Puimatanner

Puimatanner => Laki ja evankeliumi => Aiheen aloitti: Paulus - 20.10.15 - klo:19:59

Otsikko: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Paulus - 20.10.15 - klo:19:59
Olen pohtinut näitä kahta asiaa ja niiden eroa. Jokainen ihminen on tavallaan uskonnollinen - nekin jotka kieltävät olevansa uskonnollisia. Mutta voiko aito usko muuttua uskonnollisuudeksi?
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Mice - 21.10.15 - klo:11:44
Käsitteestä uskonnollisuus on tullut tietynlaisen kristillisyyden muotisana. Taistellaan oletettua uskonnollisuutta vastaan, mutta synnistä ei välttämättä mainita sanallakaan. Viholliset ovat toisella tavalla toimivia uskovia. Heitä pilkataan ja heille nauretaan.

Väkevimmät uskonnollisuuden vastustajat ovat usein varsin repiviä persoonia. Omasta mielestään he ovat Jumalan asialla, mutta usein hedelmät ovat mätiä tai vähintään raakoja.

Uskonnollisuuden metsästäjät olettavat uskonnollisuuden asuvan toimintatavoissa. Heille uskonnollisuutta edustaa järjestys ja perinteet. Heidän mielestään uskoa edustaa se, että mennään fiiliksen mukaan. Se johtaa lopulta epäjärjestykseen ja se kumpuaa juuri niiden repivien persoonien sisäisestä epäjärjestyksestä. Lopulta se näkyy ulkoisena sekoiluna.

Uskonnollisuus ei asu papin lipereissä tai liturgiassa. Se ei asu myöskään teryleenihousuissa ja slipoverissa. Se on sydämessä. Ulkoinen "vapaus" ei ole todiste siitä, että uskonnollisuus ei vaikuttaisi toiminnassa. Ehkä eniten uskonnollisia ovat uskonnollisuuden metsästäjät. Ahtaita ihmisiä, jotka yrittävät pakolla "vapauttaa" ihmisiä heidän omaan tunkkaiseen muka-vapauteensa.



Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Mice - 21.10.15 - klo:11:49
Uskonnollisuus lienee lainalaisuuden tutkapari. Jollain tavalla ne kulkevat käsi kädessä.
Molempiin ihmisellä on luontainen taipumus.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Paulus - 21.10.15 - klo:12:36
Olen pohtinut näitä kahta asiaa ja niiden eroa. Jokainen ihminen on tavallaan uskonnollinen - nekin jotka kieltävät olevansa uskonnollisia. Mutta voiko aito usko muuttua uskonnollisuudeksi?

Tuo lihavoitu kysymys askarruttaa ja jotain omakohtaistakin siitä olen mielestäni kokenut. Ongelma uskonnollisuudesta tulee helposti juuri ympäristön vaikutuksesta. Kun vuosikausia on piireissä, joissa on tietyt rutiinit, menettelytavat ja opetukset, niin voi kokea ahdistusta huomatessaan vierastavansa niitä. Enkä tällä tarkoita sitä, että niissä itsessään olisi jotain väärää. Ehkä tämä ongelma tulee siitä, että erilaisuutta (myös itsessään) on niin vaikea hyväksyä ja jossakin asiassa erilainen uskova on "outo lintu" ympäristössään.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Paulus - 21.10.15 - klo:13:54
Uskonnollisuus lienee lainalaisuuden tutkapari. Jollain tavalla ne kulkevat käsi kädessä.
Molempiin ihmisellä on luontainen taipumus.

Pitää paikkansa. Jos on ottanut tavakseen esim. lukea tietty määrä Raamattua joka päivä, niin jossain vaiheessa alkaa usein lipsuminen. Ja siitä tulee huono omatunto, ikäänkuin Jumalan hyväksyntä olisi lukemisestani kiinni. Joskus on vaikeaa ymmärtää sitä, että Jumala hyväksyy minut ainoastaan Poikansa tähden.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: kalamos - 22.10.15 - klo:18:26
Raamatussa ei ole sanaa uskonto,
eikä kai myöskään sanaa uskonnollinen.

Sen sijaan Raamattu puhuu paljon uskosta,
joka merkitsee ihmisen suhdetta Jumalaan.

Ensimmäinen uskonnollinen teko löytyy Raamatun kolmannesta luvusta.
Ihminen yritti saavuttaa Jumalan kaltaisuuden tekemällä jotakin.

