paulus: " Pyydänkin, että saisin foorumilaisista rukoustukea Albertin ja näiden henkilöiden puolesta. Ensinmainittu saattaa olla jo menetetty tapaus, enkä itse ole hänen puolestaan jaksanut enää rukoillakaan."
Kiitän tästä rukouspyynnöstä puolestani, mutta koen, ettei minulla ole tällä hetkellä mitään erittyisempää hätää. Isäni kertoi, että sota-aikana rukoiltiin paljon rintamalla olleiden sotilaiden vuoksi. Ymmärrän sen hyvin. Monet kaatuivat.
En kuitenkaan ymmärrä tätä koko rukouksen eli jatkuvan anelun filosofiaa. Miksi pitää jatkuvasti rukoilla esim. alkoholismiin sairastuneen ihmisen puolesta, miksei yksi rukous riitä? Mitä kaikkivaltias oikein meistä haluaa ja mitä vaatii?
Islamissa on viisi rukoushetkeä päivän kuluessa. Silloin rukoillaan Mekkaan päin kääntyneinä toivoen, että Allah kuulisi rukouksen. Joskus kuulee, joskus ei, useimmiten ei kuule. Muslimin usko on kuitenkin niin fanaattista, ettei se näistä kielteisistä kokemuksista juurikaan järky.
Minun rukoustani lapsuuden hätätilanteessa ei kuullut Jahve, Jeesus eikä Pyhä Henki. Olin muistaakseni 10-vuoden ikäinen. Olin ihan vilpitön ja hätäni kodin selviytymisestä oli todella suuri, sillä vanhempien ristiriidat olivat vakavia. Koti olisi voinut hajota. Miksiköhän se lasten ystäväksi mainittu Jahve sulki korvansa?
Lapsen rukouksen aitoutta ei voi kyseenalaistaa, kyse oli lapsen kannalta elintärkeästä asiasta. Avioeroa ei tosin tullut, mutta kerran oli tapaus, jossa äiti koetti epätoivoissaan surmata koko perheensä avaamalla kaasuhanan. Onneksi estin sen.
Jahve ei olisi estänyt. Asiaa ei koskaan voinut käsitellä, vaikka äitini vetosi usein uskonnollisiin fraaseihin. Se synnytti minussa inhon tunnetta. Suurimman mahdollisen synnin tekijä vetosikin raamattuun ja jumalaan kohtaamatta koskaan itse tekoaan ja sen kammottavia seurauksia, jotka onneksi kykenin estämään.
Ei ole lapsia kuuntelevaa jumalaa, jota kaiken lisäksi mainitaan jopa "lasten ystäväksi". Täysin järjetöntä puhetta kokemusteni perusteella, enkä niitä voi kevyesti sivuuttaa. Kuolevalle uskonnon tarjoama harhaluulo ikuisesta elämästä tarjoaa lohtua, sillä se hävittää kuolemaan liittyvän kauhun ja lopullisuuden tunteen. Ehkä minäkin kuolemani hetkellä rukoilen Jahvea, en tiedä. Tai pysynkö rohkeasti kannassani toteamalla Caesarin tavoin: " Turma kyllä tietää, että turmaa tuimempi on Caesar."