Kirjoittaja Aihe: Mitä kuuluu?  (Luettu 1110 kertaa)

Oloneuvos

  • Vieras
Mitä kuuluu?
« : 22.04.16 - klo:11:50 »
Otsikossa esitetty kysymys on luullakseni suomalaisessa kulttuurissa useimmin esitetty kysymys kohdatessamme toisiamme. Se lienee on tarkoitettu jonkin sortin kohteliaisuudeksi, jolla pyrimme ilmaisemaan, että olemme kiinnostuneita (tai uteliaita) lähimmäisemme kuulumisista.

Tapasin bussissa paikkakuntalaisen, jota en ollut nähnyt vuosiin. Keskuste eteni näin
Minä: Päivää. Onpa hauska nähdä pitkästä aikaa. Mitä sinulle kuuluu?
Naapuri: Kiitos, Herra on hyvä.
Minä: Niin on, mutta mitä sinulle kuuluu?
Naapuri: Pelkkää hyvää, kiitos Herralle.
Minä: Käytkö yhä ahkerasti seurakunnan tilaisuuksissa?
Naapuri: (katsoo ikkunasta ulos, ei vastaa).
Minä: Mitäs sinne seurakuntaan kuuluu, kun en ole käynyt aikoihin?
Naapuri: Hyvää, kiitos Herralle.
(Mainittakoon tässä, että kyseinen seurakunta on hajonnut jo kolmasti lyhyen ajan sisällä sisäisten riitojen tähden -osa johtui "toronton siunauksesta" ja osa veljien valtapyrkimyksistä).
Jätin sanomatta rouvalle, että hän on edistynyt kiertelemään ja valehtelemaan isoin harppauksin sitten viime tapaamisemme.

Mitä tänään Sinulle kuuluu? Sanookohan Jeesus meille suomalaisille jotain saman suuntaista kuin sanoi jerusalemilaisilta kauan sitten: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä mikä sinun rauhaasi sopii? Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu." Suokoon Herra meille sitä Sanan voidetta, joka auttaa silmämme näkemään oikein. Mikä muuten oli se synti, johon jerusalemilaiset kompastuivat. Eikö se, että he odottivat enemmän Messiaan tuomia ulkokohtaisia siunauksia ja Israelin suuruuden aikaa josta pääsisivät osallisiksi, kuin Messiasta itseään. He odottivat hänen tulevan loistokkaana ja voimassa, kaikenlaisia siunauksia jakaen -ei avuttomana seimeen syntyvänä lapsena toteuttaen tämän ennustuksen: "Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla." (UT:n puolella "Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla"). Tällainen kuningas ei tahdo meidänkään päivinämme kelvata, kun odotamme niitä kokemuksia, väristyksiä ja siunauksia enemmän kuin Häntä itseään, joka tulee hiljaisena ja nöyränä ja joka itse on iankaikkinen elämä. Niille kuuluu totista hyvää, jotka ovat tulleet hengessään köyhäksi, armoa tarvitsevaksi. Ulkoisiin siunauksiin ja kokemuksiin rakastuneet uskovat kutsuvat heitä "säälittäviksi" ja "epäuskoisiksi", mutta Raamattu kutsuu heitä "autuaiksi" ja "Jumalan valtakunnan perillisiksi".

Ja tässä sitä ollaan: poikkesin lienee itse heti aloituksen aiheesta...