Mitä on valvominen?

[Natanael]

Siksi Jumala antaa joillekin ihmisille kyvyn toimia seurakunnissa opettajina.

Miksi he eivät sitten voisi kirjoittaa kirjoja, joihin laittaisivat opetuksensa? Kärsiikö opetus siitä, jos samat asiat ovat paperilla?

Hengellinen puhe on tarkoitettu jossakin ajassa ja paikassa kokoontuville ihmisille.
Kaikki ei ole yleispätevää.
Raamatullisesti nähtynä väärin opettavaa pitää heti oikaista.
Jos jokin kirja sisältää omituisia, suorastaan harhaopetuksia, sille ei kukaan enää voi mitään, kun kirja on jakelussa.

Uskonnollisia ja hengellisiä kirjoja on suunnattomat määrät.
Osa on tietenkin tarpeellista ja Jumalan tahdosta syntynyttä.
Minäkin tulin aikanaan uskoon lukiessani yksin Urho Muroman kirjoja.
Jumala käytti noita kirjoja minun tapauksessani.
Siinä tarvittiin Pyhän Hengen läsnäoloa, koska pelkästään omilla silmilläni ja aivoillani lukiessani en olisi voinut päätyä jättämään koko elämääni Jeesukselle.

Jälkeenpäin olen todennut, että Muromalla oli aivan epäraamatullisia näkemyksiä ainakin kasteesta.
Siispä kaikki kirjat ovat ihmismielipiteitä, ja niitä pitää lukea varovasti ja ennenkaikkea rukoillen, että Jumala puhuu kirjan kautta, jos Hän yleensä on tekstin takana.

Oletko kuullut joskus jonkun oikaisevan puhujaa väärästä opista? Minä olen kuullut saman kokouksen aikana puhuttavan kahdenlaista oppia. Kun Muroma puhui olivatko hänen puheensa oikein, mutta saman miehen kirjoitukset väärin?  Muromalla taisi elämänsä aikana useita kastekäsityksiä.

[Soltero]

Siksi Jumala antaa joillekin ihmisille kyvyn toimia seurakunnissa opettajina.

Miksi he eivät sitten voisi kirjoittaa kirjoja, joihin laittaisivat opetuksensa? Kärsiikö opetus siitä, jos samat asiat ovat paperilla?

Hengellinen puhe on tarkoitettu jossakin ajassa ja paikassa kokoontuville ihmisille.
Kaikki ei ole yleispätevää.
Raamatullisesti nähtynä väärin opettavaa pitää heti oikaista.
Jos jokin kirja sisältää omituisia, suorastaan harhaopetuksia, sille ei kukaan enää voi mitään, kun kirja on jakelussa.

Uskonnollisia ja hengellisiä kirjoja on suunnattomat määrät.
Osa on tietenkin tarpeellista ja Jumalan tahdosta syntynyttä.
Minäkin tulin aikanaan uskoon lukiessani yksin Urho Muroman kirjoja.
Jumala käytti noita kirjoja minun tapauksessani.
Siinä tarvittiin Pyhän Hengen läsnäoloa, koska pelkästään omilla silmilläni ja aivoillani lukiessani en olisi voinut päätyä jättämään koko elämääni Jeesukselle.

Jälkeenpäin olen todennut, että Muromalla oli aivan epäraamatullisia näkemyksiä ainakin kasteesta.
Siispä kaikki kirjat ovat ihmismielipiteitä, ja niitä pitää lukea varovasti ja ennenkaikkea rukoillen, että Jumala puhuu kirjan kautta, jos Hän yleensä on tekstin takana.

Oletko kuullut joskus jonkun oikaisevan puhujaa väärästä opista? Minä olen kuullut saman kokouksen aikana puhuttavan kahdenlaista oppia. Kun Muroma puhui olivatko hänen puheensa oikein, mutta saman miehen kirjoitukset väärin?  Muromalla taisi elämänsä aikana useita kastekäsityksiä.

