Oletteko ihmetelleet joskus sitä, miksi Jumala ei poista omistaan syntistä luontoa kokonaan? Vaikka kristitty kuinka rukoilisi, että synti kokonaan häviäisi hänestä, Jumala ei tuhoa kristitystä syntistä luontoa.
Jos ihminen on luonnostaan (peri)syntinen, niin siitä näyttäisi seuraavan, että Jumala on tahtonut, että ihminen elää syntisesti, sillä olemuksesta seuraavat teot, eli millainen puu, sellaiset hedelmät. Jos ihminen taas ei olisi (peri)syntinen, hän voisi ikään kuin neutraalilta pohjalta (olematta vielä hyvä tai paha) valita olemuksensa tai sydämensä laadun jossain vaiheessa nuoruuttaan; ja kyseinen valinta sitten määrittäisi ihmisen vastuun omasta olemuksestaan, josta johtuvat olemuksen mukaiset sanat, ajatukset, asenteet ja teot. Eli ihminen voisi siis itse ja täysin vapaasti valita oman olemuksensa ja niin muodoin myös täyden vastuun siitä, minkälainen hän on. Mutta tämä ei vastaa sitä, minkä tiedämme kokemusmaailmastamme käsin.
Miksi Jumala ei luonut ihmisiä suoraan Taivaaseen tai synnittömään tilaan, antaen heille tahdon, joka vapaasti haluaa vain Jumalan mielen mukaisia asioita? Jumalalla itsellään on vapaa tahto, mutta Hän ei kuitenkaan halua tai voi tehdä pahaa. Miksi siis ihmisiä ei voitu luoda sellaisiksi, jotka eivät kykene tekemään pahaa? Jos ihminen on Jumalan kuva, niin hän on vapaa, vaikka ei kykenisi pahuuteen, koska Jumalakin on vapaa, vaikka ei kykene pahuuteen. Jos syntinen ihminen ottaessaan vastaan Jumalan armon pääsee lopulta Taivaaseen, niin lakkaako hänen vapaa tahtonsa Taivaassa? Voiko Taivaassa valita vielä pahaa? Jos ei, niin ovatko ihmiset Taivasten Valtakunnassa epävapaita? Jos eivät, miksi heitä ei luotu suoraan sinne?