Käymme silloin tällöin muistisairaan sisareni luona. Hetki sitten tulimme sieltä. Sisareni kertoi kaksikin kertaa, että tänään aamupäivällä hänen luonaan kävi "vanhukset" eli meidän isämme ja äitimme. Outoa tässä asiassa oli se, että äitimme kuoli jo v. 85 ja isämme v. 96.
Kysyin häneltä, että mistä asioista te puhuitte, johon hän vastasi, ettei enää muista. Sanoin hänelle, että jos tulevat uudestaan, niin kerro terveisiä. En ruvennut oikomaan, että vanhemmat ovat jo kauan sitten kuolleet. Minusta tuntuu, että siskolle on parempi elää harhoissaan, kuin että aina yritän palauttaa hänet todellisuuteen. Olen sitä joskus yrittänyt, mutta minulla jäi silloin semmoinen mielikuva, että se vaan sekoittaa hänen ajatusmaailmaansa.