Tehdäänpä pieni ajatusleikki.
Meille pitää jonkun vuoden kuluttua valita presidentti. Saattaa olla, että virkaan on muutama hakija. Oletetaan, että on kaksi (pää)ehdokasta. Toinen voisi olla vaikkapa Pekka Haavisto. Toisen nimeä en nyt keksi, mutta ajatellaan, että hän on yhteiskunnallisissa kysymyksissä hyvin valveutunut, joka tunnetaan eri piireissä kristityksi.
Jatketaan ajatusta siihen suuntaan, että kristityt eivät osallistu "likaiseen peliin" ja jättävät äänestämättä. Voidaanko nyt ajatella, että vaalin lopputulos on Jumalan mielen mukainen?
Äänestäminen vaikuttaa siihen, kuka valitaan. Mutta äänestäminen ei välttämättä vaikuta siihen, mitä päätöksiä valitut henkilöt tekevät, tai mitä he edes voivat tehdä.
Presidentillä ei tätä nykyä ole Suomessa suurta valtaa. Mutta entäpä kansanedustajat? Kun uusi kansanedustaja aloittaa työtään, niin jossakin vaiheessa idealismi kyllä häneltä karisee. Hän saa huomata, että ei siellä niin vain oman ideologian tai vakaumuksen mukaan voi toimia. Puolueen eduskuntaryhmän äänestyskäyttäytymisen tuppaa sanelemaan vanhat konkarit = ryhmäkuri, ja puheenvuoroja pääsevät pitämään tietyt henkilöt, jne. Vallankäyttö on aika suuressa määrin korruptoitunutta, tavalla tai toisella. Jos kansanedustaja ei pysy ruodussa, niin hänellä ei taida olla kovin menestyksekästä uraa kansanedustajana.
On valitettavasti sinisilmäistä ajatella, että maan asiat korjaantuvat, jos esim. uskovat porukalla äänestävät tiettyä puoluetta. Joitakin rohkeita yksilöitä kyllä on, esim. Päivi Räsänen, mutta nämä harvat eivät pysty paljoa vaikuttamaan kokonaisuuteen ja esim. lakien voimaantuloon.
Tähän mennessä olen lähes aina äänestänyt vaaleissa, mutta taidan pikku hiljaa kallistua Oloneuvoksen ja Antonin kannalle...