En ole sen enempää kiinnostunut Muroman kastekäsityksistä, koska Raamatun ohjeet riittävät. 
Muistan tosin saaneeni joskus aavistuksen siitä, että Muroma olisi ollut jonkin verran  uskovien kasteen kannalla tai siihen suuntaan menossa.   
Sehän ei tietenkään ollut hänelle mahdollista, koska oli luter. pappi ja kirkollisen  Raamattuopiston perustaja.

Kasteasia ei siis ole minulle ratkaiseva kysymys, eikä minua haittaa pätkääkään, mitä Muroma opetti tai kirjoitti kasteesta. Jumala käytti häntä joka tapauksessa välikappaleena kutsuessaan minua henk.koht. uskonratkaisua tekemään. 
Jos Muroma olisi ollut yleisesti ottaen pahasti harhassa, tuskin hän olisi pystynyt herättelemäään minun lisäkseni hyvin monia muitakin ihmisiä uskon tielle.
Kukaan ihminen ei ole täydellinen opetuksessaan.

[Paulus]

Olen huomannut, että jos kirjan kannessa on tekijänsä kuva, se kannattaa useimmiten jättää lukematta ellei ole etsimässä ajassa vaikuttavia harhaoppeja. Harvoja poikkeuksiaa saattaa löytää.

Vierastan jostain syystä myös hengellisiä lehtiä, joissa on kokosivun henkilökuvia. Enkä toistaiseksi ainakaan ole tilaamassa sellaista. Tällä en tietenkään tarkoita, etteikö lehdessä voisi olla myös hyviä kirjoituksia.

[Taisto]

Kukaan ihminen ei ole täydellinen opetuksessaan.

Anteeks nyt, Soltero, jo etukäteen. Mutta en malta olla kysymättä tähän väliin:
eikö Paavalikaan ollut täydellinen opetuksissaan, joita hänen kirjeistään luemme?

[Soltero]

Kukaan ihminen ei ole täydellinen opetuksessaan.

Anteeks nyt, Soltero, jo etukäteen. Mutta en malta olla kysymättä tähän väliin:
eikö Paavalikaan ollut täydellinen opetuksissaan, joita hänen kirjeistään luemme?

Tietysti Paavali oli tavallinen ihminen.
Hänhän tuo sen esiin monissa kohdissa kirjoituksissaan.

Mutta uskon, että kaikki se Paavalin aikanaan antama hengellinen opetus, joka on kirjoitettuna Raamattuun, en ehdottomasti paikkansa pitävää,
itsensä Jumalan seulomaa.
En voi kuvitella, että Jumala olisi epähuomiossa jättänyt Raamattuun virheitä, joista kristityt vuosituhannesta toiseen joutuisivat kärsimään.

[Taisto]

Kukaan ihminen ei ole täydellinen opetuksessaan.

Anteeks nyt, Soltero, jo etukäteen. Mutta en malta olla kysymättä tähän väliin:
eikö Paavalikaan ollut täydellinen opetuksissaan, joita hänen kirjeistään luemme?

Tietysti Paavali oli tavallinen ihminen.
Hänhän tuo sen esiin monissa kohdissa kirjoituksissaan.

Mutta uskon, että kaikki se Paavalin aikanaan antama hengellinen opetus, joka on kirjoitettuna Raamattuun, en ehdottomasti paikkansa pitävää,
itsensä Jumalan seulomaa.
En voi kuvitella, että Jumala olisi epähuomiossa jättänyt Raamattuun virheitä, joista kristityt vuosituhannesta toiseen joutuisivat kärsimään.

Ok, käsityksesi on todellakin fundamentalistinen. Minun fundamentalismini on alkanut joissakin
kohdissa hiukan väljentyä, mutta haetanneeko tuo mittää.

[tikli]

Tuossa puhuttiin lihan kurittamisesta. Pauluskin mainitsi "lihan ruoskimisen". Tarkoittavatko samaa? Mitä?

