Naisten yhteiskunnallisella asemalla ei voi määritellä sitä,
onko jokin uskonto moraaliltaan "hyvä tai huono".
Ns. kristillisissä maissa syntynyt naisten valtaannousu ei perustu Raamattuun,
joten naisten ylikorostunut asema miehiin nähden johtuu aivan muista asioista kuin Jumalan Sanasta.
Siksi on väärin sanoa, että naisten erityisasema olisi osoitus kristinuskon korkeasta moraalista.
Raamatun mukaan miehillä ja naisilla on elämässä omat asemansa ja tehtävänsä,
vaikka pelastussanoma kuuluu tietysti samalla tavalla molemmille sukupuolille.
Jeesus ei ollut maan päällä vaikuttaessaan yhteiskunnallinen uudistaja eikä suostunut valtiomieheksi,
vaikka monet olisivat halunneet Hänet jopa kuninkaaksi.
Hän opetti rakkaudellista suhtautumista köyhiä, alistettuja ja sairaita kohtaan,
kuten Vanha testamenttikin opettaa.
Mutta Hän ei julistanut demokratiaa, tasa-arvoa eikä miesten ja naisten välisen valtasuhteen murtamista.
Täsmäohjeita tuleville sukupolville Jeesusten opetusten käytäntöön soveltamisesta kirjoitti esim. apostoli Paavali, joka määritteli mm. miesten ja naisten tehtävät
seurakunnissa je perheissä.
Nämä ja muut raamatulliset ohjeet olivat lähes 2000 vuotta myös kristillisten maiden lakien ja yhteiskunnallisen elämän perustana.
Nyt kun monet lait ja asetukset on muutettu ns. nykymoraalin mukaisiksi,
ollaan kaukana Raamatun mukaisesta moraalista.