Tämän uskonnollisen teon sijaan
ihmisen olisi pitänyt uskoa eli luottaa Jumalaan.

No, varmaan meistä jokainen syyllistyy uskonnollisiin tekoihin,
mutta toivottavasti kukaan ei kuitenkaan ajattele pelastuvansa niiden kautta.
Uskonto ei pelasta, Jeesus pelastaa. Tai hiukan radikaalimmin sanottuna:

    RELIGION KILLS
    JESUS SAVES
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jopo - 23.10.15 - klo:20:18
Pitäisiköhän jotenkin tarkemmin määritellä mitä sanalla "uskonnollisuus" tarkoitetaan?

Joku voi todeta jollekin esim. että "itse en ole niin uskonnollinen". Tarkoittaen ilmeisesti, ettei ole uskovainen. Tai ettei usko tai uskonto ole hänelleä tärkeää.

Jeesuksesta kerotaan mm. että "Hän meni tapansa mukaan sapattina synagoogaan". Voi olla tapoja jotka nousevat uskosta. Tai sitten vain enemmän tottumuksesta tai tavasta ilman sen kummempaa sisältöä. Tai hartauden tunnelmallisuus voi ruokkia jotain ihmisen "uskonnollista" tarvetta.. Ilman henkilökohtaisempaa Jumalan etsimistä.. Niin, voitasiinko silloin puhua 'uskonnollisuudesta'?

Ulkopuolelta katsottuna saatamme osua väärään, mikä ihmisen motiivina on esim. käydä kirkossa. Onneksi meidän ei tarvitsekaan tietää. Va siksi olisikin viisaampaa olla pidättyväinen arviossamme.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Paulus - 23.10.15 - klo:20:58
“Mitä uskonnollisempi ihmisestä tulee, sitä kauemmaksi Jumalasta
hän kasvaa. Lisääntyvän omistautumisen myötä tulee
lisääntyvä tyhjyyden tunne. Kaikkien sääntöjen pitäminen ei tyydytä
sisäistä nälkää; ja niin omistautumista seuraa uusi omistautuminen,
johon liittyy aina toive siitä, että tämä on se viimeinen
uhri, joka miellyttää Jumalaa ja tuo sydämelle tyydytyksen.
Uskonto muuttaa käyttäytymistä, mutta ei sydäntä ‘haluamisen
lähdettä’. Seuraamalla kaikkia sääntöjä uskova välttää sitä
mikä on kiellettyä, mutta hänen sydämensä haluaa sitä edelleen.
Itseasiassa sydän haluaa sitä enemmän nyt, kuin silloin,
kun se ei vielä ollut kiellettyä. Vilpitön henkilö alkaa inhota
kyvyttömyyttään totella ja alkaa tehdä lupauksia Jumalalle.
Uskovan ainoa todellinen vihollinen on orjan mielenlaatu,
joka jatkuvasti ponnistelee saavuttaakseen Jumalan suosion.
Jos henkilö etsii Jumalan hyväksymistä jonkin sellaisen perusteella,
minkä mukaan hän on elämänsä järjestänyt, hän ilmaisee,
että Kristuksen kuolema oli tarpeeton.”


Malcolm Smith, Se on täytetty
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Paulus - 05.03.16 - klo:22:04
"Aikaisemmin luulin, että kristinusko oli yksi maailman uskonnoista. Sitten kohtasin Jeesuksen. Silloin ymmärsin, ettei kristinusko ollutkaan mikään uskonto vaan meidän maailmaamme tullut Jumala. Kaikki muu oli uskontoa, ihmisen ajatuksia Jumalasta. Kaiken pohjana oli ihmisen syntinen luonto. Kristinusko sen sijaan on Jumalan itseilmoitusta meidän maailmassamme, hänen ajatuksiaan meistä ja hänen tekojaan meidän puolestamme ja hyväksemme."

Aksel Valen-Sendstad, Jäähyväiset uskonnolle.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Paulus - 25.03.16 - klo:17:54
Kaivoin tämän vanhan keskustelun esiin siksi, että nämä ajatukset sivuavat uusia keskusteluja.

