Kirjoittaja Aihe: Synti- ja armo-oppi  (Luettu 4124 kertaa)

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Synti- ja armo-oppi
« : 26.04.14 - klo:20:38 »
Tämä ketju on jaettu ketjusta Synti kysymys -KnutL

"yhteiskristillinen oppi armon teoriasta"
Tuo on loistava lausahdus, mutta kestääkö se tarkempaa tutkimista? Itse en mitenkään osaa yhdistää yhteiskristillisyyttä ja armoa toisiinsa. Se voi tietysti johtua minun suppeasta elämänkokemuksestakin. Itse olen ajatellut yhteiskristillisten piirien olevan sellaisia, jotka ovat ovet leveällä jokaiseen suuntaan, kunnes heistä itsestään lohkeaa erilleen osa porukasta. Silloin he lakkaavat olemasta yhteiskristillisiä ja kutsuvat pois lähteneitä esim. hajottajiksi.
« Viimeksi muokattu: 26.04.14 - klo:21:55 kirjoittanut KnutL »

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Synti- ja armo-oppi
« Vastaus #1 : 26.04.14 - klo:20:42 »
voihan sille vaikka keksiä nimen ........

"yhteiskristillinen oppi armon teoriasta" :)

sopiiko asiaan ?

Ei sovi. Minun korvissani sana "yhteiskristillinen" kuulostaa miltei kirosanalta. Eikä oppi armosta ole mitään teoriaa, vaan ainoa ja käytännössä kestäväksi havaittu (hengellisen) elämän perusta.
Oppia armon teoriasta voisi olla paikallaan hieman tarkastella. Mitä se sanoo synnistä ja vanhurskautuksesta?
« Viimeksi muokattu: 26.04.14 - klo:21:00 kirjoittanut KnutL »

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Synti- ja armo-oppi
« Vastaus #2 : 26.04.14 - klo:20:50 »
http://www.liisijokiranta.fi/kannanottoja/paaasia3.htm
Lainaus
Jos kirkoilla tai yksityisillä ihmisillä on erilainen käsitys synnistä, heillä on välttämättä vastaavasti erilainen käsitys ihmisen pelastumisesta. Jos ihminen on kokonaan turmeltunut, hän tarvitsee pelastuksen ulkopuoleltaan. Jos ihminen ei ole kokonaan turmeltunut, hän voi tietenkin itse vaikuttaa jotain omaan pelastukseensa. Siksi syntikysymys on olennaisen tärkeä.

Lainaus
Koska kirkkojemme välillä on erilainen käsitys synnistä, on ero myös armo-opissa. Luther näki armon ennen muuta yhteydessä pelastukseen ja vanhurskauttamiseen. Armossa on kysymys Jumalan valtavasta, rakastavasta teosta Kristuksessa meidän pelastumiseksemme.
Koko Jumalan armo keskittyy Kristukseen ja hänen sovitustyöhönsä.
Ilman Kristusta ja hänen lunastustyötään ei ole olemassa mitään armoa eikä armollista Jumalaa.Rooman oppi armosta on mutkikas. Armo on kuin lääke, joka vuodatetaan ihmiseen. Se on habituaalista, ihmisen olemusta koskevaa. Se on hengellinen ominaislaatu.
Katolisen kirkon uusi Katekismus kutsuu sitä pyhittäväksi ja jumalallistavaksi armoksi. Armoa sanotaan myös aktuaaliseksi, jolloin viitataan ensi sijassa Jumalan yliluonnolliseen apuun. Luther vastusti jyrkimmin Rooman opetuksessa sitä, että armoa pidettiin laatuna tai olemuksena, joka mahdollisti sen, että uskova myötävaikuttaa pelastukseensa.

