Olen läpi tukihenkilötyövuosieni yhdistänyt läheisesti toisiinsa rikollisen ajattelun ja siitä johtuvan käyttäytymisen sekä näistä (hoitamattomana) seuraavan PTSD:n. Olen kyllä keskustellut näistä asioista veljeni kanssa (ja useita kertoja useamman psykiatrin kanssa). Olen matkan varrella tullut siihen lopputulokseen, että alan ammattilaisetkaan eivät kykene auttamaan kärsiviä ihmisiä kuin korkeintaan pinnallisesti, jos he torjuvat raamatullisen ilmoituksen ihmisen perimmäisestä luonnosta, joka on peruuttamattomalla tavalla turmeltunut syntiinlankeemuksessa.
Minua on kiinnostanut "Paavalin teologia" vuosikymmeniä. Tässä ajassa kylvetään sielullinen ruumis (speriretai soma psykhikon ), nousee hengellinen ruumis (egeiretai soma pneumatikon). Ensin on sielullinen, sitten hengellinen. Ensimmäisestä Aadamista tuli elävä sielu, viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. Tästä luonnollisen eli sielullisen elämän uhraamisesta Jeesus opetti seuraajiaan (esim. Matt. 10:37-39). Noh, nyt hyppäsin vähän kuin asiasta toiseen, mutta kyllä ensimmäisen ja toisen kappaleen välillä asiayhteyskin löytyy. Uuden elämän täyttymys on tuolla jossain edessäpäin kuoleman jälkeen, mutta sen elämän siemen kylvetään jo täällä ajassa. Näin ymmärrän 1.Kor. 15-luvussa opetettavan.
On kerrassaan käsittämätöntä, että Jumala palautti langenneen ihmisen yhteyteen sellaiseen, jossa ihminen ei ollut paratiisissa edes ennen syntiinlankeemusta. Jumala loi sanallaan kaiken "kirkkautensa kiitokseksi", mutta langenneen ihmisen Hän pelasti takaisin yhteyteensä uhraamalla ainoan Poikansa ja näin jokainen pelastunut on läpi ikuisuuksien -ei vain "Hänen kirkkautensa kiitos"- vaan "Hänen armonsa kirkkauden kiitos"!
Ymmärrykseni mukaan kaikki traumaperäiset stressihäiriöt (pinnalliset ja syvät) juontavat juurensa synnistä ja siltä osin kuin ihminen varjeltuu kaikkein pahimmilta johtuu siitä, että Jumalan armo on varjellut häntä.
"Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta."
(En nyt jaksanut muotoilla tätä vastaustani kovin järkevästi, mutta sehän ei ole yllättävää).