Väikkärin sivulla 151 Mantinen on piirtänyt mielenkiintoisen kaavion helluntailaisen yhteisön sosiaalisista rajoista pienenevien ympyröiden muodossa.
Rajojen ulkopuolelle jäävät uskonnottomuus, liberaaliteologia, moraalittomuus, ateismi ja maallistuminen.
Rajoja leikkaavat etsijät, etsikkoaika, kuulijat ja kiinnostuneet.
Varsinaisesti rajojen sisäpuolella ovat uloimpina uskonratkaisun osoittaminen, kaste
Sitten tiivistyen
- yhteisiin rituaaleihin osallistuminen (ehtoollinen jne.)
- Pyhän Hengen kokemus, armolahjat
- Moraaliarvot, pyhityksen osoittaminen
- Karismaattisuus, "voitelu"
ja sisimpänä yhteisön tunnustama johtajuus.
Tuosta jaottelusta olisi mielenkiintoista saada vertailu esimerkiksi vapaakirkkoon, viidesläisiin tai cityseurakuntalaisiin.
Olisikohan sosiaaliset rajat tai niiden rajat toisenlaisia?