Lainaus
Yksin armosta, sola gratia, on suuri luterilainen periaate. Pelastus voi tulla osaksemme yksin armosta syntiturmeluksemme tähden ja se perustuu yksinomaan Kristuksen täytettyyn työhön.Kumpikin osapuoli puhuu pelastumisesta yksin armosta (19). Armolla on kuitenkin eri sisältö ja erilainen merkitys. Yksi termi, kaksi merkitykstä.
« Viimeksi muokattu: 26.04.14 - klo:21:56 kirjoittanut KnutL »

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Synti- ja armo-oppi
« Vastaus #3 : 26.04.14 - klo:20:53 »
Otan vielä lainauksen vanhurskauttamisopista
Lainaus
Synti- ja armo-oppi vaikuttavat ratkaisevalla tavalla vanhurskauttamisoppiin. Augsburgin tunnustuksessa sanotaan: "Samaten seurakuntamme opettavat, että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme, Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4)." Korostan ilmaisuja: "uskon kautta - - - synnit annetaan anteeksi - - - Kristus on antanut hyvityksen - - - uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi".
Lainaus
Vanhurskauttaminen on luterilaisuudessa perinteisesti ymmärretty puhtaasti forenssisena edellä mainitun päätunnustuksen mukaisesti.  Sana forenssinen tarkoittaa oikeudellista, oikeudenkäyntiä ja tuomioistuinta koskevaa. Jumala Suurena Tuomarina julistaa syntisen vanhurskaaksi, koska Jeesus on ottanut hänen syntinsä ja kuollut niiden tähden ja lukee hänen hyväkseen Kristuksen vanhurskauden eli Kristuksen täydellisen kuuliaisuuden.
« Viimeksi muokattu: 26.04.14 - klo:21:01 kirjoittanut KnutL »

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Synti- ja armo-oppi
« Vastaus #4 : 26.04.14 - klo:20:58 »
Tämä katolinen käsitys vaikuttaa kummallisen tutulta
Lainaus
Katolisen kirkon Katekismus toteaa: "Vanhurskauttaminen koostuu syntien anteeksiantamuksesta sekä sisäisen ihmisen pyhittämisestä ja uudistamisesta."
Lainaus
Vanhurskauttaminen on katolisille prosessi, jossa tullaan asteittain vanhurskaammiksi. Vanhurskauttaminen on muutos persoonassa, edistys. Näin pyhitys tulee yhdistetyksi vanhurskauttamiseen. Se, minkä luterilaiset näkivät vanhurskauttamisen vättämättömiksi seurauksiksi ja hedelmiksi, Rooma väitti olevan olennainen osa itse vanhurskauttamisen prosessia. Vanhurskauttaminen ei silloin enää ole vapaa lahja, vaan siihen sisältyy myös vaatimus. Arkisemmin ilmaistuna: joudutaan lakihenkisyyteen.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Synti- ja armo-oppi
« Vastaus #5 : 26.04.14 - klo:21:49 »
Tämä katolinen käsitys vaikuttaa kummallisen tutulta
Lainaus
Katolisen kirkon Katekismus toteaa: "Vanhurskauttaminen koostuu syntien anteeksiantamuksesta sekä sisäisen ihmisen pyhittämisestä ja uudistamisesta."
Lainaus
Vanhurskauttaminen on katolisille prosessi, jossa tullaan asteittain vanhurskaammiksi. Vanhurskauttaminen on muutos persoonassa, edistys. Näin pyhitys tulee yhdistetyksi vanhurskauttamiseen. Se, minkä luterilaiset näkivät vanhurskauttamisen vättämättömiksi seurauksiksi ja hedelmiksi, Rooma väitti olevan olennainen osa itse vanhurskauttamisen prosessia. Vanhurskauttaminen ei silloin enää ole vapaa lahja, vaan siihen sisältyy myös vaatimus. Arkisemmin ilmaistuna: joudutaan lakihenkisyyteen.

Tutulta tuntuu. Olin "pudota pieksuiltani", kun ensi kerran luin saman asian Katolisesta Katekismuksesta. Tässä lienee selitystä sille, että on uskovia ja uskovia, jotka eivät mitenkään voi olla samalla "aaltopituudella".
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Synti- ja armo-oppi
« Vastaus #6 : 26.04.14 - klo:22:01 »
Ja vielä pätkä samasta linkistä.

Lainaus
Luterilaisen vanhurskauttamisopin mukaan ihminen on samanaikaisesti kokonaan syntinen ja kokonaan vanhurskas. Olemme uskossa kokonaan vanhurskaat, itsessämme kokonaan syntiset. Ilman tätä samanaikaisuutta luterilainen vanhurskauttamisoppi kaatuu auttamattomasti.



