juhlapyhät, rukous, Jumala ja Jeesus.
Uskonpuhdistuksen eli reformaation vaikutuksesta kristikunta jakautui lisää erkaantumalla katolisesta kirkosta omaksi protestanttiseksi kirkoksi. Protestanttisuuteen lasketaan kuuluviksi ne kirkkokunnat ja uskonnolliset yhteisöt, jotka syntyivät 1500-luvun uskonpuhdistuksen seurauksena. Protestanttisia kirkkoja ovat muun muassa luterilaiset ja reformoidut kirkot, anglikaaninen kirkko ja suuri joukko pieniä uskonpuhdistuksen jälkeen syntyneitä kirkkoja. Uusia protestanttisia yhteisöjä syntyy koko ajan lisää.
Jouduttuaan kirkonkiroukseen Lutherin kanta paaviuteen jyrkkeni. Luther vastusti myös uskonpuhdistuksen vasenta siipeä, kalvinisteja ja zwingliläisiä, jotka eivät Lutherin mukaan uskoneet Kristuksen todelliseen läsnäoloon ehtoollisen sakramentin leivässä ja viinissä. Hän tuomitsi harhaoppisiksi myös anabaptistit, jotka vastustivat lasten kastamista ja kastoivat jo kastettuja uudelleen.
Luther kirjoitti vanhuuden päivillään myös juutalaisvastaisen teoksen ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”, joka poikkesi näkemyksiltään selkeästi Lutherin aiemmasta, myönteisestä suhtautumisesta juutalaisuuteen. Luther oli asiassaan peräänantamaton luonne, joka toisaalta synnytti uutta uskonnollista liikehdintää, mutta toisaalta saattoi olla vaikeuttamassa rauhanomaista dialogia ja osaltaan edistämässä kirkon hajoamista.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Protestanttihttps://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Luther+%20Martti