Missä olen kirjoittanut lihan ruoskimisesta? Tuntuu kovin vieraalta. Ei silti, voisinhan siitäkin puhua.

"Liha (sarks) saa Paavalilla uuden sisällön hänen asettaessaan sen eräänlaiseksi lajivastakohdaksi sanalle henki. Jälkimmäinen merkitsee tällöin Pyhän Hengen vaikutusta uskovassa, Room. 8:6, tai itse Jumalan Henkeä, Gal. 5:17. Kristityn tulee antaa Hengen johtaa itseään."

Lähde: Iso Raamatun tietosanakirja

Mitä "lihan ruoskiminen" minulle sitten merkitsee? Sanoisin niin, että se merkitsee sitä, että en lähde elämään hengellistä elämää ikäänkuin ihmiselle luontaisista lähtökohdista. Sehän tarkoittaisi sitä, että kun minä päätän tehdä tai teen jotain, niin sitten (vasta) Jumala voi kauttani jotenkin toimia. Käsitykseni on muuttunut täysin päinvastaiseksi: Jumala tekee ensin jotain ja sen myötä voin "tehdä" jotain Jumalan tahdon mukaista. Lihan kurittaminen on käsitykseni mukaan siis sitä, että en enää elä hengellistä elämää itsestäni käsin. On paljon hengellisen työn tekijöitä, joilla on kalenteri pitkälle täynnä sovittua ohjelmaa, he saavat ihmisiltä arvostusta, koska ovat hyvin tärkeitä. En ole heidän tuomarinsa, mutta minusta ei olisi siihen, enkä usko Jumalankaan sitä minulta vaativan.

Kiitos vastauksesta. Tulee mieleen Paavalin sana 1. Gal., ettei alunperinkään kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä.

Kiitos myös tiklille. Jeesus kehottaessaan valvomiseen, viittasi lihan heikkouteen. Paavali sanoo,että liha on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu ja siksi saattoi myös sanoa, että kannamme aina Kristuksen kuolemaa mukanamme, että Hänen elämänsäkin tulisi näkyviin meissä. Onneksi ei tarvitse jäädä heikkouksiemme orjuuteen, koska Jeesus on voittanut ja täyttänyt kaiken ristinkuolemallaan.

Aivan! Meistä on uudestisyntymän myötä tuollut Kristuksen orjia ja me saamme Hengellä
kuolettaa lihan teot, mutta kuten Mice? mainitsi siitä, että piikin kai täytyy olla lihassa,
ettemme vallan ylpistyisi/ylpeilisi ja sitä itsekin tarkoitin niillä ontuvilla jaloilla.

2 Kor. 4
7. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman
suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.

Usein Jumalan kirkkaus pääsee parhaiten loistaman sieltä vähän rikkinäisen saviruukun säröistä. 

Kun tapaa ihmisiä, jotka julistavat synnittömyyttään ja täydellisesti kuoletettua lihaansa,
mutta kuitenkin heidän kaikki tekonsa huutavat aivan jotain muuta, tuntuu kuin katselisi
kuningasta uusissa vaatteisaan, jolloin muut kyllä näkevät heidän alastomuutensa, mutta
heille itselleen on jokin voima saanut uskoteltua olevansa niin rikkaita kultalankaisissa
viitoissaan, etteivät mitään enää tarvitse, eivät edes armoa ja se on todella huolestuttavaa
katseltavaa ja silloin on kuin katselisi Raamatun mainitsemaa Laodikean seurakuntaa.

Ilm. 3
17. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse;
etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.

2 Kor. 12
7. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin,
saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
8. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
9. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee
täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani,
että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.

[tikli]

Room. 7
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

Paavali puhuu tuossa sielunsa, tahtonsa ja järkensä, eli lihansa ~ luonnollisen ihmisensä ~ vanhan ihmisensä voimasta.

