Kun muutamia vuosia sitten sain Hengen kasteen ja minut siunattiin virkaani, niin alussa olin täynnä intoa: nyt perustan oman seurakunnan jonka nimi on alkuseurakunta ja siellä tulee olemaan Suomen ainoa seurakunta ja oikea opetus.
Herra kuitenkin puhui minulle "katso, nyt on kaikki nämä seurakunnat ja jokainen niistä on oikea omasta mielestään. Nytkö taas yksi lisää, joka tekee samoin? Minä haluan yhdistää, enkä enää että tulee lisää eroa."
Tästä syystä siis nimesin tämän edellisen blogin "yhdistyneet seurakunnat".
Tällöin ei siis vielä Herra ollut julistanut: "kaikki nämä rekisteröidyt lahkot eivät ole seurakuntia, niitä en tunne: seurakunta kokoontuu kodeissaan, kuten alussakin."
Monet muistavat, kun Jesurun Tiikeri nimellä aloitin työn virkani. Pian kuitenkin huomasin, että opetukseni oli monin puolin puutteellista ja jopa väärää: jouduin jatkuvasti korjailemaan sitä ja pian olin ihan solmussa näiden opetuksieni kanssa.
Tein siis päätöksen, että poistan kaiken ja lopetan nyt tämän työni. Herralla oli minun kanssani, vielä asioita selvitettävänä.
Nyt kun olen saanut uutta voimaa Herralta: Hän on suuresti lisännyt minulle viisautta ja ymmärrystä, ennenkaikkea Poikansa Kristuksen tuntemisessa, mutta myös lain ymmärryksessä; tämän työn olen aloittanut uudestaan, uusilla perustuksilla ja nyt en ole joutunut, opetuksiani korjailemaan.
On siis niin, että saatan kirjoittaa putkeen useita kymmeniä sivuja julistusta: minulle tulee vain Hengen ilmoitus, että nyt kirjoita tämä, ja kirjoitan sen. Usein en edes muista mitä olen kirjoittanut, siis kun Hengen ilmoitus on enemmänkin mielikuvia ja symbolisia merkityksiä, jotka yritän parhaani mukaan tuoda sanoiksi.
Tärkeintä on siis se asian merkitys, ei itse sanat.
Tarkoitan siis, että nyt en ole useitakaan profetioita: itsekään lukenut edes läpi, koska luotan nyt täysin Henkeen tässä, että kaikki ilmoitus on oikeaa.
Ja kun olen lukenut, niin kaikki on ollut oikeaa: en edes kirjoitusvirheitä korjaa, minun mielestä se tekee tekstistä vain autenttisen eli aidon oloisen. Usein olen huomannut, että jos alan muuttamaan tekstiä: siis esim. jotain lauserakennetta, niin sitten huomaankin että olen alkanut kirjoittamaan kauhean pitkää tarinaa lisää; kun yritän jotain asiaa selittää paremmin, tai toisesta näkökulmasta.
Tällöin, se ilmoitus ei enää ole alkuperäinen. Siis kun se ilmoitus toki, on minussa sisäisesti olemassa: Hengen ymmärryksen kautta, en sitä tarkoita ettenkö tietäisi mitä minä puhun.
Mutta ihmisessä, on sellainen jännä piirre, että aina on pakko vähän kaikkea viilata ja korjata, jolloin se alkuperäinen ilmoitus joka on syntynyt Hengen vaikutuksesta: muuntuu. Henki on siis sama ja se ilmoitus on minussa sisäisesti yhä: mutta olen jo tehnyt sen työn, antanut sen ilmoituksen Hengen johdatuksessa, sitä ei pidä siis sorkkia millään tavalla vaikka jokin lause vaikuttaisi kummalliselta; ehkä juuri se lause, on jollekin veljelle ja se kummallinen lauserakenne, avaa hänelle jotain aivan erityistä jonka Herra on vain hänelle tarkoittanut.
Nyt siis itse aiheeseen.
Mitä mieltä olette ajatuksesta, että muodostetaan uskonnollinen kommuuni? Siis että ihmiset asuvat keskenään ja kutsumme sitä seurakunnaksi? Ja että meille kaikki olisi yhteistä, yhdessä päätämm mm. miten annamme kolehdin eli miten se käytetään.
Minua on Herra siunannut siten, että olen löytänyt vuokra-asunnon joka on siis iso maatila: hehtaarien tontilla ja tämä talo, on kaksikerroksinen ja n. sata metriä pitkä, parikymmentä metriä leveä: en muista missä vuokrasoppari on, mutta siis iso talo.
Täällä olisi nyt kaksi huonetta heti vapaana. Yksi huone vielä lisää olisi helposti muunnettavissa asunnoksi, ja olohuoneesta saa tilan eristettyä esim. kankaalla omaksi huoneeksi, jos ei tällainen "ovi" ole liian yksityisyyttä häiritsevä.
Asunto on osaksi remontissa, mutta siihen varmasti saamme vuokranantajalta tukea: jos siis rakennamme, että saataisiin lisää huoneita käyttöön.
Yhteiset keittiötilat ja pieni suihku ovat yhteisiä. Pihalla on puusauna. Maaseudulla ja mukavasti metsän keskellä.