Omaa elämää ajatellessa osaan mielestäni ainakin jossain määrin tunnistaa (ainakin jälkikäteen) asioita, jotka ovat kummunneet omasta uskonnollisuudestani. Ne tapaukset liittyvät siihen, että olen käyttäytynyt sellaisella tavalla, joka ei ole minulle luontaista. Tämän havaitseminen on joskus hävettänyt. Olen ollut vaivautunut siitä, että "suoritan" jotain hengelliseksi miellettyä (farisealaisista vaikutteista) tehdäkseni vaikutuksen läsnäoleviin. Siksi minun on ollut hyvin vaikeaa saada itseäni "hengelliseen kurinalaisuuteen".
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Oloneuvos - 25.03.16 - klo:23:46
Kaivoin tämän vanhan keskustelun esiin siksi, että nämä ajatukset sivuavat uusia keskusteluja.

Omaa elämää ajatellessa osaan mielestäni ainakin jossain määrin tunnistaa (ainakin jälkikäteen) asioita, jotka ovat kummunneet omasta uskonnollisuudestani. Ne tapaukset liittyvät siihen, että olen käyttäytynyt sellaisella tavalla, joka ei ole minulle luontaista. Tämän havaitseminen on joskus hävettänyt. Olen ollut vaivautunut siitä, että "suoritan" jotain hengelliseksi miellettyä (farisealaisista vaikutteista) tehdäkseni vaikutuksen läsnäoleviin. Siksi minun on ollut hyvin vaikeaa saada itseäni "hengelliseen kurinalaisuuteen".

Minä olen aika usein perin väsynyt itseeni, kun huomaan (jälkikäteen tapahtumia tarkkaillessani) nuo kaksi helmasyntiäni: ainaisen oikeassa olemisen halun ja itsetehostuksen tarpeen. Tai ei kai miehillä ole (hameen)helmasyntejä vaan niitä pitäisi kutsua miehekkäämmin (housun)punttisynneiksi... ja katsokaas nyt, taas piti jo esittää... huokaus  :-[

Mutta nyt koko sydämestä toivotan kaikille hyvää yötä ja Jeesus myötä. Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen,  hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Paulus - 08.07.17 - klo:19:58
Uskonnollisuus lienee lainalaisuuden tutkapari. Jollain tavalla ne kulkevat käsi kädessä.
Molempiin ihmisellä on luontainen taipumus.

Salaillessani keskusteluja piti pysähtyä tähän. Siinä sanottu paljastaa meissä kaikissa piilevän uskonnollisuuden. Ihminen luottaa erilaisiin toimintoihin, joita suorittaen saa Jumala lepytettyä suotuisammaksi itselle, näin alitajuisesti kuvitellaan. Näitä lepyttelyjä on laidasta laitaan hartaasta veisailusta ylistyskarkeloihin. On vähän omaakin kokemusta hartailusta.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Natanael - 07.10.18 - klo:21:26
Onko uskolla ja uskonnolla oikeasti eroa?
Onko kristityillä käytössä kaksoisstandardit tai kahdet punnukset?

Nimimerkki Lohikäärmeherra ottaa aiheeseen kantaa noin kolmen minuutin mittaisella videollaan.
https://youtu.be/zJXHUPXmQCw

Ko. herra kertoo omista taustoistaan toisella videollaan:
https://youtu.be/2SUZL6fxuv0
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 07.10.18 - klo:21:42
Uskonto on sana jota ei löydy Raamatu(nkäännökse)sta. Se voidaan siksi määritellä Raamatusta välittämättä. Mielestäni on ihan turhaa ajanhukkaa ensin itse määritellä sana tarkoittamaan jotain, ja sitten vastustaa sen perusteella käsitettä yleisesti. Kun joku toinen voi määritellä sen eri tavalla, ihan yhtä perustellusti. Monelle uskonto tarkoittaa kaikkea mikä liittyy Jumalaan tai jumaliin, eikä se ole epäraamatullista sillä Raamatusta tätä sanaa ei tosiaan löydy. Turhanpäiväistä olkinukkien kyhäilyä ja mätkimistä.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Oloneuvos - 07.10.18 - klo:22:10
Uskonto on sana jota ei löydy Raamatu(nkäännökse)sta. Se voidaan siksi määritellä Raamatusta välittämättä. Mielestäni on ihan turhaa ajanhukkaa ensin itse määritellä sana tarkoittamaan jotain, ja sitten vastustaa sen perusteella käsitettä yleisesti. Kun joku toinen voi määritellä sen eri tavalla, ihan yhtä perustellusti. Monelle uskonto tarkoittaa kaikkea mikä liittyy Jumalaan tai jumaliin, eikä se ole epäraamatullista sillä Raamatusta tätä sanaa ei tosiaan löydy. Turhanpäiväistä olkinukkien kyhäilyä ja mätkimistä.

