Koululaisillakin oli joskus toisenlaiset luettavat:
Valistuksen lukukirja kansakouluja varten
(painettu 1919)
Golgata
Ma maita, mantereita
samoilin, matkustin,
näin vuorten harjanteita,
loin silmän' laaksoihin;
vaan rakkahimpana mulle
vuorista maailman
on tyyni rauhan kunnas -
on kunnas Golgatan.
Jääseppeleissä kyllä
ei seiso kunnas tuo,
ei niinkuin Alpit yllä
se hohtopilven luo;
vaan niin en päässyt koskaan
lähelle taivahan
kuin ollessani siellä
kunnaalla Golgatan.
Maailman ihanuutta
ei siellä nähdä saa,
ei nurmen vihannuutta
ja vetten hopeaa.
Vaan niitä siell' en kaipaa,
ne kaikki unhotan,
kun näen pyhät kasvot
ristillä Golgatan.
Ei kalliosta vieri
puroset vilppahat,
ei kosken kuohut kieri,
ei virat mahtavat;
vaan lähde siell' on kirkas
avoinna ainian;
se elämän on lähde,
on veri Golgatan.
Pakana ylväs siellä
lyö nöyrtyin rintojaan;
oi, tuska ristin tiellä
toi onnen maailmaan!
Siell' enkelharput soivat
kiitosta Jumalan,
ja iäisyydet laulaa
säveltä Golgatan.
Käy sinne, taivaltaja,
käy suurin taakkoines,
on siellä rauhan maja,
on päästö synties.
Julista, kuinka siellä
saat lahjan kalleimman:
tie paratiisin kulkee
ylitse Golgatan.