Minua ei kiinnosta ihmisten epäonnistumiset, haaksirikot ja lankeemiset, päinvastoin tunnen suurta surua ja ahdistusta ihmisen vuoksi.
Esko Hankkion sanoin:
Minä itken,
ja miksi en itkisi,
Sinun kansaasi;
Herra sinun kansaasi
on kaatunut saatanan sotiin.
Niin harva kai enää
Sinun luoksesi ikävöi kotiin.
Tämä maa,
tämä musta ja murheiden maa,
se kiehtoo, se tenhoo, se houkuttaa
ja moni,
ihan liian moni on lumoissa sen
mennyt maailman tulille lämmitellen
ja siellä soi surman nuolet.
"Hei! Herää, jo kuolet"
nuo tenhoovat nuotiot loimuaa,
vangiten katseen
vangiten mielen,
kahliten naisen,
kahliten miehen.
Jumalan kansan kaatuneita,
itkien, itkien katselen heitä.