Meillä on käytössä monia sanoja joita emme löydä Raamatusta, esimerkiksi sielunhoito ja kolmiyhteinen Jumala. Palstalla kirjoittaa henkilö, joka viljelee ilmaisua "Pyhä Kaste", mutta löytyykö sitäkään Raamatusta? Kommentillani en pyri lyttäämään kaikkia uusia ilmaisuja sillä ainakin osalla niistä on perusteltu paikkansa oppikeskusteluissa.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 07.10.18 - klo:23:03
Oloneuvos, en myöskään tarkoittanut ettei Raamatun (käännöksen) ulkopuolisia sanoja saisi käyttää, tarkoitin vaan että kellään ei ole yksinoikeutta määrätä mitä ne tarkoittavat. Uskonto ja uskonnollisuus ovat sanoja joilla suurin osa ihmisistä tarkoittaa kaikkea Jumalaan liittyvää toimintaa, ei pieni uudestisyntyneiden vähemmistö voi alkaa vaatimaan että valtaosa ihmisistä alkaisi käyttämään sanoja heidän tahtomallaan tavalla.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Oloneuvos - 08.10.18 - klo:05:20
Oloneuvos, en myöskään tarkoittanut ettei Raamatun (käännöksen) ulkopuolisia sanoja saisi käyttää, tarkoitin vaan että kellään ei ole yksinoikeutta määrätä mitä ne tarkoittavat. Uskonto ja uskonnollisuus ovat sanoja joilla suurin osa ihmisistä tarkoittaa kaikkea Jumalaan liittyvää toimintaa, ei pieni uudestisyntyneiden vähemmistö voi alkaa vaatimaan että valtaosa ihmisistä alkaisi käyttämään sanoja heidän tahtomallaan tavalla.

Olen tuosta samaa mieltä kanssasi. Lisäksi kielet elävät ja kehittyvät ja näin sanat saavat uutta merkitystä ja sisältöä. Ups, nyt joku aamuvirkku soittaa. Palaan palstalle myöhemmin...
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 08.10.18 - klo:18:13
Aihe on talla hetkella mielessani keskusteltuani eilen aamulla  taalla Arizonan takamailla eraan rouvan kanssa joka oli lahtenyt takalaisesta lapsuuden kodistaan ja pienesta mormonien paavirrasta eronneen aarimormonien perustamasta kylasta 80 luvun lopulta pois ja lahiaikoina palannut kotikylaan ja muuttanut lapsuudenkotiins. Jarkky historia silla pienella Colorado City nimisella kylalla. Olimme tan rouvan vieraana hanen kodissaan minka on muuttanut bed and breakfast'iksi.

Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 08.10.18 - klo:20:36
Jatkan tuosta paremmalla ajalla.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: evlutkristitty - 09.10.18 - klo:04:39
Kyllä se on tärkeätä, ettei alkuperäisen sanoman sisältö muutu. Mikäli muuttuu, sanoman muuttaja saa itselleen vahingon ja asemastaan riippuen, hän voi tehdä suurenkin vahingon vielä muille.

Eli Raamatun sanomaan ei saa lisätä mitään, eikä siitä saa ottaa mitään pois. Raamattu sisältää näet testamentin, jonka jättäjä on kuollut meidän syntiemme sovitukseksi ja noussut ylös kuolleista.

Maallistakaan testamenttia ei saa missään olosuhteissa muuttaa, testamentin jättäjän kuoleman jälkeen.

Room 3:13-25 Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.

Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi.
Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.

Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä

-niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" -sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut-sillä hän oli jo noin satavuotias-ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
*) Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.

Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

____________

Ps. Lakiin luottaminen (lainvanhurskaus) tarkoittaa opmiin tekemisiinsä ja tekemättömyyteensä luottamista.

Uskonvanhurskaus on Jumalan lupauksiin luottamista!

Hepr. 11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Natanael - 10.10.18 - klo:21:21
Uskon ja uskonnon erottelu toimii suht hyvin niin kauan kuin puhutaan kuulijalle, joka kuuluu samaan porukkaan.
Jos kuulija on joku muu ja toisen uskonnon harjoittaja, ollaan isossa ongelmassa.
Millä perusteella usko muuttuu uskonnoksi?