Taisto

  • Vieras
Vs: Synti- ja armo-oppi
« Vastaus #7 : 27.04.14 - klo:09:16 »
Tämä katolinen käsitys vaikuttaa kummallisen tutulta
Lainaus
Katolisen kirkon Katekismus toteaa: "Vanhurskauttaminen koostuu syntien anteeksiantamuksesta sekä sisäisen ihmisen pyhittämisestä ja uudistamisesta."
Lainaus
Vanhurskauttaminen on katolisille prosessi, jossa tullaan asteittain vanhurskaammiksi. Vanhurskauttaminen on muutos persoonassa, edistys. Näin pyhitys tulee yhdistetyksi vanhurskauttamiseen. Se, minkä luterilaiset näkivät vanhurskauttamisen vättämättömiksi seurauksiksi ja hedelmiksi, Rooma väitti olevan olennainen osa itse vanhurskauttamisen prosessia. Vanhurskauttaminen ei silloin enää ole vapaa lahja, vaan siihen sisältyy myös vaatimus. Arkisemmin ilmaistuna: joudutaan lakihenkisyyteen.

Tutulta tuntuu. Olin "pudota pieksuiltani", kun ensi kerran luin saman asian Katolisesta Katekismuksesta. Tässä lienee selitystä sille, että on uskovia ja uskovia, jotka eivät mitenkään voi olla samalla "aaltopituudella".
Mutta vanhurskauttaminenhan on sekä lahja että prosessi. Jos niitä koetetaan teoreettisesti
pitää toisistaan erillään, niin kova työ on tässä erillään pitämisessä. Ero on kuin
sumuun piirretty viiva: kun aurinko (Jumalan sanan valo) nousee, sumu haihtuu ja viiva sen mukana.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Synti- ja armo-oppi
« Vastaus #8 : 27.04.14 - klo:10:07 »
Mutta vanhurskauttaminenhan on sekä lahja että prosessi. Jos niitä koetetaan teoreettisesti
pitää toisistaan erillään, niin kova työ on tässä erillään pitämisessä. Ero on kuin
sumuun piirretty viiva: kun aurinko (Jumalan sanan valo) nousee, sumu haihtuu ja viiva sen mukana.

Oletko tietämättäsi omaksunut katolisen vanhuskauttamisopin? Moni on omaksunut, mutta siitä seuraa merkityksellisiä asioita. Yksi seuraus on se, että sekoitetaan armo ja armon vaikutukset keskenään. Siis sekoitetaan se, mikä on Jumalassa siihen, mikä on meissä.

"SUURI EREHDYS

Suurimpia erehdyksiä, mitä kautta aikojen on tehty kristillisessä opetuksessa, on vanhurskauttamisopin ja pyhitysopin toisiinsa sekoittaminen: ei ole osattu erottaa toisistaan uskonvanhurskautta, joka meille luetaan ansiotta, ja elämänvanhurskautta, siis pyhitystä, joka on kristittynä vaeltamista.

Heti kun alamme puhua kristillisestä elämästä ja hyvästä elämästä, puhumme pyhityksestä. Jos sekoitamme tämän opetuksen vanhurskauttamiseen, tuloksena on oppi: Ihminen on vanhurskautettu pyhityksensä tähden. Kuitenkaan mikään liha  ei tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto (Room. 3:20)."


William Uotinen, Sinäkin olet perillinen
« Viimeksi muokattu: 27.04.14 - klo:10:46 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Taisto

  • Vieras
Vs: Synti- ja armo-oppi
« Vastaus #9 : 27.04.14 - klo:10:24 »
Mutta vanhurskauttaminenhan on sekä lahja että prosessi. Jos niitä koetetaan teoreettisesti
pitää toisistaan erillään, niin kova työ on tässä erillään pitämisessä. Ero on kuin
sumuun piirretty viiva: kun aurinko (Jumalan sanan valo) nousee, sumu haihtuu ja viiva sen mukana.

Oletko tietämättäsi omaksunut katolisen vanhuskauttamisopin? Moni on omaksunut, mutta siitä seuraa merkityksellisiä asioita. Yksi seuraus on se, että sekoitetaan armo ja armon vaikutukset keskenään. Siis sekoitetaan se, mikä on Jumalassa siihen, mikä on meissä.
En ole omaksunut.

