Niin, Soltero, vastasit oikein. Että he kokoontuivat yhteen niissä paikallisseurakunnissa seurakunnan yhteisen kokoontumisen vuoksi, jota Raamattu pitää tärkeänä opetuksena, koska he eivät lahkoutuneet ja he eivät hylänneet Jumalan asettaman seurakuntakäsityksen.
Ne kaikki Raamatun mainitut paikallisseurakunnat, joissa he kokoontuivat yhteen Jeesuksen nimen tähden, ovat Raamatun mukaista, eivätkä ne olleet sinä aikana hajaannuksen tiloisssa. Sinä aikana heillä oli terve ja raamatullinen usko, jonka mukaan he käsittivät oikein Jumalan asettaman seurakuntakäsityksen ja sen mukaan he toimivat.
Jumalan asetuksista luopuminen alkoi jo heti alkuseurakunnan jälkeen ja luopuminen kasvoi kokoajan ja on kasvamassa yhä lopunajan luopumusta kohtaan.
Nyt lehtien palstoilla siitä on kirjoitettu, että luterilainen kirkko siunaa sitä syntiä. Se kirkko on nyt luopumistilassa eli luopio- ja porttokirkko. Portto tulee synnin kautta harjoittaen syntiä.
Mutta ekumenia, joka on eksytyksestä, tulee yhdistämään ne erilaiset uskonsuunnat yhdeksi maailmanlaajuiseksi uskonsuunnaksi ja ekumenia kieltää oikaisemasta Raamatun mukaiseen ja terveeseen uskoon. Ekumenian mukaan täytyy hyväksyä ne erilaiset opit, mitkä eivät pohjaudu Raamattuun, vaan katoliseen oppiin ja koraaniin. Ekumenian mukaan täytyy kutsua veljiksi ja sisariksi, vaikka ei ole mitään yhteistä samaa uskonsuuntaa.
Kyllä Pyhä Henki toimii vielä niissä uskovien epäraamatullisissa yhteisöissä ja tänäkin päivänä. Se on Hänen tehtävä.
Mutta kirkko päättyi jo luopumistilaan, jossa ei oteta rakkautta totuuteen ja kieltää totuuden kertomisen, koska yrittää miellyttää jäseniä oman edun mukaan, eikä etsi Herran tahtoaan. Se lähestyy lopunajan luopumusta ja Jeesuksen päivää tekemättä mitään parannusta, koska ei usko Jumalan Sanaan.
No muistaakseni Paavola on kertonut huomanneensa seurakunnattomuuden opetuksen epäraamatulliseksi opetukseksi, niin hän on tehnyt parannuksen siitä ja hylännyt sen opetuksen. Totuuden tuntemisen kautta totuus on tekevä vapaiksi, sanoo Raamattu, niin sen kautta kasvaa terveesen ja raamatulliseen uskoon.
Jumala odottaa meiltä jokaiselta täysisydämisen U-kääntymisen ja palaamisen Jumalan luo ja noudattamisen Jumalan asetuksia kohti, koska niiden kautta kasvaa pelastukseen.
1Piet. 2:2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
Ef. 4:15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
Jokainen Raamattua lukeva tietää, että uskovien seurakunnissa hajaannus oli
voimakasta jo apostolien aikana.
Siitä asiastahan ainakin Paavali, Pietari ja Jaakob huomauttivat kirjeissään.
Juutalais- ja pakanakristityillä oli erimielisyyksiä,
ja Rooman valtakunnassa vaikuttavat pakanauskonnot sekä kreikkalaiset ja roomalaiset filosofiat yrittivät harhauttaa Jeesuksen seuraajia alusta alkaen.
Uskovat lahkoutuivat myös opettajiensa mukaan
esim. Paavalin ja Apolloksen seuraajiin.
Kun alettiin perustaa erityisiä kirkkoja, Raamatun Sana alkoi vääristyä ja harhaopit lisääntyivät.
Mutta koko 2000 vuoden ajan yhä uudet ihmiset ovat ottaneet Herran tarjoaman uskon vastaan,
ja he ovat liittyneet raamatullisiksi kokemiinsa seurakuntiin tai
perustaneet omia yhteisöjään.
Monet seurakunnat ovat varmaankin aluksi olleet Pyhän Hengen täyttämien uskovien yhteisöjä, mutta maallistuminen ja harhat ovat aiheuttaneet vähitellen eroamisia ja uusien ryhmien syntymistä.
Sitähän tapahtuu koko ajan,
ja se on tietysti Jumalan tiedossa.
Onneksi mihinkään tiettyyn kirkkokuntaan, herätysliikkeeseen tms. kuuluminen ei ole pelastuskysymys.
Eikä jonkin sellaisen yhteisön jäsenyys, jonka perustana on Jumalan Sana,
voi viedä keneltäkään pelastusta.
Siksi en pidä viisana yllyttää ketään jättämään omaa seurakuntaansa vain siksi,
että siinä on joukossa ei-uskovia ja että osa opetuksesta on epäraamatullista.
Dramaattisten poistumisten sijasta on paljon vaikuttavampaa pysyä rukoillen paikallaan
ja tuoda esille vääriä opetuksia ja käytäntöjä.
Olen esim. kokenut monta kertaa Herran olevan kanssani luterilaisella ehtoollisella,
vaikka vieressäni olevat ja ehtoollista jakava pappi eivät kenties olisi uskossakaan.
Tietenkin tuollainen ehtoollinen on erilainen kuin Raamattu opettaa,
mutta se ei voi tehdä tyhjäksi sitä,
että itse vietän silloin todellista ehtoollista Herran edessä,
samoin kuin muut läsnä olevat uskovat.