Vähän samaan sarjaan kuuluu käsitteet uskova ja tosi uskova tai kristitty ja kulttuurikristitty.

Muslimin mielestä lähes kaikki länsimaalaiset valkonaamat lienevät kristittyjä. Ateistitkin.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Mice - 10.10.18 - klo:22:12
Nii no, vaikka tietyssä rajatussa piirissä itsekin erottelen noita asioita, niin pidän silti monesti tuota jaottelua oman "tosiuskon" korostamisena. Ollaan tiiviisti jonkun porukan mukana, mutta silti ylikorostetaan henkilökohtaista tapaa uskoa ja kavahdetaan uskonto -sanaa. Puolustetaan yhteisöä vimmalla, samalla kuitenkin haukkumalla muita jotka tekevät samaa uskonnollisiksi.

Ja monet kristityt pitävät uskonnollisuutena paljon sellaista mitä itse en pidä. Kaikki riippuu sydämen asenteesta. Esim. onko liperit koko homman ydin, vai onko ne vaan osa yhteisön sovittuja tapoja. 
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Natanael - 10.10.18 - klo:22:56
Oikeastaan mä en nyt ollut kiinnostunut lipereistä ja siitä ilmentävätkö ne miten paljon uskon laatua, vaan kysymykseni liittyi viestin #12 linkkeihin.

Millä perusteella yhden joukon tosiusko eroaa toisen porukan tosiuskosta?
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Mice - 10.10.18 - klo:23:35
Viestini ei liittynyt sun viestiin. Lainaan aina jos kommentoin jotain tiettyä viestiä. Kertaan omaa näkemystäni mikä tuolla olikin jo. Siellä jo näköjään puhuin lipereistä. Tärkeä teema.

Vastasin aiheeseen lukematta kuka sen oli nostanut ylös. En oo kamalasti muuttanu näkökantaani. Joten turhaa kertausta. Sori siitä, lainaten A. Stubbia.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Mice - 10.10.18 - klo:23:56

Millä perusteella yhden joukon tosiusko eroaa toisen porukan tosiuskosta?

Mitä tarkoitat "millä perusteella"? Niitä perusteitahan on vaikka kuinka paljon.
Tosiuskovia on joka porukassa. He ovat oikeassa ja taistelevat muiden kuollutta uskonnollisuutta vastaan. On myös yksityisyrittäjiä samalla itsevarmalla asialla.

Hairahtumisen mahdollisuus on olemattoman ja tokkopa välissä, jos heiltä kysytään. Oikeassa ollaan ja jos mainitsee keskinäisen rakkauden, alkaa posket punottaa ja pannu pihistä. Rakkaudesta ei sovi puhua, koska liian abstrakti aihe. Symbaalit helisee ja vaski kumisee, mutta näin on marjat.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Natanael - 11.10.18 - klo:07:04

Millä perusteella yhden joukon tosiusko eroaa toisen porukan tosiuskosta?

Mitä tarkoitat "millä perusteella"? Niitä perusteitahan on vaikka kuinka paljon.
Tosiuskovia on joka porukassa. He ovat oikeassa ja taistelevat muiden kuollutta uskonnollisuutta vastaan. On myös yksityisyrittäjiä samalla itsevarmalla asialla.


Maassamme parveilee shiioja ja sunneja, jotka sanovat olevansa oikean jumalan asialla ja pitävät uskoaan oikeana.
Uuskarismaattiset taitavat olla just nyt takkiaan silittämässä ja sillä lienee vaikutusta käytettävissä olevan uskon määrään, mutta luja usko on heilläkin.

Jos nyt tuossa tilanteessa elävässä uskossa Jumalaan oleva sanoo olevansa uskossa ja on sitä mieltä, että nuo toiset ovat vain uskonnollisia, voi olla, että lopputulos ei ole kaikille ihan selvä. Riippumatta siitä onko Tunnustuskirjat hyllyssä tai kielilläpuhuminen hallussa.

Entäpä jos paikalle pölähtäisi joku mies sanoen "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.", miten sitten asetelma muuttuisi?
Olisivatko ne, jotka tähän aikaan putsaavat joulupatoja käyttökuntoon vähemmän uskonnollisia oikeita uskovia?
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Mice - 11.10.18 - klo:07:32
Juu, olen ymmärtänyt sen, että lähes jokainen johonkin uskova on mielestään oikeassa ja siten totuudessa eli tosiuskossa.
Riippumatta mikä on jumalan nimi.

