Kristillinen mystiikka

[sandia]

Tuohon Naomi Wolfin lainaukseen liittyen: usein vieraskoreasti ihmetellään, kun suomalaiset eivät turise esim. bussissa tai small talk ole vahvuutemme.

Mutta nyt voikin sanoa reippaasti, että suomalaisilla on taipumusta transsendentaalin etsimiseen keskellä arkea. En ole tuppisuu, etsin hiljaa jumalallista.   

   Tuossa voi olla jotain perää.
Ainakin itse olin juuri tuollainen kotimaassa asuessani nuorena.
Me pohditaan koko ajan.
Tai ainakin minä pohdin koko ajan. Voihan sitä sitt sanoa jos tulee mieleen jotain sanomista.

[sandia]

Olen aina suhtautunut hiukan varauksellisesti kristilliseen mystiikkaan.
Jos henkilö, joka ei oikeasti tunne Jumalaa, menee mietiskelemään esim. johonkin retriittiin,
hän voi joutua pahasti sielunvihollisen kohteeksi.
Hän on hiljaisuudessa altis kaikelle uudelle ja kiehtovalle.
Onhan paljon pseudokristillistä opetusta, joka seilaa puhtaan
evankeliumin ja järkeilyn tai tunnelmien rajamailla.

Mielestäni karismaattisuus ei ole mystiikkaa. Kaikki siihen liittyvä on kirjallisesti esitetty
Raamatussa, joten mitään salaperäisyyttä ei ole.  Tosin on myös ylikarismaattisuutta,
joka menee yli Raamatun sanan.  Siinä on mukana ihmisen tunteita, mielikuvitusta ja
jopa esittämistä.  Mutta sekään ei ole mystiikkaa

Mielenkiintoista pohdintaa mystiikan ja karismaattisuuden rajoista.

Itse ajattelen, että niissä on päällekkäisyyttä käsitteinä.

Eli jos kummassakaan on itsesuggerointia, niin silloin mielestäni on samasta ilmiöstä kyse.

Raamattua tunteva ihminen voi antaa ikäänkuin krisillisiä selityksiä omalla itsesuggeroinnilleen ja siis pitää niitä aitoina hengellisinä kokemuksina. Ihan vaan omaa sielunelämää pohtiessani on tullut tällainen mieleen.
Ja myös ehkä siinä katolisessa karismaattisessa rukouspiirissä ollessani.
Jotenkin koin, että siellä oli kiusaus tuollaiseen.

Paavali puhui ihmisistä, jotka ylpeilivät nöyryydestään ja pöyhkeivät enkelin palvonnasta.
Jotenkin noin se kohta meni.

[Korpima]

Minulle tulee yhdistävänä tekijänä mieleen, että sekä karismaattiset ilmiöt että mystiset kokemukset (näyt, Paavalin kehossa tai ei jossain muualla -kokemukset tms.) voivat olla Pyhän Hengen aiheuttamia.

Tosin varmaankin muutkin henget voivat aiheuttaa myös vastaavia (tai ihminen itse, kuten Sandia edellä kirjoitti).

Ne siis ovat molemmat hengellisiä kokemuksia tai vaikutuksia. Lähteen arviointi on olennaista.

[sandia]

Katsoinpa asiaa negatiivisesta perpspektiivista.

Juu varmaan seka ns. mystiikan kokemukset etta karismaattiset kokemukset voivat olla Jumalasta.

[Korpima]

Ja eipä taida karismaattisuutta tai mystiikkaa sanoina löytyä kumpaakaan Raamatusta, joten vähän siitä kiinni, miten ne määrittelee (mikä on mitäkin). Armolahja-sana taitaa löytyä (no, enpä tiedä alkukielistä). Voin muistaa väärinkin. Tai sitten menee muuten pieleen, en ole yhtään varma...

Jaa, tarkistin Wikipediasta (https://fi.wikipedia.org/wiki/Karismaattinen_liike):

Karismaattisuuden käsite tulee kreikan armolahjaa tarkoittavasta sanasta kharisma.

Eli karismaattisuus on ikään kuin armolahjaisuutta.

Enpä kyllä tiedä tarkasti mystiikan ja armolahjojen rajanvedosta. Parin Wikipedia-artikkelin pikaisen selailun perusteella ei ehkä ole järkevää tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä... Ei siis juuri omaa kokemusta kummastakaan.

