Koska olet ollut helluntalainen, sinulle on jotain ikävää tapahtunut. Ikävintä on se, että se kohtasi sinua tuhansissa kokouksissa.
Kuitenkin voit ja voin lohduttautua sillä, että olet suhteellisen harvinainen tapaus. Ahdistuneisuus ja uskonmenettäminen väärän julistuksen vuoksi on ilmiö, jota esiintyy.
Valitettavasti minun on kerrottava, että en ole mitenkään harvinainen tapaus. Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka puhuvat samaa.
Suosittelen tekemään pienen laskutoimituksen. Sunnuntain päivätilaisuuksissa on tietämissäni seurakunnissa paikalla ehkä kolmannes tai jopa alle. Jossain hyvin pienessä tai kasvavassa seurakunnassa tilanne on toisin.
Jos otetaan jonkunlaiseksi lähtöarvoksi 50%.
Helluntailaisia on 50000 => 25000 ihmistä on jossain ja lisäksi muita vuosien varrella pois jääneitä on sankoin joukoin.
Syitä on tietysti monenlaisia, mutta väitän, että lakihenkinen julistus on ajanut tuhansittain uskovia muualle.
He tulivat koska kuulivat evankeliumin, mutta lähtivät pois koska eivät sitä enää kuule.
Ennen kaikkea uskovien tarvitsisi kuulla sitä jatkuvasti.
Vaikka en ole enää helluntaiseurakunnan kirjoissa, olen sellaisten kanssa tekemisissä. Lähin nukkuu parivuoteen toisella reunalla.
Väärinkäsitysten välttämiseksi: en ole menettänyt uskoani Jumalaan. Olen menettänyt uskoni siihen, että helluntaiherätys korjaisi enää suuntaansa.
Olet oikeassa, harhaoppista pitää nuhdella ja karttaa. Voisitko yv'nä laittaa minulle ne henkilöt nimeltä, jotka ovat tällaiseen sortuneet ilman, että heitä olisi ojennettu. En väitä ettei sinulla tällaisia kokemuksia olisi. Harhaoppisuus elää ja voi hyvin, pitäen pystyssä, jopa, kirkkokuntiakin.
Nimilistasta tulisi niin pitkä, etten viitsi laittaa.
Moni on vuosikymmenien lakihenkisyyden jälkeen löytänyt armon.
Minullekin on joku saarnaaja henkilökohtaisestikin tullut sanomaan, että hänellä kesti vuosia olla saarnaajana, ennen kuin käsitti mistä tässä uskossa on oikein kysymys.
Nyt täytyisi hieman tehdä erittelyä:
Helluntailaisuus oli 70-luvulla hirveän lakihenkistä. Myöhemmin osa porukkaa meni toiseen laitaan eli laittomuuteen.
Viimeisin piirre on touhu, joka tulee johtamaan kirkollistumiseen pikku hiljaa hiipivine ulkonaisine muotoineen.
Voit varmaan kokemuksesta tuoda paljon ihmisten lankeamisia ja virheitä ja jopa väärää opetusta, koskien helluntalaisuutta. Niitä esiintyi jo apostolien aikaisissa helluntaiseurakunnissa (mm. Korinto) ja viimeisin kirjattu selostus oli Seurakunnan pään Jeesuksen tähänkin päivään saakka säilynyt nuhtelu, koskien seitsemää seurakuntaa Aasiassa. On valitettavaa, ettet kestänyt puutteellisia ihmisiä. Uskon kuitenkin, että heidänlaisensa eivät ole kohdallasi loppuneet vaikka helluntaiherätykset olet jättänytkin.
Itse asiassa on niin, että puutteelliset ihmiset eivät kestäneet minua.
Olen useamman vuoden yrittänyt etsiä itselleni seurakuntaa. Joissain paikassa olen ollut useamman vuodenkin ja jopa puhunut useammassakin kokouksessa.
Lopulta on aina käynyt niin, että kyseisissä paikoissa totuuden etsiminen ei ole ollut ykkösjuttu, vaan erilaiset vanhat opit on nostettu esille ja tavalla tai toisella on sanottu: "ota tai jätä"
Minulle kelpaisi aivan hyvin epätäydellisempikin paikka, jos siellä aidosti haluttaisiin etsiä totuutta.
Jos löydän muistiinpanoistani erään tällaisen tämän ketjun aiheeseen liittyvän opillisen törmäyksen, laitan sen näkösälle. Tietenkin niin, ettei tarpeettomasti juttu kohdistu kehenkään erityisesti.