Tämä katolinen käsitys vaikuttaa kummallisen tutultaKatolisen kirkon Katekismus toteaa: "Vanhurskauttaminen koostuu syntien anteeksiantamuksesta sekä sisäisen ihmisen pyhittämisestä ja uudistamisesta."
Vanhurskauttaminen on katolisille prosessi, jossa tullaan asteittain vanhurskaammiksi. Vanhurskauttaminen on muutos persoonassa, edistys. Näin pyhitys tulee yhdistetyksi vanhurskauttamiseen. Se, minkä luterilaiset näkivät vanhurskauttamisen vättämättömiksi seurauksiksi ja hedelmiksi, Rooma väitti olevan olennainen osa itse vanhurskauttamisen prosessia. Vanhurskauttaminen ei silloin enää ole vapaa lahja, vaan siihen sisältyy myös vaatimus. Arkisemmin ilmaistuna: joudutaan lakihenkisyyteen.
Tutulta tuntuu. Olin "pudota pieksuiltani", kun ensi kerran luin saman asian Katolisesta Katekismuksesta. Tässä lienee selitystä sille, että on uskovia ja uskovia, jotka eivät mitenkään voi olla samalla "aaltopituudella".
Mutta vanhurskauttaminenhan on sekä lahja että prosessi. Jos niitä koetetaan teoreettisesti
pitää toisistaan erillään, niin kova työ on tässä erillään pitämisessä. Ero on kuin
sumuun piirretty viiva: kun aurinko (Jumalan sanan valo) nousee, sumu haihtuu ja viiva sen mukana.
Ihmisen tullessa uskoon, se voi olla tietynlainen prosessi, mutta en sotkisi sitä vanhurskauttamiseen. Sitten on toisaalta kertakaikkinen lahjavanhurskautus ja toisaalta elämän vanhurskaus, jota pyhitykseksikin kutsutaan. Mitähän tarkoitit?
En tarkoita uskoontuloon liittyvää prosessia, vaan sitä mikä jatkuu koko elämän ajan.
Siis: "kertakaikkinen vanhurskauttaminen" on lahja, ja elämän vanhurskauttamisen prosessi
jatkuu pitkään. Voi kai sitä kutsua myös nimellä pyhitys.
Lahjavanhurskaus on syy, elämän vanhurskautuminen on seuraus. Molemmat ovat
meissä "sisällä" ja vaikea sisintään on jatkuvasti pilkkoa teologisella teoretisoinnilla.
Biologinen vertaus: olemme syntyneet hedelmöityksessä (saaneet lahjaksi elämän),
ja koko elämämme sen jälkeen on seurausta hedelmöityksestä. Mutta elääkseen
ja kasvaakseen on melko turha jatkuvasti sitä pohtia, mikä on lahjaa ja mikä
saamamme lahjan käyttämistä oikein. Syy ja seuraus on näissä asioissa
"tiukassa yhteistyössä" koko ajan.
Tässä tullaan taas siihen, mitä sana vanhurskaus tarkoittaakaan - siitä keskusteltiin joskus talvella.
Mielestäni tuo sana on suomenkielessä huono, ja johtaa helposti epäselviin käsityksiin asiasta.