Eli tämä on se meidän inhimillisen olemuksemme osa, joka pyrkii olemaan valassa niin kauan, kuin me tässä lihassamme elämme ja ainut, millä me voimme sen pitä kurissa ja "kuolleena", on Jumalan antaman Pyhänen Hengen voiman avulla ja tätä mielestäni voidaan pitää itsensä kurittamisena, eli kurissa ~ aitauksessa ~ rajoissa pitämisenä.

Itsessämme meillä ei siihen voimaa ole, koska noiden samojen elementtien, jotka ovat itsessään kurittomia, tulisi pitää kurissa itseään, jos me omassa voimassamme siihen pyrkisimme.

Joten täysin mahdotonta ja aina vain mahdottomampaa sen mukaisesti, millainen sitten onkin kenenkäkin luonteenlaatu, johon vaikuttavat niin tempperamenttimme, luonteemme kuin persoonallisuutemmekin.

Vain uudestisyntymässä saamamme "jumalallinen luonto" voi vapauttaa meidät synnynnäisen luonteenlaatumme  hallitsevasta otteesta, sillä vain Jeesuksen kautta meistä voi tulla "uusia luomuksia" Kristuksessa.

Mutta miksi tämä ei sitten aina onnistu ja pysy vakiona?

Nähdäkseni on kysymys siitä, miten lähellä Kristusta tai miten "syvällä" Hänessä (tai Hän meissä)  kulloinkin elämme.

Ja mitkä ovat sitten ne toimet, millä me pysymme lähellä Häntä, Hänessä?

Minä en näe mitään muuta ihmisen itsensä taholta tulevaa askelta, kuin yhteydenpito Häneen rukouksen ja Sanansa kautta voimaa "hakien" ja tämä on nyt pohdintani lopputuloksena mielestäni = valvominen. 

Tulimmeko tästä samaan loppupäätelmään kaikki, vai onko jollain erilainen "toimintatapa" valvoa?? 

[Helena]

Jatkumona tuohon Tiklin viestiin Paavalin kysymys, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Vastaus on juuri tuo, mitä kirjoitat. Paavali sanoo niinkin, että jos teen sitä, mitä en tahdo, myönnän että laki on hyvä. Lihan häpeämätön ja loputon kelvottomuus törmää rajustikin Jumalan pyhän lain kanssa, joka edustaa Hengen mieltä. Lihan mielen on oltava kuolemassa ja se on Kristuksessa mahdollista, niinkuin Paavali sanoo. Tässä on Jeesuksen viitoittama nisunjyvän kuolemisen, kaita tie meille. Se tie vie elämään.

[tikli]

Jatkumona tuohon Tiklin viestiin Paavalin kysymys, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Vastaus on juuri tuo, mitä kirjoitat. Paavali sanoo niinkin, että jos teen sitä, mitä en tahdo, myönnän että laki on hyvä. Lihan häpeämätön ja loputon kelvottomuus törmää rajustikin Jumalan pyhän lain kanssa, joka edustaa Hengen mieltä. Lihan mielen on oltava kuolemassa ja se on Kristuksessa mahdollista, niinkuin Paavali sanoo. Tässä on Jeesuksen viitoittama nisunjyvän kuolemisen, kaita tie meille. Se tie vie elämään.

AAMEN!

[Paulus]

Onko mielestäsi siis niin, että hyvä on jätettävä tekemättä, jos vähänkin epäilee omia
tarkoitusperiään? Tai jopa niin, että jätettävä tekemättä, jos tietää että Paulus kuitenkin
pystyy kaivamaan esille väärän asenteen?

