Törmäsin sattumalta (jos sattumia ylipäätään on) noin kuukausi sitten foorumille, jonka opetuksiin tykästyin raittiin oloisina. Muutama päivä sitten sain 'kylmää vettä niskaani', kun luin foorumin sivulta opetusta pelastuksesta, jota uskoon tullut ei voi menettää.Kerran pelastettu on aina pelastettu.
Tahdon ottaa tämän opetuksen keskustelun aiheeksi ja räknättäväksi. En löytänyt tällä nimikkeellä aikaisemmin tehtyä aloitusta -joka ei tietenkään merkitse vielä sitä, etteikö asiaa olisi täällä käsitelty.
Olen ollut uskossa Jeesukseen Kristukseen jo pitkään ja kuullut matkan varrella useita kertoja kyseistä opetusta. Ainakin Campus Crusade for Christin (vuodesta 1989 Agape Europe) omaksumiin oppeihin se kuuluu ja Kansan Raamattuseuran piirissä vaikuttanut rovasti Kalevi Lehtinen sitä opetti. Opetuksen tueksi on otettu useita raamatunkohtia, esimerkiksi Roomalaiskirjeen luvusta kahdeksan.
Mielestäni "kerran pelastettu, aina pelastettu-oppi" ei perustu Raamatun kokonaisvaltaiseen ilmoitukseen vaikka sen tueksi monia sananpaikkoja esitetäänkin. On totta, että Jumala ei hylkää ihmistä, mutta se ei sulje pois tosiasiaa, että ihminen voi hylätä Jumalan. En tarkoita nyt syvääkään lankeemuksen tilaa, johon ihminen voi syntielämänsä seurauksena vaipua (sieltäkin Herra nostaa ylös), vaan määrätietoista ja päättäväistä Jumalasta ja Hänen armostaan pois kääntymistä. Minä en osaa arvioida ja sanoa, missä kulkee raja jonka ylityksen jälkeen ei ole paluuta -Jumala tietää sen- mutta olen ymmärtänyt sellaisen rajan olevan olemassa. Eesausta sanotaan, ettei hän löytänyt sijaa mielenmuutokselle, vaikka kyynelin sitä pyysi (Hebr. 12:17).
Jeesus kantoi huolta omistaan ja heidän selviytymisestä lopunajan eksytyksissä. "Katsokaa ettei kukaan teitä eksytä...he eksyttävät monta" (Matt. 24:4, 5, 24). Jeesus puhuu tuossa, ei kaikelle kansalle vaan erikseen opetuslapsilleen. Uskova voidaan siis eksyttää. Paavali kirjoitti Timoteukselle: "Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja" (1.Tim. 4:1). Uskosta voi luopua vain sellainen, jolla on ollut usko. Näitä raamatunpaikkoja on runsaasti, jotka mielestäni opettavat, että Jumalan lapsikin voi luopua lapseudestaan aivan kuten tässä ajassa lapsi voi kieltäytyä ottamasta vastaan vanhempiensa tarjoamaa tai jättämää perintöä.
Miten te muut palstalle kirjoittajat olette ymmärtäneet tämän asian?