Soltero, olen samaa mieltä siitä että joidenkin tuntuu olevan vaikeampaa uskoa Jumalan hyvyyteen ja ottaa sitä vastaan.
Samalla tavalla on joidenkin syystä tai toisesta vaikeampaa noudattaa terveellisiä elämäntapoja. Mutta syystä riippumatta pätee näidenkin ihmisten kohdalla sama syy-seuraus suhde siitä, että epäterveelliset elämäntavat aiheuttavat sairautta.
Syyn ja seurauksen lait eivät ole taustatekijöistä riippuvaisia. Ja siitä tässä on kysymys, syystä ja seurauksesta. Hedelmän kantaminen ei ole merkki siitä, että Jumala jostakin mystisestä syystä olisi mielistynyt johonkin toista enemmän. Eikä hedelmättömyys ole merkki siitä, että Jumala jostain mystisestä syystä olisi ottanut siunauksensa pois. Syyn ja seurauksen laki hedelmän kantamisessa on ilmoitettu Raamatussa, ja se on sama jokaiselle samalla tavalla kuin fyysisen kasvin kohdalla. Siemen ei katso henkilöön joka sen kylvää, vaan sopivissa olosuhteissa kasvaa ja kantaa hedelmää jokaiselle samalla tavalla.
En ole samaa mieltä.
Jumalan hyvyyden vastaanottamisen ja terveiden elämäntapojen vertailu toisiinsa on aika ontuva.
Toisessa on kyse yliluonnollisista, ajattomista ja pyhistä asioista,
toisessa ruumiin ja sielun hoitamisesta kulloinkin vallalla olevan tutkimustiedon pohjalta.
Jumalan ja luomakunnan, myös ihmisen, välisessä suhteessa eivät varmasti päde syyn ja seurauksen lait.
Jo pelkästään armon olemassaolo osoittaa tuon oletuksen virheelliseksi.
Jumala ei ole sidottu aikoihin, lainalaisuuksiin, voimiin eikä kohtalonomaisiin syys-seuraussuhteisiin.
On mahdotonta -ja turhaa- yrittää selvittää, onko Jumala mielistynyt joihinkin yksilöihin enemmän kuin toisiin.
Mistään mystiikasta tässäkään ei ole kyse, vaan Jumalan päätäntävallasta.
Joitakin Hän käyttää suuriin tehtäviin, toisia vähäarvoisiin.
Jollakin on hyvin siunattu ja hieno elämä, mutta toinen kärsii paljon.
Kukaan ei voi tietää, onko enemmän siunattu jotenkin ylevämmin hengellinen, pitkälle pyhittynyt ja erittäin kuuliainen, vai olisiko hänellä yhtä ihana maallinen elämä,
vaikka ei olisi edes uskossa.
Paljon kärsivä, syrjäytynyt, katkeroitunut ja yksinäinen voi olla erittäin vahvasti Jumalan käytössä- tai sitten hän ehkä on vain pitkään Jumalan nöyryyskoulutuksessa.
Kukaan ihminen ei voi näitä asioita tietää, koska olemme sidottuja hyvin vajavaiseen ymmärrykseen emmekä näe tulevaisuuteen.
Myös menneisyys vääristyy ihmismielessä.
Näissä asioissa ei taatusti voi asettaa mitään syy-seuraussuhteisiin keskenään.
Ja Jumala tekee ihmisille käsittämättömiä ja salattuja väliintuloja.
Hän muuttaa asioita, luo uutta, korjaa ja hajottaa, katsoo läpi sormien, rankaisee ja kurittaa, lohduttaa, taluttaa ja kantaa.
Tämä on Kaikkivaltiaan laupeutta,
joka kohdistuu jokaiseen ihmiseen yksilöllisesti.