Vaikka oma seksuaalisuus olisi kuinka sekaisin ruumiissa tai mielessä,
se ei ole Herralle mikään kynnyskysymys.
Oon puhunu transsukupuolisuudesta, se on sukupuoli-identiteetti, sillä ei ole seksuaalisen suuntautumisen kanssa tekemistä.
En tiedä oliko tämä minulle,mutta kun selvitellään lain olemusta ja oikeata ja väärää ,kun sitten ei saada hyväksyntää elämäntavalleen ruvetaan puhumaan rakkaudesta. Synti on syntiä vaikka kuinka joku tekosi hyväksyisi. Seurakunnan ei pidä hyväksyä syntiä. Esim jos tiedetään jonkun elävän avosuhteessa ei pidä ottaa seurakuntaan. Eikä kyse ole siitä etteikö ole lähimmäisen rakkautta ...
En nyt kenellekkään henkilökohtaisesti tarkoittanu sitä viestiä. Kattelin vaan foorumin menoa..vähän ihmeissäni oon siitä täytyy kyllä myöntää. Mutta onneksi oon parilla muullakin foorumilla. Tulin vaan kattoon et minkälaista on kristittyjen kanssa kirjoitella..Mulla ei juuri uskovaisia kavereita oo..Aattelin et olis mukava välillä semmosten kanssa jutella mut ei.
Tämä on aivan eri asia kuin se, että joku pojaksi syntynyt haluaisikin olla tyttö (tai päinvastoin), ja siksi vaatii "oikeutta" muuttaa sukupuolensa (jopa sukupuolenvaihdosleikkauksella).
Ei ole kyse siitä että transpoika haluaa olla poika, vaan siitä että transpoika on poika, halusi tai ei.
Miten niin sukupuoli-identiteetti ei liittyisi sukupuoliseen suuntautumiseen?
Jos joku mies "identifioi" itsensä naiseksi, onko hän kuitenkin seksuaalisesti kiinnostunut naisista?
Jos ei ole, hän on homoseksualisti.
Jos hän taas elää ja esiintyy naisena, mutta on silti biologisen sukupuolensa mukaan seksuaalisesti kiinnostunut naisista, on suuri ristiriita hänen esittämänsä roolin ja aidosti kokemansa seksuaalivietin välillä.
Raamattuun uskova kristitty ei voi pitää oikeana elämäntapaa, jossa nainen elää miehen tai pojan elämää (tai päinvastoin).
Sellaisesta ilmiöstä Jumala ei opeta suoraan Sanassaan, koska se on ihmisten itsensä kehittämää seksuaalikulttuuria, ja vaarallista leikkiä ihmisenä olemisen perusasioilla.
Ketään tytöksi syntynyttä ei varmasti ole luotu sellaiseksi, että hän olisi vain kehollisesti tyttö, mutta identiteetiltään poika.
Tällainen harhautuminen voi tietysti tapahtua, mutta ei sellaista kannata ruokkia itsessään.
On paljon muitakin elämän alueita, joilla ihminen ei voi totetuttaa kaikkea, mitä milloinkin tahtoisi tai johon kokee olevansa oikeutettu.
Juuri tätä varten on omatunto ja yksilön ja yhteisöjen moraali.
Ne säätelevät elämän jatkumista.
Vaikka länsimainen moraali horjuu ja murenee vauhdikkaasti, siihen ei uskovien kristittyjen pidä mennä mukaan.
Kaikenlainen seksuaalinen "monimuotoisuus" ja erilaiset perverssiot katsotaan tällä hetkellä rajoittamattomiksi ihmisoikeuksiksi,
mutta ne on uskovan torjuttava ja sanottava ääneen,
mitä Jumalan Sana niistä sanoo.
Jos joku kokee olevansa transvestiitti, homo, transsukupuolinen tai muuten tavallisesta poikkeava, hänen ei kannata odottaa uskovien hyväksymistä sille,
että hän toteuttaa poikkeavuuksiaan elämässään.
Hänen on nöyrryttävä Jeesuksen ristin juurelle aivan niin kuin seksuaalisesti normaalienkin, myönnettävä inhimillinen heikkoutensa ja syntisyytensä, pyydettävä Herran armoa ja voimaa tehdä parannus.
Parannuksen teko ei esim. homojen tapauksessa ole sitä, että yrittää mahdotonta, eli muuttua heteroksi. Kyse on hengellisestä parannuksesta ja uudistumisesta, ja siihen luottamisesta, että Herra näyttää ja opettaa,
miten elämää jatketaan oikealla tavalla.
Sama koskee transpoikia ja transtyttöjä.