Hyvää on hyvä tehdä, vaikka väärinkin motiivein. Jouduin eilen tilanteeseen, jossa jouduin tekemään hyvää. Menin tarkistamaan autoni renkaiden ilmanpaineita. Kun sain omani hoidettua, huomasin vieressä mummelin, joka yritti epätoivoisesti saada renkaaseen ilmaa sillä seurauksella, että ilma vaan väheni. Sitten mummeli jo avuttomana katseli minuun päin ilmaistakseen, ettei selviä yksin. Siinä sitten laitoin hänen renkaisiinsa oikeat paineet ja mummo oli iloinen. Heti perään tuli viereen pieni auto ja pariskunta, jotka puhuivat keskenään venäjää. Miehelle laitteet olivat ilmeisesti outoja ja huomasin, että heilläkin oli avun tarvetta. Niinpä hoidin senkin asian vararengasta unohtamatta (siellä oli luvattoman vähän ilmaa). Nainen puhui myös selvää suomea ja kyselin, mistä päin ovat. Mies oli jostain Karjalasta ja nainen jostain kaukaa Uralin takaa. Ihmettelin hänen hyvää suomenkieltään ja hän sanoi siihen, että on asunut Suomessa jo 70-luvulta asti. Hän kovasti kiitteli saamastaan avusta ja sanoi, että nyt on sitten päivän hyvä työ tehty.

Tuo tapaus jäi mieleen ja erityisesti mietin sitä, mikä oli motiivini. En siinä ehtinyt ajatella, että teenpä hyvää ja sitten evankelioin heitä. Ei tullut mieleenkään, vaikka joku voisi ajatella, että se olisi ainakin pitänyt tehdä. Ei minulla ollut mitään muita motiiveja kuin että autanpa noita ihmisiä. Jostain se motiivi vain tuli ihan itsestään.

[Taisto]

Onko mielestäsi siis niin, että hyvä on jätettävä tekemättä, jos vähänkin epäilee omia
tarkoitusperiään? Tai jopa niin, että jätettävä tekemättä, jos tietää että Paulus kuitenkin
pystyy kaivamaan esille väärän asenteen?

Hyvää on hyvä tehdä, vaikka väärinkin motiivein. Jouduin eilen tilanteeseen, jossa jouduin tekemään hyvää. Menin tarkistamaan autoni renkaiden ilmanpaineita. Kun sain omani hoidettua, huomasin vieressä mummelin, joka yritti epätoivoisesti saada renkaaseen ilmaa sillä seurauksella, että ilma vaan väheni. Sitten mummeli jo avuttomana katseli minuun päin ilmaistakseen, ettei selviä yksin. Siinä sitten laitoin hänen renkaisiinsa oikeat paineet ja mummo oli iloinen. Heti perään tuli viereen pieni auto ja pariskunta, jotka puhuivat keskenään venäjää. Miehelle laitteet olivat ilmeisesti outoja ja huomasin, että heilläkin oli avun tarvetta. Niinpä hoidin senkin asian vararengasta unohtamatta (siellä oli luvattoman vähän ilmaa). Nainen puhui myös selvää suomea ja kyselin, mistä päin ovat. Mies oli jostain Karjalasta ja nainen jostain kaukaa Uralin takaa. Ihmettelin hänen hyvää suomenkieltään ja hän sanoi siihen, että on asunut Suomessa jo 70-luvulta asti. Hän kovasti kiitteli saamastaan avusta ja sanoi, että nyt on sitten päivän hyvä työ tehty.

Tuo tapaus jäi mieleen ja erityisesti mietin sitä, mikä oli motiivini. En siinä ehtinyt ajatella, että teenpä hyvää ja sitten evankelioin heitä. Ei tullut mieleenkään, vaikka joku voisi ajatella, että se olisi ainakin pitänyt tehdä. Ei minulla ollut mitään muita motiiveja kuin että autanpa noita ihmisiä. Jostain se motiivi vain tuli ihan itsestään.

Hyvin tehty!

[Paulus]

Vapaissa suunnissa kuulee usein puhuttavan siitä, että on valvottava, ettei jää pois kyydistä, kun Jeesus noutaa omansa tai kun "noutaja" tulee itsekunkin kohdalle. Voisi ikäänkuin tulla semmoinen vahinko, että menettäisi taivasosuutensa. Kehoitus valvomiseen löytyy Raamatusta. Kun olen tottunut samanlaiseen julistukseen, niin mielestäni osaan jo kuvitella, mitä valvominen tuon opin mukaan tarkoittaa. Se pitää sisällään Raamatun lukemista, rukoilemista, seurakunnassa toimimista ja muuta hengellistä aktiviteettia.