[sandia]

Yritin kerran lukea kirjaa minka oli kirjoittanut Teresa of Avila. Tsekkasin kirjan nimen, muistin oikein. Internal Castle, suomeksi Sisainen linna. En tieda onko se kaannetty suomeksi.

Han oli perustanut nunnaluostarin ja siis hanella oli seuraajia joiden hengellisena ohjaajana ja auktoriteettina han toimi.

On myonnettava, etta en ymmartanyt ollenkaan hanen kirjoituksiaan.
Ne tuntuivat 100% subjektiiviselta enka loytanyt mitaan yhtymakohtaan minkaanlaisiin realiteetteihin.

https://en.wikipedia.org/wiki/Teresa_of_%C3%81vila

Kato, on se suomeksikin.
https://sacrum.fi/kirjat/uutuudet/uutuuskirjat/sisainen-linna

[sandia]

Tuossa wikitietoa kristillisesta mystiikasta. Luen paremmalla ajalla.


https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristillinen_mystiikka

[Soltero]

Kaikki karismaattiset ilmiöt, jotka mainitaan Raamatussa (mm. 1.Kor.12-14), ovat evankeliumin tosissaan ottamisen seurausta.  Ne ovat yliluonnollisia ilmiöitä samoin kuin rukous ja esirukous.
Niissä vaikuttaa Jumalan Pyhä Henki ja kaikki voivat saada jonkin hengellisen lahja
Esim. vahva esirukoilija tai Sanan opettaja on yhtä karismaattinen kuin vaikka kielillä puhuja.
Tässä ei tarvita minkäänlaista mystiikkaa.

[sandia]

Juu totta. En minäkään pyri vähättelemään mitään Pyhän Hengen työtä.
Ajatuksena jos se on melko kauhea. Siis Pyhän Hengen työn vähättely.

[Korpima]

Mystiikka ja mysteeri ovat sanoina lähinnä toisiaan, selailin tämän Luterilainen.netin Mysteeri, salaisuus -artikkelin. Monenlaista mysteeriä.

Paavali samastaa toisiinsa Jumalan salaisuuden ja Kristuksen: ”Toivon, että he … saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettynä” (Kol. 2:2-3). Kristuksen tuntemisen kautta ihminen alkaa ymmärtää laajemminkin Jumalan salaisuuden sisältöä. Tuon salaisuuden sisältönä on kaikki se, mikä liittyy ihmisen pelastumiseen. Seurakunnan palvelijan tulee Paavalin mukaan ”tuntea uskon salaisuus”, jotta hän voi ilmoittaa sen ihmisille (1. Tim. 3:8 ). --

Tämän perusteena oli mm. Paavalin opetus: ”Meitä on pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet (kreikaksi mysteerioon)” (1. Kor. 4:1). Ehtoollinen ymmärrettiin yhtenä tällaisena salaisuutena, jonka hoitajaksi Kristus on asettanut apostolit ja seurakunnan paimenet.

Tuli myös mieleen, että ehkä (tai ei) mystiikka viittaa ikään kuin uskovan sisäisiin "psykologisen tason" ilmiöihin ja kokemuksiin (jotka johtuvat Jumalasta), kun taas armolahjat painottuvat seurakunnassa ulospäin ja ihmisten välille? Olisiko täten vaikkapa näky enemmän mystiikkaa kuin karismaattisuutta?

Ja jos jokin ilmiö on Jumalasta peräisin, niin onhan se hyvää, vaikka ihminen sitten sitä yrittää jotenkin kategorisoida tai ymmärtää älyllisesti.

Luin myös tämän blogikirjoituksen: "Minustako mystikko", jossa oli sopivan käytännöllisiä juttuja, https://www.kotimaa.fi/blogit/minustako-mystikko/ "Mystinen kilvoitus on nimenomaan rukousharjoitusta, sen sisäistämistä koko elämänsä tärkeimmmäksi toiminnaksi. "

[Soltero]

Mieleeni tuli paasto.  Se kuulostaa korvissani mystikkojen toiminnalta.
En ymmärrä järjellä (enkä edes hengellisesti), miten syömättä jättäminen
voi vahvistaa rukousta ja miten nälkä lähentää Jumalaan.
Kuitenkin sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa on valtavasti
esimerkkejä paastosta sekä selviä kehotuksia paastoamiseen.
Näin ollen paasto ei olekaan mystiikkaa vaan sitä pitäisi oikeasti
harjoittaa.

