Kirkolla on tietysti oikeus noudattaa menettelytapoja,
joita se on itselleen asettanut.
Ei kai ole mitenkään Raamatun vastaista, että kullekin virkailijalle on määritelty omat tehtävänsä.
Suurin ongelma on varmaan se, että kirkko asettaa papit ikään kuin jonkinlaiseen välittäjäasemaan Jumalan ja seurakuntalaisten välille.
Jos henkilö ei ole pappi, häntä kutsutaan maallikoksi, siis "ei pyhäksi".
Yleinen käsitys on, että kaste, ehtoollinen, hautaan siunaaminen ja aviolittoon vihkiminen tms. edellyttävät pappia niiden suorittajaksi,
jotta toimenpide olisi "oikea".
Tällainen käytäntö ei kuitenkaan ole kristillinen, koska sille ei löydy perusteluita Raamatusta.
Kyse on vain kirkko-organisaation sisäisestä tehtävienjaosta,
jolla ei ole hengellistä pohjaa.
Järjestäytyneen toimivuuden kannalta on selvä,
että esim. kasteen ja vihkimisen suorittajaksi on määritelty joku tietty viranhaltija, esim. pappi.
Mutta Jumalan ilmoituksen ja opetuksen, siis Raamatun, mukaan
kuka tahansa uudestisyntynyt ja Jeesuksen seuraajaksi tunnustautunut uskova
on Kristuksen pappi,
joka voi kastaa uuden uskovan Hänen nimessään,
päästää ripittäytyvän ihmisen synnintunnon taakasta,
siunata miehen ja naisen välisen avioliiton,
siunata ja jakaa ehtoollisaterian jne.
Mitään tavallista uskovaa pyhemmäksi ylevöitynyttä ihmistä ei Uudessa liitossa tarvita edustamaan Jumalaa ja
nostamaan alempia ihmisiä Hänen yhteyteensä.
"Jumala asetti seurakuntaan ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja kolmanneksi jotkut opettajiksi.
Sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa, avustaa, johtaa, puhua eri kielillä."
(1. Kor. 12:28)
Seurakuntavirat ovat siis Raamatun mukaan apostoli, profeetta ja opettaja.
Seurakunnan johtaminen yksi armolahjoista, ja sitä tehtävää hoitavalle on annettu selkeitä ohjeita (esim. 1. Tim. 3: 1-7).
"Seurakunnan kaitsijan tulee näet olla nuhteeton, koska hän on Jumalan taloudenhoitaja." (Tiit. 1:7)
Kaitsijat (vanhimmat veljet ja muut johtajat) ovat siis Jumalan taloudenhoitajina tärkeitä, mutta heille ei kuulu mitään erityisiä seremonioiden suorittamisia.
Laitoskirkon papeilta edellyttämät ominaisuudet ja
heidän toimenkuvansa ja
hengellinen asemansa seurakunnissa eivät läheskään vastaa Raamatun esittämiä.