samasta suomennoksesta:
AIMEE SEMPLE MCPHERSON
Eräs hyvin vaikutusvaltainen helluntailainen evankelista ja uskollaparantaja oli Aimee Semple McPherson (1890-1944), joka perusti kirkon nimeltä International Church of the Foursquare Gospel. Tietoteos, The Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements, sanoo häntä “merkittävimmäksi naisjohtajaksi, mitä helluntailaisuus on tähän mennessä tuottanut.”
Hän oli naimisissa kolme kertaa ja erosi kaksi kertaa. Hänen ensimmäinen miehensä, Robert Semple, kuoli vuonna 1910 Kiinassa, jonne nuori pari oli mennyt lähetyssaarnaajina. Vuonna 1911 hän meni naimisiin Harold Stewart McPherson’in kanssa. Tämä valitti vaimonsa hysteeristä käytöstä ja miehensä laiminlyömistä ja vuonna 1921 avioliitto päättyi eroon (Eve Simson, The Faith Healer, p. 36).
Aimee oli jättänyt Harold‟in voidakseen saarnata. On mielenkiintoista, että Aimee‟n apulaispastori, Rheba Crawford jätti myös miehensä saarnatakseen ja myös Rheba’n mies erosi hänestä.
Toukokuussa 1926 Aimee McPherson katosi ja hänen luultiin hukkuneen uidessaan Kalifornian rannikolla. Kuukauden kuluttua hän tuli esiin Meksikossa väittäen, että hänet oli kidnapattu, mutta todisteet saivat useimmat uskomaan, että hänellä oli lemmenseikkailu entisen työntekijänsä Kenneth Ormiston‟in kanssa, joka tuohon aikaan oli naimisissa. Heidät oli nähty yhdessä aiemmin samana vuonna Aimee‟n Euroopan matkan aikana.
Samanaikaisesti Aimee matkusti Eurooppaan, Ormiston hävisi työpaikastaan ja hänen vaimonsa Ruth teki katoamis-ilmoituksen poliisin päämajassa. Hän sanoi poliisille, että eräs merkittävä nainen oli vastuussa hänen miehensä katoamisesta (Lately Thomas, The Vanishing Evangelist, p. 29). Heidät oli myös nähty yhdessä kirjautumassa samoihin hotelleihin useita kertoja Kaliforniassa Aimeen palattua Euroopasta ennen väitettyä kidnappausta.
Vaikka Aimee väitti vangitsijoitaan paetakseen harhailleensa 14 tuntia poikki noin 20 mailia leveän julman erämaan, jota peittivät mesquitopuut, kaktukset ja catclaw-pensaat, niin löytyessään hänessä ei ollut mitään merkkiä sellaisesta koettelemuksesta.
Hänen kenkänsä eivät olleet naarmuuntuneet eivätkä kuluneet, niiden pohjissa oli ruohotahroja (siinä erämaassa, jonka läpi hän väitti vaeltaneensa ei ollut ruohoa); hän ei kärsinyt nestevajauksesta, eikä ollut auringon polttama, hänen huulensa eivät olleet kuivuneet, halkeilleet eivätkä turvonneet, hänen kielensä ei ollut turvonnut, hänen värinsä oli normaali, hänen puvussaan ei ollut repeämiä, ei pöly- eikä hikitahroja. Hänen pukunsa kaulus ja reunakäänteet, vaikka valkoiset väriltään, olivat tuskin likaantuneet. Edelleen hänellä oli äitinsä antama kello – kello, jota hän ei ollut ottanut mukaansa rannalle! (Epstein, Sister Aimee, p. 299; Thomas, The Vanishing Evangelist, p. 59,66,78).
