Tiit. 5-9:
"5Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat,
6. jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia.
7. Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä,
8. vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen;
9. hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet."
Täällä on 'morkattu' niin Ev-lut. kirkkoa kuin 'vapaita suuntiakin'. Eikä aivan ilman aihettakaan. Mikäpä helpmpaa kuin nähdä virheitä ja 'epäraamatullisuutta' siellä ja täällä? Koostuuhan eri seurakunnat ja yhteisöt meistä itsessäämme syntisistä, monin tavoin vajavaisista ja rikkinäisistäkin ihmisistä.
Kiinnostaisi tietää, että mistä sitten on löydetty tai löydettävissä se paras ja oikein seurakuntayhteys?
Kaiketi ei sekään voine olla Jumalan alkuperäinen tarkoitus, ettei sitouduta mihinkään yhteisöön? UT kehottaa olemaan jättämättä oman seurakunnan kokousta (Heb.10). Ja jos mikään yhteisö ei kelpaa, siinäkin saattaa olla sellainen ajatus, että itse tiedetään asiat ja Raamatun opetus paremmin kuin yksikään yhteisö.
Joskushan sitä miettii, että jos löytyisikin täydellinen yhteisö, sitä ei kannataisi mennä pilaamaan liittymällä siihen.