Armoa ja armon vaikutuksia ei käsitteinä pidä sekoittaa keskenään. Mutta käytännössä
niitä ei tarvitse eikä pidäkään pitää toisistaa erillään: armo saa aikaan sen, että armon vaikutuksia
näkyy myös elämässämme. Huolimatta vajavaisuudestamme.

Sama juttu vanhurskaudessa: uskon vanhurskautta ja elämän vanhurskautta ei pidä erottaa.
Uskosta vanhurskaaksi tulleen elämässäkin alkaa näkyä vanhurskautta.

Ja sama juttu synti-käsitteen kanssa (vaikka tämä liittyisi tänään aloittamaasi synti-ketjuun,
niin kaipa tämän voi tässäkin mainita): olemme vapautetut synnistä, ja tämän vapautuksen
todeksi tuleminen elämässä voi vaatia myös kamppailua, toteutuakseen.

Syy ja seuraus ovat kiinteästi tekemisissä toistensa kanssa.


Lydia

  • Vieras
Vs: Synti- ja armo-oppi
« Vastaus #10 : 27.04.14 - klo:10:30 »
Taisto kirjoitti hyvin.

Kurjenmiekka

  • Vieras
Vs: Synti- ja armo-oppi
« Vastaus #11 : 27.04.14 - klo:14:23 »
vaikka lainaatte "hienoa" kommenttiani en itse enää jaksa analysoida tätä teoriaa joten jatkakaa vain rauhassa keskenänne.

Pauluksen teoriaa on kommentoitu niin monessa ketjussa että se riittää minulle  :-\

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Synti- ja armo-oppi
« Vastaus #12 : 27.04.14 - klo:14:58 »
Tämä katolinen käsitys vaikuttaa kummallisen tutulta
Lainaus
Katolisen kirkon Katekismus toteaa: "Vanhurskauttaminen koostuu syntien anteeksiantamuksesta sekä sisäisen ihmisen pyhittämisestä ja uudistamisesta."
Lainaus
Vanhurskauttaminen on katolisille prosessi, jossa tullaan asteittain vanhurskaammiksi. Vanhurskauttaminen on muutos persoonassa, edistys. Näin pyhitys tulee yhdistetyksi vanhurskauttamiseen. Se, minkä luterilaiset näkivät vanhurskauttamisen vättämättömiksi seurauksiksi ja hedelmiksi, Rooma väitti olevan olennainen osa itse vanhurskauttamisen prosessia. Vanhurskauttaminen ei silloin enää ole vapaa lahja, vaan siihen sisältyy myös vaatimus. Arkisemmin ilmaistuna: joudutaan lakihenkisyyteen.

Tutulta tuntuu. Olin "pudota pieksuiltani", kun ensi kerran luin saman asian Katolisesta Katekismuksesta. Tässä lienee selitystä sille, että on uskovia ja uskovia, jotka eivät mitenkään voi olla samalla "aaltopituudella".
Mutta vanhurskauttaminenhan on sekä lahja että prosessi. Jos niitä koetetaan teoreettisesti
pitää toisistaan erillään, niin kova työ on tässä erillään pitämisessä. Ero on kuin
sumuun piirretty viiva: kun aurinko (Jumalan sanan valo) nousee, sumu haihtuu ja viiva sen mukana.
Ihmisen tullessa uskoon, se voi olla tietynlainen prosessi, mutta en sotkisi sitä vanhurskauttamiseen. Sitten on toisaalta kertakaikkinen lahjavanhurskautus ja toisaalta elämän vanhurskaus, jota pyhitykseksikin kutsutaan. Mitähän tarkoitit?

Taisto

  • Vieras
Vs: Synti- ja armo-oppi
« Vastaus #13 : 27.04.14 - klo:15:24 »
Tämä katolinen käsitys vaikuttaa kummallisen tutulta
Lainaus
Katolisen kirkon Katekismus toteaa: "Vanhurskauttaminen koostuu syntien anteeksiantamuksesta sekä sisäisen ihmisen pyhittämisestä ja uudistamisesta."
Lainaus
Vanhurskauttaminen on katolisille prosessi, jossa tullaan asteittain vanhurskaammiksi. Vanhurskauttaminen on muutos persoonassa, edistys. Näin pyhitys tulee yhdistetyksi vanhurskauttamiseen. Se, minkä luterilaiset näkivät vanhurskauttamisen vättämättömiksi seurauksiksi ja hedelmiksi, Rooma väitti olevan olennainen osa itse vanhurskauttamisen prosessia. Vanhurskauttaminen ei silloin enää ole vapaa lahja, vaan siihen sisältyy myös vaatimus. Arkisemmin ilmaistuna: joudutaan lakihenkisyyteen.

