Rationalismi
1 järkeen perustuva ajattelutapa tai oppisuunta, järkeisoppi, järjellisyys
2 filosofiassa katsomus, jonka mukaan tiedon perustana ja sen pätevyyden ratkaisijana on ensi sijassa järki eikä kokemus ja pyrkimyksenä tulee olla kokonaisuudessaan käsitettävän ja hallittavissa olevan maailmankuvan muodostaminen
3 teologiassa 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa katsomus, joka tulkitsi kristinuskon kokonaan ymmärrettäväksi ja halusi torjua kaiken yliluonnollisen.
Hyvä, että otit rationalismin esille.
Jotta seisoisimme vielä varmemmalla pohjalla käsitteen eri merkitysten suhteen (emmekä määrittelisi käsitettä mielivaltaisesti), laitan määrittelyjä rationalismi -käsitteelle ammattilaisten kirjoista. Seppo A. Teinosen
Teologian sanakirjasta:
"Rationalismi, järkeisoppi, -usko: 1. metafyysinen rationalismi, vakaumus, että kaikki olevainen on luonteeltaan rationaalista, 2. tietoteoreettinen rationalismi, käsitys, joka korostaa järjen merkitystä tiedon saannissa kokemuksen kustannuksella, 3. eettinen rationalismi, näkemys, minkä mukaan moraali on perusluonteeltaan rationaalista, 4. teologinen tai uskonnollinen rationalismi, yleisnimitys erilaisille erityisesti valistusajasta alkaen esiintyneille katsomuksille, jotka pitävät järkeä ilmoituksen sijasta tai rinnalla kristillisen opin normina, rationalisti, rationalismin edustaja, rationalistinen, rationalismin mukainen." Esa Saarisen
Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin -kirjan loppuosan käsitteiden selitys -luettelosta:
"Rationalismi. 1. Järkeisusko. 2. Näkemys, joka korostaa järjen tai käsitteellisen päättelyn asemaa kokemuksen ja aistihavainnon kustannuksella. Vertaa empirismi." Suomen kielen sivistyssanakirjassa rationalismi on määritelty seuraavasti:
"Esim. filosofiassa tai uskonnollisissa kysymyksissä näkemys, jonka mukaan järki ja ajattelu ovat kaiken mittapuu." Näistä määrittelyistä (niin kuin sinun esille tuomista määrittelyistä) käy ilmi, että rationalismi ei ole uskottava lähestymistapa koko todellisuuden käsittämiseksi tai ymmärtämiseksi.
Sanat rationalismi ja rationaalinen eivät ole samanmerkityksisiä (vaikka eivät tietenkään merkitse kokonaan eri asioita), siksi niiden välillä on tehtävä ero väärinkäsitysten välttämiseksi. Kristinusko ei ole rationalistista (eli emme usko, että ihmisen järki ja ajattelu ovat kaiken mittapuu), mutta se on rationaalista eli järjellistä tai ihmisen järjellä käsitettävää, ja monessa suhteessa myös sen mukaista. Ei ole esim. järkemme vastaista olettaa, että maailmankaikkeudellamme on alkusyy, joka on ajan, avaruuden ja materian "ulkopuolella". Sillä koska tieteen mukaan ajalla, avaruudella ja materialla on absoluuttinen alku rajallisessa menneisyydessä, syy maailmankaikkeudelle ei voi olla ajassa, avaruudessa ja materiassa. Syyn on siis oltava ajan, tilan ja materian "ulkopuolella" oleva syy, jolloin Jumala on ainoa uskottava selitys, sillä Jumala ei eksistoi ajassa, avaruudessa ja materiassa. Jos kristinuskon objektiivinen usko tai uskon sisältö (
fides quae creditur) ei olisi lainkaan ihmisen järjen mukaista, kukaan ei voisi sitä ymmärtää, sillä Raamatun tai erilaisten uskontunnustusten lukeminen ja ymmärtäminen jo sinänsä edellyttää järjen käyttöä. Jos kristinusko ei olisi rationaalista, sitä ei olisi koskaan edes ollut olemassa. (Kaikki uskonnot ovat rationaalisia, eli ne välittävät totuuksiaan sanojen välityksellä, jolloin edellytyksenä on tietenkin ihmisen järjen käyttö.)
Mutta rationalistinen asenne hylkää kaiken, mikä ei mahdu inhimilliseen järkeen, koska sen mukaan ihmisen järki ja ajattelu ovat kaiken mittapuu. Pelkästään rationaalinen asenne puolestaan on nöyrempi, sillä se ei korota inhimillistä järkeä liian dominoivaan asemaan. Esim. suhteessa Jumala-ihmisen paradoksaalisuuteen eli siihen väitteeseen, että Jeesus Kristus on sataprosenttisesti tosi Jumala ja sataprosenttisesti tosi ihminen yhdessä ja samassa persoonassa, rationaalinen (mutta ei siis rationalistinen) ihminen toteaa, ettei inhimillinen järki kykene asiaa käsittämään, mutta koska rationaalisen kristityn järki ei ole kristityn jumala, kristitty tunnustaa, että hän tyytyy uskomaan asiaan (tässä: Jumala-ihmiseen) ymmärtämättä sitä (Häntä) ratiollaan.
Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan, että
"alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala" (Joh. 1:1). Alkutekstissä sana
Sana on
logos, jonka yksi merkitys on
järki. On suurta rakkautta meitä ihmisiä kohtaan Jumalan puolelta, että Hän on halunnut ottaa meihin ihmisiin yhteyden. Miten muuten Hän ottaisi meihin yhteyttä kuin sanojen kautta? Mutta sanojen ymmärtäminen edellyttää järjen käyttöä. Eläin tai mato ei ymmärrä sanoja, mutta ihminen ymmärtää. Ihminen on Jumalan kuva, rationaalinen olento. Room. 12:1 -kohdan
"järjellinen jumalanpalvelus" on alkutekstissä
logikos latreia eli
järjen mukainen jumalanpalvelus.
Paradoksin ja ristiriitaisen väitteen, joka ei voi olla totta, välillä on tehtävä ero. Esim. väite, jonka mukaan voisi olla olemassa neliömäisiä ympyröitä, on ristiriitainen ja loogisesti mahdoton, eli väite ei millään voi pitää paikkaansa. Edes Jumala ei kykene luomaan neliömäisiä ympyröitä. Lumi ei voi koskaan olla kuumaa, rauta puista jne. Mutta jotkut paradoksit ovat sellaisia, että ne eivät vain mahdu inhimilliseen järkeen tai ne ylittävät inhimillisen järjen olematta objektiivisia järjettömyyksiä sinänsä. Paradoksit ovat näennäisesti ristiriitaisia väitteitä. Mieleen tulee esim. tuttu Kierkegaadin paradoksi:
"Olisin tuhoutunut, jos en olisi tuhoutunut." Tämän paradoksin voi täysin ymmärtää, kun sitä miettii, mutta esim. väitettä, jonka mukaan Jeesus on yhtä aikaa sataprosenttisesti tosi Jumala ja sataprosenttisesti tosi ihminen yhdessä ja samassa persoonassa (hän ei ole siis "kaksipersoonainen"), ei voi ymmärtää. Joistakin paradoksiksi lasketuista tai väitetystä asioista voi toisaalta sanoa, että ne eivät itse asiassa ole paradokseja, vaan selviä ristiriitaisia väittämiä, jotka millään eivät voi pitää paikkaansa. Siksi tulisi olla huolellinen ajattelussaan.