[HelenaM]

Sana mystiikka vaikuttaa ja kuulostaa minusta epäonnistuneelta kristillisessä mielessä. Esillä olleet määrittelytkin vaikuttavat sellaisilta, kuin joku aidon hengellisyyden ulkopuolella oleva tarkkailija analysoisi ja niputtaisi omien mielleyhtymiensä mukaisesti asioita saman otsikon alle.

Soltero mainitsi paaston. Tulee mieleen tarveperusteisuus ja himoperusteisuus, jotka voivat sekoittua ja helposti sekoittuvatkin keskenään. Ruokaankin voi tulla himo. Tiedetään, että kaikenlaiset himot sumentavat ja hidastavat uskonelämää ja suhdetta Jumalaan. Ajattelen, että paasto auttaa tiedostamaan himon ja se on myös konkreettinen teko taistella sitä vastaan. Jumalan voimallinen armo tulee tähän mukaan auttamaan eroon pääsyssä.

[Soltero]

Aina kun alan syömään ja luen pienen ruokarukouksen, koen vahvaa kiitollisuutta
Jumalalle siitä, että Hän on taas antanut minulle syötävää.
Siksi minun on vaikeaa ajatella, että jättäisin kokonaan syömättä
päivä- tai viikkokausiksi.
Ehkä tämä on vain paaston rationalisointia.
Jos joskus aloitan paaston, siihen tarvitsen vahvan motiivin ja hengellistä
apua Jumalalta.
Ja tuo hengellinen apu on varmaan ainakin ei-uskovien mielestä mystiikkaa.

[Korpima]

Palaan vielä Kallialan tekstiin (https://www.piispakaarlokalliala.fi/puheet/piispanluento-turun-tuomiokirkossa-piinaviikolla/), josta löytyy seuraava:

Tarkemmin lainattuna Rahner on kirjoittanut näin: ”Huomisen uskova tulee olemaan ’mystikko’, joku joka on ’kokenut’ jotakin, tai muutoin häntä ei tule ollenkaan olemaan.” Kysymys on siis omakohtaisesta kokemuksesta ja tämän kokemuksen välttämättömyydestä.

En nyt tiedä, miksi hengellinenkään kokemus olisi mystistä välttämättä (tätä sanaa käyttäen). Vaikka ehkä tässä mennään määritelmiin taas. Ehkä usko voi olla abstraktimpaa tai kokemusperäisempää? Esim. Jeesuksen opetuslapsilla oli paljon tietynlaisia kokemuksia hänen toiminnastaan, keskiajan mystikolla taas saattaa olla paljon uniikkeja ei-jaettuja sisäisiä kokemuksia, jos Jumala on niitä antanut. Onhan vaikka selkeä rukousvastauskin kokemus, mutta ei kai mystinen?

[Opo]

Kun jotain ihmeellistä sattuu, koemme sen niin,
että tässä tapahtui nyt jotain selittämätöntä.
Olipas kumma juttu, tässä on nyt jotain mystistä takana.
Ihmisen ei tarvitse olla mitenkään
uskonnollinen, kun hän kokee niin.
Mutta henkien erotteleminen on tässä todella tarpeen.
Jeesuksen tekemissä ihmeissä varmasti on Jumala se joka toimii.
Viimeisinä aikoina Jumala on luvannut lähettää eksytyksen, mikähän se lienee.
Uskovan ihmisen ei tarvitse tavoitella mitään mystisiä tuntemuksia.
Jos Kristus ilmestyy joillekin meistä, se on vain osoitus siitä,
että tämän olevaisen ja toisen todellisuuden erottaa
toisistaan meille tuntematon elementti.
Ei se ole sen mystisempää kuin nykyihmisen tietämys
esim. sähköstä. Uskoa ne keksijät ovat tarvinneet,
jotka ovat vaatimattomissa oloissa toistaneet kokeitaan
ja löytäneet tuntemattomia lainalaisuuksia.
Heitä vainottiinkin sen takia.