Puimatanner > Laki ja evankeliumi

Usko ja uskonnollisuus

(1/32) > >>

Paulus:
Olen pohtinut näitä kahta asiaa ja niiden eroa. Jokainen ihminen on tavallaan uskonnollinen - nekin jotka kieltävät olevansa uskonnollisia. Mutta voiko aito usko muuttua uskonnollisuudeksi?

Mice:
Käsitteestä uskonnollisuus on tullut tietynlaisen kristillisyyden muotisana. Taistellaan oletettua uskonnollisuutta vastaan, mutta synnistä ei välttämättä mainita sanallakaan. Viholliset ovat toisella tavalla toimivia uskovia. Heitä pilkataan ja heille nauretaan.

Väkevimmät uskonnollisuuden vastustajat ovat usein varsin repiviä persoonia. Omasta mielestään he ovat Jumalan asialla, mutta usein hedelmät ovat mätiä tai vähintään raakoja.

Uskonnollisuuden metsästäjät olettavat uskonnollisuuden asuvan toimintatavoissa. Heille uskonnollisuutta edustaa järjestys ja perinteet. Heidän mielestään uskoa edustaa se, että mennään fiiliksen mukaan. Se johtaa lopulta epäjärjestykseen ja se kumpuaa juuri niiden repivien persoonien sisäisestä epäjärjestyksestä. Lopulta se näkyy ulkoisena sekoiluna.

Uskonnollisuus ei asu papin lipereissä tai liturgiassa. Se ei asu myöskään teryleenihousuissa ja slipoverissa. Se on sydämessä. Ulkoinen "vapaus" ei ole todiste siitä, että uskonnollisuus ei vaikuttaisi toiminnassa. Ehkä eniten uskonnollisia ovat uskonnollisuuden metsästäjät. Ahtaita ihmisiä, jotka yrittävät pakolla "vapauttaa" ihmisiä heidän omaan tunkkaiseen muka-vapauteensa.

Mice:
Uskonnollisuus lienee lainalaisuuden tutkapari. Jollain tavalla ne kulkevat käsi kädessä.
Molempiin ihmisellä on luontainen taipumus.

Paulus:

--- Lainaus käyttäjältä: Paulus - 20.10.15 - klo:19:59 ---Olen pohtinut näitä kahta asiaa ja niiden eroa. Jokainen ihminen on tavallaan uskonnollinen - nekin jotka kieltävät olevansa uskonnollisia. Mutta voiko aito usko muuttua uskonnollisuudeksi?
--- Lainaus päättyy ---

Tuo lihavoitu kysymys askarruttaa ja jotain omakohtaistakin siitä olen mielestäni kokenut. Ongelma uskonnollisuudesta tulee helposti juuri ympäristön vaikutuksesta. Kun vuosikausia on piireissä, joissa on tietyt rutiinit, menettelytavat ja opetukset, niin voi kokea ahdistusta huomatessaan vierastavansa niitä. Enkä tällä tarkoita sitä, että niissä itsessään olisi jotain väärää. Ehkä tämä ongelma tulee siitä, että erilaisuutta (myös itsessään) on niin vaikea hyväksyä ja jossakin asiassa erilainen uskova on "outo lintu" ympäristössään.

Paulus:

--- Lainaus käyttäjältä: Mice - 21.10.15 - klo:11:49 ---Uskonnollisuus lienee lainalaisuuden tutkapari. Jollain tavalla ne kulkevat käsi kädessä.
Molempiin ihmisellä on luontainen taipumus.
--- Lainaus päättyy ---

Pitää paikkansa. Jos on ottanut tavakseen esim. lukea tietty määrä Raamattua joka päivä, niin jossain vaiheessa alkaa usein lipsuminen. Ja siitä tulee huono omatunto, ikäänkuin Jumalan hyväksyntä olisi lukemisestani kiinni. Joskus on vaikeaa ymmärtää sitä, että Jumala hyväksyy minut ainoastaan Poikansa tähden.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu