Seurakuntiin on saattanut tulla asioita joita on vaikea sulattaa ja joka karkoittaa väkeä. Ylistyssessiot ovat eräs jonka voin mainita esimerkkinä. Miten se tänne rantautuikin? Hoetaan muutamaa sanaa, seurakunnan edessä huojuu muutama lahjakas laulaja ja soittaja jotta päästäisiin ylistyksen ilmapiiriin.
Seurakunnan kaitsijat ja opettajat ovat todella vastuullisella paikalla.
Ylistysopilla on pitkä perinne. Voi olla, että sen juuret menevät paljon kauemmaksi, mutta Suomessa se alkoi nähtävästi joidenkin kirjojen kautta. Olen jonkin verran tutkinut asiaa ja minulle on kerääntynyt aika paljon lukemistoa siltä alueelta.
Ensimmäinen kirja (hyllyssäni) on
Kiitoskirjat (Päivä Oy, 1977), johon on koottu kaksi kirjaa:
Kiitä sittenkin ja
Kiitoksen voima. Kummassakin kirjassa jäljet jotavat tietenkin Amerikkaan ja jopa toisen maailmansodan aikoihin.
Ajallisesti seuraava kirjani on
Ylistyksen kautta Jumalan läsnäoloon (Lähetysnuoret ry, 1982).
Seuraava kirja on
Ylistys, usko toiminnassa (Uskon sanan kustannus, 1987).
Sitten seuraa
Ylistys tuo herätyksen, Uskon sanan kustannus, 1988).
Seuraava on
Vapauttava ylistys, Aika Oy, 2000).
Seuraava on
Juhli Kuninkaan pöydässä, Michael Howard, (Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus, 2002).
Viimeksimainittu ei käsittele ylistystä muuta kuin ohimennen. Otan siitä näytteen:
"Uskovan on mahdotonta tulla Herran todelliseen läsnäoloon ilman että hän uhraa ylistyksen, palvonnan, rukouksen ja esirukouksen uhreja. Ennen kaikkea, emme voi viettää ehtoollisen juhlaa tehokkaasti ja Jumalan sydäntä tyydyttävällä tavalla ellei ehtoollisen viettoon liity kiinteästi tällainen Jumalalle omistautuminen."On vielä muitakin kirjoja, mutta ne eivät ole juuri nyt tässä käsillä, mutta jo edellisten kirjojen nimistäkin voi tehdä johtopäätöksiä.
Varsin erikoista on se, että helluntaiherätys otti tällaiseen ylistykseen kielteisen asenteen, mutta sittemmin se tuli h-herätykseenkin ikäänkuin mutkan kautta. Nyt ei ole montakaan seurakuntaa, jota tämä ylistysharha ei olisi koskettanut. Sain hiljattain vihiä siitä, että jossakin se on vasta alullaan.
Vaikka seurakunnissa on johtajia niin, että päät kolisee, niin ei löydy juurikaan niitä johtajia, jotka sanoisivat selvästi, että kyseessä on vakava harhaoppi. Ylistyksellä yritetään vetää Jumalan suosio ja hyväksyntä "alas". Eihän se ole mitään muuta kuin omavanhurskautta. Jumala hyväksyy meidät ainoastaan Jeesuksen uhrin tähden. Hengellisillä harrastuksilla ei voi ansaita Jumalan suosiota.