Miksiköhän joillakin uskovilla on kiihkoisa vimma keksiä oppeja,
joihin he yrittävät sovittaa Raamatun Sanaa?
Hurjimmillaan tämä on varmaan opeissa
tulevista maailmanhistorian tapahtumista ja mm. opeissa kasteista ja armolahjoista, uudestisyntymisestä jne.
Opeille annetaan sitten hienoja nimiä ja niistä kiivaillaan puolesta ja vastaan.
Jumalan Sana ei kuitenkaan muutu miksikään,
vaikka siitä puristetaan monenlaisia tulkintoja.
Minulle monet älyllisesti ja tiedollisesti hankalat raamatunkohdat aukeavat eri elämäntilanteissa eri tavoin.
Kun kuulen jonkun opettavan jotakin kohtaa yllättävälläkin tavalla,
asennoidun yleensä niin, että tuolle henkilölle asia on avautunut tuolla tavalla.
Jos hänen näkemyksensä on yhdenmukainen Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa ja se pohjautuu uskoon Jeesuksen suorittamasta lunastustyöstä,
se voi olla minulle avartavaa.
En kuitenkaan ota mitään oppitulkintoja kovin vakavasti, puhumattakaan siitä,
että alkaisin hakeutua niiden perusteella johonkin erityisryhmittymään.
Maailmanhistorian menneistä ja tulevista tapahtumista on Raamatussa kerrottu salatusti, runollisesti, viittauksenomaisesti, kuvaannollisesti, profeetallisella kielellä tai sitten aivan suorasanaisesti.
Monet kauan sitten tapahtuneiden ilmiöiden kuvaukset käsittelevät usein samanaikaisesti mennyttä, käsillä olevaa ja tulevaa aikaa.
Näitähän ovat esim. monet Psalmit ja ns. isot profeettakirjat.
Asioiden ajallinen erottaminen on vaikeaa, usein mahdotontakin, koska
Jumala on halunnut ilmoittaa asioita epäsuorasti.
Esim. Luukaksen evankeliumin luvussa 21 Jeesus kertoo lopun ajan merkeistä,
temppelin hävityksestä ja omasta toisesta tulemisestaan.
Tästä ja muista vastaavista kohdista,
joita sisältyy mm. Danielin kirjan 9. lukuun,
on yritetty laatia selityksiä, joiden mukaan jotkin asiat ovat jo tapahtuneet (esim. Jerusalemin hävitys 70 jKr.), ja muutaman jakeen kertomat tapahtumat ovat vasta tulossa.
Eritellään, tulkitaan ja unelmoidaan loputtomasti.
Kuitenkin Jumala puhuu Sanansa kautta sitä lukevalle uskovalle Pyhän Henkensä välityksellä, jonka vaikutuksesta koko Raamattu on muodostunut.
Jollain lukukerralla jokin asiakokonaisuus tai yksittäinen kohta
vaikuttaa itseä koskemattomalta historialta,
mutta toisessa tilanteessa Herra saattaa puhua saman kohdan kautta hyvinkin selkeästi ja
antaa aivan uutta hengellistä ymmärrystä.
Raamattu kertoo yliluonnollisista asioista, siis ihmisen keskushermoston kapasiteetin, luonnonlakien, ajan yms. ylittävällä tavalla.
Myös konkreettiset tapahtumakuvaukset eivät sinänsä ole oleellisia,
vaan ne hengelliset salaisuudet,
joita Pyhä Henki niiden avulla välittää lukijalle.
Siksi ihmistulkintoihin perustuvat opit Raamatun sisällöstä ovat vain hetkellisiä
kuvauksia siitä, mitä ja miten Jumalan kulloinkin puhuu jollekin ihmiselle.
Sana ei muutu, koska Jumala ei muutu.
Kristuksessahan Sana tuli lihaksi (Joh.1),
eikä Hän ole ihmisten muuteltavissa.
