Vanhan liiton teoilla ei voinut miellyttää Jumalaa,
joten sen aikaisia käytäntöjä, esim. rikollisten tappamista,
ei tarvitse enää soveltaa.
Siitäkin voisi keskustella, miellyttivätkö teot Jumalaa vai eivät, mutta jätetään se hamaan tulevaisuuteen.
Mutta tämän kommentin haluan sanoa: en näe yhteyttä näiden asioiden välillä, eli miten vanhan liiton onnistumisprosentista voi päätellä, että kuolemantuomiota ei nykyisissä yhteiskunnissa tarvita. Voitko tarkentaa...
Joidenkin rikosten rankaiseminen kuolemalla kuului osana juutalaiseen yhteiskuntaan, jonka oli tarkoitus noudattaa tarkasti Mooseksen välittämiä Jumalan lakeja.
Yhteiskunnassa ei ollut erikseen maallista ja uskonnollista lainsäädäntöä,
koska Jumala oli antanut yksityiskohtaiset toimintaohjeet yksilöille ja yhteisöille kaikilla elämänaloilla.
Hän antoi lisäksi uutta ohjeistusta varsinkin profeettojen kautta.
Juutalaiset olivat kuitenkin tottelemattomia ja rikkoivat jatkuvasti määräyksiä,
eikä Jumala enää mieltynyt uhrienkaan kautta asettamaansa sovitukseen.
Kun Jeesus aikanaan tuli Uuden liiton toteuttajaksi,
Hän täyttikin kaikki lait omalla uhrityöllään.
On aika omituista ajatella, että nyt 2000 vuotta myöhemmin perusteltaisiin esim. kuolemanrangaistusta osana jonkin maalllistuneen yhteiskunnan rikoslakia,
koska sellaisesta kerrotaan Vanhassa testamentissa, Vanhan liiton aikaisessa juutalaisten historiassa.
Jeesus ei kumonnut lakia eikä asetuksia, koska ne ovat iankakkisen Jumalan määräämiä, vaan toteutti ne sovituskuolemallaan.
Siksi uskovien kristittyjen tulee noudattaa Vanhan testamentin ohjeita ja esikuvia mahdollisuuksien, uskon ja olosuhteiden mukaan
oman elämän yhtenä ohjenuorana.
Mutta jos jokin nykyinen yhteiskunta harjoittaa esim. rikollisten surmaamista,
sille ei mielestäni löydy mitään perusteluja Raamatusta nyt,
kun Uusi liitto on voimassa ja se koskee myös ei-juutalaisia.