Aimee kertoi toimittajille, että hänen nilkkansa olivat köysien runnomat ja repimät hänen ollessaan vangittuna, mutta kun häntä tutkittiin, ei löydetty merkkiäkään sellaisista vammoista. Suoritettiin perusteellinen etsintä, jotta löytyisi se tiilisavesta tehty vaja, jonka puisella lattialla häntä oli muka pidetty vankina ja jota hän kuvaili yksityiskohtaisesti viranomaisille, mutta mitään sellaista vajaa ei löytynyt tuolta noin 120 neliökilometrin alueelta. Kokeneet erämaankävijät ja jäljittäjät (yksi oli ratsastanut tuota maata cowboy‟
’na 37 vuotta, eräs toinen 20 vuotta), jotka yrittivät löytää hänen sieppaajansa, jäljittivät hänen askeliaan ja he löysivät paikan, missä hän ilmeisesti oli poistunut autosta tiellä, joka ei ollut kaukana sieltä, mistä hänet löydettiin.
Vanhempi jäljittäjä todisti tutkineensa tarkkaan sen alueen, jonka poikki hän väitti kävelleensä, eikä hänen jälkiään löytynyt mistään. Mitä tulee vajaan, niin hän sanoi: ”Minä en tiedä sellaisesta tiilisavesta tehdystä vajasta, jota rouva McPherson kuvaili, ainakaan 150 mailin säteellä Agua Prieta‟sta ja minä kyllä tiedän jokaisen talon tällä valtavalla alueella” (Lately, The Vanishing Evangelist, p. 84).
Aimee McPherson‟in allekirjoittama ruokakaupan kuitti löytyi Kalifornian Carmel‟ista majasta, jossa Aimee ilmeisesti tapaili Ormiston’ia aikana, jolloin hän muka oli kidnapattuna. Useat silminnäkijät todistivat, että he näkivät nuo kaksi yhdessä tuona aikana.
Tämän episodin jälkeisenä vuonna Aimee hylkäsi ne yhteiskunnalliset rajoitukset, joita vastaan tuon ajan Raamattuun uskovat seurakunnat saarnasivat. Hän leikkasi hiuksensa ja alkoi käyttää alkoholia, tanssia ja pukeutua lyhyisiin hameisiin.
Varhaisina vuosinaan hän oli saarnannut sellaisia asioita vastaan. Hänen kuoronjohtajansa, Gladwyn Nichols ja koko 300-jäseninen kuoronsa erosivat hänen elämäntapojensa vuoksi. Hän kertoi lehdistölle, että he lähtevät, koska ”Aimee on antanut periksi maailmallisuudelle – ja hänen vaatekomerossaan on koristeltuja pukuja ja lyhyitä hameita, koruja, turkiksia, hän on hullaantunut kosmetiikkaan ja leikattuun tukkaan, mitkä kaikki nimenomaan on tuomittu Raamatussa” (Robert Bahr, Least of All Saints, p. 259).
Vuonna 1931 eronnut Aimee McPherson meni naimisiin eronneen David Hutton‟in kanssa. David Hutton erosi Aimee‟sta vuonna 1934.
Aimee McPherson'in palvelutyössä ilmeni epäraamatullinen hengessä kaatumisen (spirit slaying) ilmiö. Eräs hänen elämäkerroistaan, Least of All Saints (Vähäisin kaikista pyhistä), kirj. Robert Bahr, sisältää valokuvan
hänen kannattajistaan makaamassa lattialla hänen pantuaan kätensä heidän päällensä ja heidän väitetään saaneen ”Pyhän Hengen kasteen.” Hänen alkuajan kokouksissaan esiintyi myös ”hengellisen juopumuksen” tapauksia (Epstein, Sister Aimee, p. 162), vaikka sellaiset näytelmät eivät olleetkaan tunnusmerkillisiä hänen myöhemmälle työllensä. Aimee McPherson opetti, että parantuminen on taattu sovituksessa. Hän antoi vääriä lupauksia innokkaille joukoille: ”Kahleesi katkaistaan, ongelmasi korjataan, jos vain uskot – sillä missä Herran henki on, siellä on vapaus” (Epstein, Sister Aimee, p. 221).
On tietysti siunattu totuus, että Herra on hyvin läheinen apu ahdingossa ja että Hän kulkee lastensa kanssa kaikkien heidän koetustensa läpi, mutta lupaus, että tämän nykyisen elämän kaikki ongelmat poistetaan ja kaikki sairaudet parannetaan, jos vain löytyy kylliksi uskoa, on petos. Aimee McPherson varoitti, että asenne “jos Hänen tahtonsa on parantaa minut, olen siihen valmis,” ei tuo mitään tuloksia (Epstein, p. 224).
Itse asiassa Aimee väitti, että ruumiin parantuminen on osa evankeliumia. Se ”nelikulmainen (foursquare)” evankeliumi, jota hän julisti, oli Jeesus Kristus Vapahtajana, Pyhällä Hengellä Kastajana, Parantajana ja Tulevana Kuninkaana. Hän väitti saaneensa tämän evankeliumin vuonna 1922 näyssä, jossa Jumala osoitti hänelle, että evankeliumi on ruumista, sielua ja henkeä varten. Se oli sama ”nelikulmainen evankeliumi,” jota saarnasivat Elim Foursquare Gospel Association Irlannissa (Aimee oli työskennellyt Elim'in perustajan, George Jeffrys’in kanssa), Assemblies of God USA:ssa ym. helluntailaiset ryhmät.
”Täysi” evankeliumi on kuitenkin yksinkertaisesti Jeesuksen Kristuksen kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus meidän syntiemme tähden (1.Kor. 15:1-4).
Aimee McPherson lupasi, että fyysinen parantuminen on niitä varten, joilla on täydellinen usko. Siitä huolimatta suurin osa niistä, jotka tulivat hänen kokouksiinsa etsimään parantumista, lähtivät pettyneinä. Aimeen parantamisjonoon päästäkseen täytyi saada kortti ja niiden lukumäärä oli yleensä rajoitettu 75:een.
Seuraava murheellinen tapaus pienestä tytöstä, joka osallistui Aimee McPherson’in herätyskokoussarjaan, valaisee niiden ahdinkoa, joita huijataan tällä väärällä opetuksella:
"Pienellä tytöllä oli puoliksi täysin mustat silmälasit. Sain selville, että hänen toinen silmänsä oli täysin sokea ja toinenkin melkein sokea. Istuin lavalla hyvin lähellä koko proseduurin ajan. Kun hänen puolestaan rukoiltiin, niin pieni tyttö, joka vaikutti noin 11-vuotiaalta, itki ja nyyhkytti ja vääntelehti innokkuudessaan varmistaa se apu, jota hänet oli johdettu odottamaan. Hän lähti lavalta ja eräs työntekijöistä julisti yleisölle hänet parantuneeksi ja pieni tyttö vahvisti ilmoituksen vastaamalla pään nyökkäyksellä työntekijöiden kysymykseen. Tunnin kuluttua, kun kokous oli päättynyt, huomasin ryhmän naisia lavan lähellä. Arvelin nähneeni sokean pienen tytön heidän keskellään, joten pyysin vaimoani, että hän menisi tutkimaan ja tarvittaessa puhumaan hänen kanssaan. Hän löysi juuri ‟parantuneen‟ tytön makaavan kasvot lattiaa vasten nyyhkyttäen toivo murskana ja sydän särkyneenä. Hänen pettymyksensä oli täydellinen ja niin myös hänen vapautumisensa harhoista. Parantunut näkö, joka hänellä lavalla näytti olevan kaiken sen kiihotuksen keskellä, oli kadonnut ja sen mukana pienen tytön toivo” (Arno Clemens Gaebelein, The Healing Question, New York: Our Hope Publications, 1925, p. 93).
Vaikka Aimee McPherson'in työssä tapahtui muutamia huomattavia paranemisia, niin eräs hänen elämäkerran kirjoittajistaan, Daniel Epstein, (vaikkakin äärimmäisen sympaattinen häntä kohtaan), myöntää, että parantumiset olivat ”enimmäkseen immuunijärjestelmän sairauksia tai liittyivät hysteriaan.” Hän sanoo: ”Sisar Aimee‟n ei voi sanoa herättäneen ketään kuolleista, korjanneen huuli- tai kitalakihalkiota, palauttaneen puuttuvaa jäsentä, sormea tai sisäelintä” (Epstein, Sister Aimee, New York: Harcourt, Brace Jovanovich, 1993, p. 112).
Aimee McPherson saarnasi epäraamatullista, pelkästään myönteistä sanomaa jo monta kymmentä vuotta ennen uusevankelisuutta. Ajattele seuraavaa hänen elämäkertakirjoittajansa kuvausta:
"Kuusikymmentä vuotta ennen Matthew Fox‟in „luomisen teologiaa‟ Aimee painotti armoa enemmän kuin ihmisen syntisyyttä, rakkauden syötillä hän pyysi ‟valaskaloja.‟ Hänen saarnansa oli anekdootteihin perustuvaa ja lämpöisen tunteellista, ei koskaan uhkaavaa” (Epstein, p. 118).
"Ja hän käytti tilaisuutta hyväkseen tuomita Billy Sunday‟n menetelmä, tuon absolutistin, joka kiljui syntisille ja uhkasi heitä kadotuksella ja helvetin tulella. ‟Johdattakaamme heitä lempeydellä ja myötätunnolla,‟ Aimee neuvoi” (Epstein, pp. 221,222).
"Aimee rakensi uransa korvaamalla „Pelon, Helvetintulen ja Kadotuksen Evankeliumin Sovinnon ja Rakkauden Evankeliumilla‟”(Epstein, p. 283).
Aimee McPherson'in äiti, Mildred (Minnie) Kennedy, työskenteli liikekumppanina tyttärensä menestyvässä evankelistisessa imperiumissa. Itse asiassa he omistivat Angelus-temppelin kokonaan fifty-fifty periaatteella. Heille tuli jatkuvasti hirvittäviä riitoja. Vuonna 1927 Aimee kenkäytti äitinsä asemista, joita tämä oli pitänyt kauan Foursquare-kirkossa. Mildred palasi lyhyeksi ajaksi auttamaan massiivisessa rahoituskriisissä, jonka Aimee oli luonut taitamattomilla sijoituksillaan, mutta vuonna 1929 Mildred jätti tyttärensä Aimee‟n työn pysyvästi ”saatuaan murtuneen nenän räjähtäneessä väittelyssä” (Robert Bahr, Least of All Saints, p. 296). Vuonna 1937 Mildred liittyi tyttärentyttäreensä, Roberta’an suurta julkisuutta saaneessa oikeusjutussa Aimee’n lakimiestä vastaa. Leskeksi jäänyt Mildred Kennedy avioitui vuonna 1931, mutta avioliitto mitätöitiin, kun saatiin tietää, että mies olikin jo naimisissa. Myöhemmin samana vuonna mies sai pikaeron Las Vegas’issa, Mildred kohtasi hänet siellä ja he menivät taas naimisiin. Outo avioliitto kesti alle vuoden. Kun Aimee Semple McPherson kuoli lääkkeen yliannostukseen vuonna 1944, hän jätti äidilleen 10 dollaria ehdolla, että jos Mildred riitaannuttaisi sen, hän ei saisi mitään (Bahr, p. 282).
Aimee Semple McPhersonin rakentama Angelus-temppeli, joka on USA:ssa National Historic Landmark (NHL), eli Yhdysvaltojen hallituksen virallisesti tunnustama rakennus, joka on historiallisesti merkittävä.
Tietoja Aimee‟sta myös tästä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Aimee_Semple_McPherson