Lähinnä tuota tuomarien kirjan kohtaa tarkoitin.
Ensinnäkin Jumala ei käskenyt Jeftaa uhraamaan tytärtään.
Uskovaiset tekevät tänä päivänäkin kaikenlaisia typeryyksiä.
Jefta itse oli porton poika ja oli todennäköistä, että hänen kasvatuksensa ei ollut kovin hääviä. Jeftahan joutui karkoitetuksi isänsä kodista.
Uskon kuitenkin, että se mitä Jefta teki, ei ollut väärin.
Toisekseen Raamatussa ei kerrota, että Jefta olisi uhrannut tyttärensä esim. polttouhrina.
Oletko miettinyt miksi Tuomarien kirjassa on kirjoitettu näin:
"37 Sitten hän sanoi isällensä: "Myönnettäköön minulle kuitenkin tämä: jätä minut vapauteeni kahdeksi kuukaudeksi, että minä yhdessä ystävättärieni kanssa menen vuorille itkemään neitsyyttäni".
38 Niin hän sanoi: "Mene!" ja päästi hänet menemään kahdeksi kuukaudeksi. Ja hän meni ystävättärineen ja itki neitsyyttänsä vuorilla."
Jos Jeftan tytär olisi tuomittu kuolemaan, ei tuossa neitsyyden itkemisessä olisi mitään järkeä.
Vanhassa Testamentissa on tarkat ohjeet uhrista.
Useita kertoja toistuu ohje, että uhrieläimen piti olla virheetön ja urospuolinen.
(eräs tietty tilanne oli missä kelpasi naaraspuolinen eläin, mutta siitä voi jutella vaikkapa ylistysketjussa)
Olen vahvasti sitä mieltä, että tämä lupauksen täytäntöönpano ei tarkoittanut ihmisuhria eläinuhrin tapaan, vaan kyse oli yksinkertaisesti samasta kuin mitä tapahtui Samuelinkin kohdalla - Samuel vietiin lapsena tempppeliin palvelemaan Jumalaa.
Jeftan tyttären kohdalla kävi niin, että hänen isänsä ei naittanut häntä kenellekään, vaan tytär palveli loppuelämänsä Jumalaa naimattomana. Raamattu ei taida kertoa miten ja missä.
"Mutta kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo, ja tämä pani hänessä täytäntöön lupauksensa, jonka oli tehnyt. Eikä hän miehestä tietänyt. "