Tutulta tuntuu. Olin "pudota pieksuiltani", kun ensi kerran luin saman asian Katolisesta Katekismuksesta. Tässä lienee selitystä sille, että on uskovia ja uskovia, jotka eivät mitenkään voi olla samalla "aaltopituudella".
Mutta vanhurskauttaminenhan on sekä lahja että prosessi. Jos niitä koetetaan teoreettisesti
pitää toisistaan erillään, niin kova työ on tässä erillään pitämisessä. Ero on kuin
sumuun piirretty viiva: kun aurinko (Jumalan sanan valo) nousee, sumu haihtuu ja viiva sen mukana.
Ihmisen tullessa uskoon, se voi olla tietynlainen prosessi, mutta en sotkisi sitä vanhurskauttamiseen. Sitten on toisaalta kertakaikkinen lahjavanhurskautus ja toisaalta elämän vanhurskaus, jota pyhitykseksikin kutsutaan. Mitähän tarkoitit?
En tarkoita uskoontuloon liittyvää prosessia, vaan sitä mikä jatkuu koko elämän ajan.
Siis: "kertakaikkinen vanhurskauttaminen" on lahja, ja elämän vanhurskauttamisen prosessi
jatkuu pitkään. Voi kai sitä kutsua myös nimellä pyhitys.

Lahjavanhurskaus on syy, elämän vanhurskautuminen on seuraus. Molemmat ovat
meissä "sisällä" ja vaikea sisintään on jatkuvasti pilkkoa teologisella teoretisoinnilla.
Biologinen vertaus: olemme syntyneet hedelmöityksessä (saaneet lahjaksi elämän),
ja koko elämämme sen jälkeen on seurausta hedelmöityksestä. Mutta elääkseen
ja kasvaakseen on melko turha jatkuvasti sitä pohtia, mikä on lahjaa ja mikä
saamamme lahjan käyttämistä oikein. Syy ja seuraus on näissä asioissa
"tiukassa yhteistyössä" koko ajan.

Tässä tullaan taas siihen, mitä sana vanhurskaus tarkoittaakaan - siitä keskusteltiin joskus talvella.
Mielestäni tuo sana on suomenkielessä huono, ja johtaa helposti epäselviin käsityksiin asiasta.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Synti- ja armo-oppi
« Vastaus #14 : 27.04.14 - klo:15:42 »


Lahjavanhurskaus on syy, elämän vanhurskautuminen on seuraus. Molemmat ovat
meissä "sisällä" ja vaikea sisintään on jatkuvasti pilkkoa teologisella teoretisoinnilla.
Biologinen vertaus: olemme syntyneet hedelmöityksessä (saaneet lahjaksi elämän),
ja koko elämämme sen jälkeen on seurausta hedelmöityksestä. Mutta elääkseen
ja kasvaakseen on melko turha jatkuvasti sitä pohtia, mikä on lahjaa ja mikä
saamamme lahjan käyttämistä oikein. Syy ja seuraus on näissä asioissa
"tiukassa yhteistyössä" koko ajan.

Jos yhteisö, jonka vaikutuspiirissä on, ei käytännössä tee selvää eroa syyn ja seurauksen välilä, yksilö, jolla ei ole itsellä käsitteet selvinä, on pulassa. Käytännössä vanhurskauden mittarointi näkyy vaatimuksina tehdä jotain tai olla tekemättä jotain. Min- ja max- rajojen ulkopuolelle mittaroinnin tuloksena joutunut on luopio tms. Pitää olla hyvin vahva ihminen, että voi olla välittämättä sellaisesta ja käytännössä hänelle tulee vastaan seuran vaihto. Näyttää siltä, että Jumala ei suostu pyhittämään uskovia samassa järjestyksessä. Sen vuorella olevan Ain kaupungin sinänsä välttämätön tuhoaminen saattaa olla ajallisesti vuorossa vasta luolassa piilossa olevien kuninkaiden voittamisen jälkeen.