Muistuu mieleen vuosien takaa keskustelu eräällä foorumilla. Siellä väitettiin, että vanha laki ei enää ole voimassa, vaan sen tilalla on rakkauden kaksoiskäsky. Kun kyseltiin, että kuka voi sanoa elävänsä sen mukaan, niin porukka alkoi käydä hiljaiseksi.
Surullista, että vuoden -92 käännöskin johtaa ihmisiä harhaan ja väittää, että laki on kumottu (Ef. 2:15). Samoin ja vielä rajummin sanoi myös evankelista Kalevi Lehtinen.
Laki on edelleen voimassa ja se on annettu noudatettavaksi, ei sovellettavaksi. Kun laki on saanut tehdä tehtävänsä, jokainen suu tukitaan (Room. 3:19) eikä kukaan voi kerskata tekemisistään. Joka ikinen on pilalla Jumalan edessä. Tämän pilallemenon kokeminen avaa ymmärryksen, jolloin armon evankeliumi saa tilaa. Valitettavasti monet kääntyvät takaisin lain tekoihin, kuten Galatiassa tapahtui.
Ajattelen niin, että lakia ja evankeliumia voi verrata kahteen valtakuntaan, joilla on yhteinen maaraja. Siis kuten esim. Suomi ja Venäjä. Suomen kansalaista eivät koske Venäjän lait, jos hän ei mene Venäjälle. Mutta jos hän menee Venäjälle, hän on Venäjän lakien alainen. Jo pelkkä rajaloukkaus muodostaa riskin joutua Venäjän lain kanssa tekemisiin.
Uskova voi säilyä armon valtakunnan kansalaisena karttamalla jo näiden kahden valtakunnan rajavyöhykettäkin. Mutta jos hän muuttaa pysyvästi lain valtakuntaan, hän (voi) menettää kansalaisoikeutensa armon valtakunnassa.