Mutta jos pelastukseni olisi näistä kiinni, niin silloinhan se olisi tosi huteralla pohjalla. Kaikki olisi lopulta kiinni minusta. Jos juuri silloin, kun minun aikani tulee täältä lähteä, en olisikaan ollut ahkera Raamatun lukemisessa, rukoilemisessa ja palvelemisessa, niin hukka minut perisi. Mutta onko tämä armo-oppia? Ei! Se on ansio-oppia, ihan sitä samaa, mistä Jeesus puhui kertomuksessaan fariseuksesta ja publikaanista temppelissä. Fariseus toimi juuri siten, kuinka kelpo kristityn nykyisinkin oletetaan toimivan. Publikaani ei sensijaan nähnyt mitään hyvää itsessään, vaan koko hänen toivonsa oli Jumalan armossa.

Mielestäni publikaani oli esimerkki todellisesta valvomisesta, missä ei rakenneta mitään itsensä varaan.

[tikli]

Tämä viestisi on ristiriidassa tämän toisaalla olevan viestisi kanssa,
sillä publikaanihan juurikin oli tällainen armonkerjäläinen anoessaan armoa:
"Ole minulle syntiselle armollinen?!"

Paulus kirjoittaa:

Armonkerjäläisyys
« : 08.06.14 - klo:14:14 »

Mielestäni jo pelkkä sana "armonkerjäläinen" on hirvittävä loukkaus Pyhää Jumalaa kohtaan. Ajatellaanpa tätä asiaa johdonmukaisesti hieman pitemmälle.

Eräänä päivänä rikkaan miehen ovelle tulee ryysyissään kerjäläinen. Rikas mies näkee köyhän miehen puutteen, ja koska rikkaalla miehellä on hyvä sydän, niin hän käskee kerjäläisen mennä kauppaan ostamaan uudet vaatteet itselleen rikkaan miehen laskuun, hankkii tälle asunnon ja ruokaa jääkaappiin. Avaapa hänelle vielä tilin, että mies voi jatkossakin elää ihmisarvoista elämää.

Mutta mitä tapahtuukaan? Tämä kerjäläinen tulee jälleen seuraavana päivänä ryysyissään hänen ovelleen pyytämään "almua".

Tällä tavalla käyttäytyy armon kerjäläinen. Voiko suurempaa loukkausta ajatella?

- - -

Sanotaan, että ahtaan portin edusta on maailman tallatuin paikka. Miksi? Siksi, että se on täynnä armonkerjäläisiä, jotka eivät mene sisälle, eivätkä sallisi muidenkaan mennä. Armonkerjäläiset ovat malliesimerkkejä siitä, mitä epäusko armahtavaa Jumalaa kohtaan saa aikaan.

Armon kerjäläisyys on mielestäni puhdasta omavanhurskautta ts. farisealaisuutta. Armoa tarjotaan hopealautasella, mutta armonkerjäläiselle se ei kelpaa, koska hän tulisi sen vastaanottamisesta ansiolliseksi.

[Paulus]

Tämä viestisi on ristiriidassa tämän toisaalla olevan viestisi kanssa,
sillä publikaanihan juurikin oli tällainen armonkerjäläinen anoessaan armoa:
"Ole minulle syntiselle armollinen?!"

Ei siinä ole mitää ristiriitaa, ellet lue kertomukseen jotain, mitä siinä ei ole. Siinä ei nimittäin sanota, että publikaani olisi jäänyt siihen kerjäläisyyteen. Vaikka armosta eletään, niin sitä ei enää kerjätä, vaan iloiten omistetaan. Luepa vielä kertaalleen, mitä tuossa lainauksessa edellä kirjoitin kerjäläisestä ja rikkaasta antajasta.