Tässä asiassa siis nyt haluan painottaa, että minä en ole kutsumassa nyt ihmisiä omaan seurakuntaani. Vaan että olemme kaikki veljiä ja voimme sitten yhdessä katsoa, että kuka on paras johtamaan seurakuntaa.
Itse en haluaisi olla edes johtaja, koska se on paljon vastuuta: minulle on elämän arkiasiat, vaikeita muutenkin hoitaa, koska elän niin huolettomasti. Olen myös hieman laiska kaikessa tällaisessa asiassa, suoraansanottuna. Mutta toisaalta, kodinhoito on naisen velvollisuus eikä se siten: olekaan luonnollista miehelle. Että usein unohtuu se siivoaminenkin, kokonaan. Joten seurakunnan johtajan, pitää kuitenkin pitää huolta myös monista maallisista asioista koskien seurakuntaa.
Erotuksena näihin lahkoihin siis, niin me tosiaan jakaisimme yhteiseksi kaiken maallisen omaisuutemme: eli sitten tukien varassa tai kävi töissä.
Jokainen saa saman verran ruokaa jne. ja kaikki muu, annetaan köyhille tai muuten, evankeliumin edistämiseen.
Ruoat siis tilattaisiin yhdessä esim. ruohonjuuri.fi aina kuukaudeksi kerrallaan, jokainen sitten saisi lisäksi "taskurahaa" jolla voisi ostaa kaupasta, mitä vielä lisää haluaa.
Lisäksi, jokainen sitoutuu noudattamaan raamatun sanaa 100% mm. sitä Herran käskyä kaikille pyhien seurakunnille, että naisen ei ole lupa kokouksissa puhua.
Nainen saa toki puhua, kun ei kokoonnuta erikseen siis. Mutta kun erityisesti kokoonnutaan, niin tällöin kaikki maailmallisuus lakkaa: kaikin tavoin.
Kokoontumisia, järjestämme Hengen mukaan, eikä kellon mukaan. Joten asia toimisi tällä tavoin, sitten kun se luonnostaan tapahtuu: ja ihmiset alkavat keskustelemaan, ja alkaa toisella profetointi, toinen saa innoituksen lukea runon Jeesuksesta, yhdellä on laulu ja toinen taas ehdottaa uudenlaista menettelytapaa evankeliumin edistämiseen tai orpojen auttamiseen.
Jätän tämän idean tänne hautumaan ja mitä mietteitä se siis herättää. Tällaistahan on moni yrittänyt, mutta tuloksetta: on mennyt päin mäntyä.
Mutta se, mikä ihmiselle on mahdotonta, on Herralle mahdollista. Jos siis Herra tällaisen hankkeen takana seisoo, niin sitten se tulee toimimaan.
Vuokrasoppari voidaan tehdä ilman luottotietoja.
Ja sekin tehtäisiin jokaiselle erikseen, niin että jokainen on tasa-arvoinen myös tässä että kenelläkään ei ole toiseen nähden etua esim. purkaa alivuokrasopimus.
Minä siis itsekin olen vuokralla täällä. Ja täällä on yksi kämppis, joka uskoo Jeesukseen, mutta ei ole vielä antanut elämäänsä Hänelle.
Joten yksi käännytettävä, on jo heti valmiina! Olen hänelle itsekin paljon puhunut, mutta minusta tuntuu että hän tarvitse nyt jonkinlaisen sysäyksen, että hän pääsee tuosta puolivaiheen tilasta eteenpäin.
Ehkä se olisi juuri se, että voitaisiin kolmenkin ihmisen kesken, järjestää kokous?
Asiassa maallisesti tällainen projekti, joka on täydellinen ulkomaanapu. Siis kun tämähän säästää älyttömästi vettä, joten esim. Afrikkaan täydellinen.
Siinä kun ei ole mitään järkeä antaa rahaa ja ruokaa, niitä tarvitaan kokoajan enemmän. Kun pitäisi antaa keinot, tuottaa itse sitä ruokaa siellä.
Pitkällä tähtäimelle siis, jos Herra siunaa tätä hanketta: myös sitä rahaa, alkaa sitten tulemaan. Ja voimme täten, tehdä tällaisia tekoja jotka ovat kaikkien silmissä hyvää: jolloin ihmiset ylistävät Herraa.
Tai jos mietitte, niin osaatteko sanoa yhdenkin asian jota tavallinen kaduntallaaja ylistää? Siis mitä nämä lahkot tai uskovaiset yleensäkin tekevät yhteiskunnassa?
Eikö yhtäkään tule mieleesi? Ei minullekaan, onko se hieman kummallista siis?
Enemmänkin kuulen vain, että "kaikki uskovat ovat tekopyhiä". Entä ihmeteot, missä ne ovat?
Minulle voi lähettää sähköpostia: daavidinhuone@reborn.com
Tai ottaa yhteyttä facebookissa:
https://www.facebook.com/henri.lentonenTässä projektin esitys:
https://docs.google.com/document/d/1G1x9KQHbpC8MnAkLfINJNVyX1aLzpZb71ZrL9IoeIos/edit?usp=sharing---
Matteus 5:14-16
Te olette maailman valkeus.
Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä;
eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.
Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.
Apostolien teot 4:31-37
Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.
Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.
Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla.
Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi.
Niinpä Joosef, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi-se on käännettynä: kehoittaja-leeviläinen, syntyisin Kyprosta, myi omistamansa pellon, toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen.