Jumalan Pyhässä Hengessään antamat armolahjat eli karismat eivät ole tunne-vöyhkäämistä.
En tarkoita tuolla ilmaisullani armolahjoja.
Mitä siis tarkoitat?
Tarkoitan sillä tunteiden tavoittelua, sitä että kuulijat koetataan johdattaa tiettyyn tunnetilaan,
lähes joukkopsykoosiin. Miksi näin koetataan tehdä: siksi että saataisiin jotakin aikaan, saataisiin
kokemus siitä että "tänä iltana Herra koskettaa meitä" jne. Mestaroidaan kuulijoiden sieluja.
Ja kuulijat, ihme kyllä, suostuvat tällaiseen. Ilmeisesti haluavat ja odottavat jotakin tällaista.
Itse olen joskus ollut tällaisissa tilaisuuksissa mukana - enkä mielestäni ole saanut niistä
mitään hengellistä antia.
Tuollaistakin varmaan joskus tapahtuu.
En ole koskaan ollut sellaisissa tilaisuuksissa.
Jos kokouksen puhujat ja rukoilijat ovat elävässä uskossa ja toimivat Pyhässä Hengessä,
mitään vaaraa ei varmaan ole.
Jumala voi kutsua ihmisiä myös tunnekuohujen kautta.
Tunteet ovat Jumalan ihmiseen luomia.
Jos joku tulee uskoon, on lopputuloksen kannalta tietysti sama, tapahtuuko se jonkin ryhmittymän (esim. luterilaisen) tiukan oikeaoppisessa, vakavamielisessä opetuksessa vai
tilaisuudessa, jossa on välittömämpää ja monimuotoisempaa meininkiä.
Tärkeää on tietysti kaikessa evankelioinnissa, että mahdollisille uskonratkaisun tehneille
neuvotaan seuraavat askeleet uskon tiellä, jotta uskonelämän perusasiat opitaan ja usko pääsee kasvamaan.