Kirjotan vielä ajatuksiani siitä, miten kristityt voidaan vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Me voidaan vaikuttaa todella suuresti, suuremmin kuin kukaan muu maan päällä. Mutta se ei tapahdu poliittisesti, vaan elämällä Jumalan Valtakuntaa todeksi. Silloin me ollaan maailman valo ja suola. Kun me toteutetaan Jumalan tahtoa ja Sanaa elämässämme, Pyhän Hengen voimassa, ja tehdään niitä oikeudenmukaisuuden ja laupeuden tekoja mitä Jumala tahtoo meidän tekevän täällä, niin niillä teoilla on totisesti valtava vaikutus maailmaan. Sairaat paranevat, riivatut vapautuvat, särkyneet tulevat ehyeksi, ja sitä kautta yksilöistä tulee terveitä ja sitä kautta yhteiskunnat muuttuvat.
Tämä on se tapa, millä Jeesus on kutsunut meidät vaikuttamaan yhteiskunnallisesti. Mutta yhteiskuntaan vaikuttaminen on silloin vain seurausta Jumalan Valtakunnan todeksi elämisesti. Se on sivutuote, ei pääasia.
Mutta vaikka yhteiskunnan rakenteet eivät muuttuisi paremmaksi, niin ei sen pitäisi olla meille mikään asia. UT:n kristityt elivät yhteiskunnassa jonka rakenteet olivat kaukana Jumalan tahdosta, mutta eivät he siihen keskittyneet. He keskittyivät elämään todeksi Jumalan Valtakuntaa, ja olivat huolissaan vain ihmisten sieluista. Ainoastaan sitä hän kehoitti rukoilemaan, että yhteiskunnassa voisi rauhassa julistaa Jumalan sanaa.
Antakaa tämänkin upota. Mistä on peräisin ajatus, että yhteiskunnan rakenteiden pitäisi niin kovasti huolettaa meitä? Miksi meidän uskovien, jotka ollaan pieni vähemmistö, pitäisi pakottaa yhteiskunnallisilla rakenteilla uskomattoman valtaosan elämään niinkuin me tahdomme elää? Mitä Paavali olisi sanonut tällaiseen ajatukseen? Miettikääpä.