Olen yrittänyt vuosia selittää sitä kristillisessä kontekstissa, että kuinka ylimielistä onkaan kohdella toisella tavalla uskovia kristittyjä niin, että he tietoisesti olisivat väärässä uskossa ja vain joidenkin perinnesidosten takia uskovat kuten uskovat.

Tähän asenteeseen olen henkilökohtaisesti törmännyt monta kertaa ja sillä tavalla, että yksityisviestein on paheksuen lähestytty ja selitetty, kuinka minun pitäisi jo ymmärtää luopua siitä mitä uskon, koska noitten taulapäitten mukaan tietoisesti uskon väärin ja levitän väärää käsitystä uskosta.

Saman voi laajeentaa koskemaan kokonaan eri uskontojakin. Mielestään ovat oikeassa.

Näitten kokemusten ja oman Raamatun ymmärryksen pohjalta vieroksun niitä jotka keuhkoavat ja päsmäröivät suhteessa muitten uskoon.


Selkeet huijarit sit erikseen.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Mice - 11.10.18 - klo:07:42
Enkä mä ole yhtään varma tajuanko ollenkaan mitä yrität selittää. Tää on paras mihin pystyn.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Natanael - 11.10.18 - klo:07:45
Enkä mä ole yhtään varma tajuanko ollenkaan mitä yrität selittää. Tää on paras mihin pystyn.

Onko sitten ihan sama mihin uskoo, jos uskoo lujasti?
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Mice - 11.10.18 - klo:07:49
Enkä mä ole yhtään varma tajuanko ollenkaan mitä yrität selittää. Tää on paras mihin pystyn.

Onko sitten ihan sama mihin uskoo, jos uskoo lujasti?

Sama minkä suhteen? Pelastuksenko?

Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Natanael - 11.10.18 - klo:08:13
Enkä mä ole yhtään varma tajuanko ollenkaan mitä yrität selittää. Tää on paras mihin pystyn.

Onko sitten ihan sama mihin uskoo, jos uskoo lujasti?

Sama minkä suhteen? Pelastuksenko?

Niin.
Oikea usko pelastaa, uskonnollisuus ei vai miten se meneekään.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Mice - 11.10.18 - klo:08:22
Enkä mä ole yhtään varma tajuanko ollenkaan mitä yrität selittää. Tää on paras mihin pystyn.

Onko sitten ihan sama mihin uskoo, jos uskoo lujasti?

Sama minkä suhteen? Pelastuksenko?

Niin.

Ei ole sama, vaikka kuinka olisi mielestään oikeassa ja vaikka kuinka lujasti uskoisi.
Vain usko Jeesukseen pelastaa. Ei ole mitään muuta tietä Isän luokse. Pelastuksen suhteen ei riitä se, että on vilpittömästi väärässä.

Mun tarkoitus oli sanoa se, että väärässäkin olevat luulevat usein olevansa oikeassa, eivätkä tiedä mitä tekevät.

Näin pitkälle se voi mennä:

"He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle"
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Mice - 11.10.18 - klo:08:25

Oikea usko pelastaa, uskonnollisuus ei vai miten se meneekään.

Usko Jeesukseen pelastaa. Ja minä en siinä tuomariksi ala.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Natanael - 11.10.18 - klo:09:06
Enkä mä ole yhtään varma tajuanko ollenkaan mitä yrität selittää. Tää on paras mihin pystyn.

Onko sitten ihan sama mihin uskoo, jos uskoo lujasti?

Sama minkä suhteen? Pelastuksenko?

Niin.

Ei ole sama, vaikka kuinka olisi mielestään oikeassa ja vaikka kuinka lujasti uskoisi.
Vain usko Jeesukseen pelastaa. Ei ole mitään muuta tietä Isän luokse. Pelastuksen suhteen ei riitä se, että on vilpittömästi väärässä.

Mun tarkoitus oli sanoa se, että väärässäkin olevat luulevat usein olevansa oikeassa, eivätkä tiedä mitä tekevät.

Näin pitkälle se voi mennä:

"He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle"

Jos kaksi keskenään eri mieltä oleva sanoo noin, kumpi on oikeassa?
Kristinuskon sisällä tulee väittely ehkä laista ja armosta sekä siitä mikä on harhaoppia ja mikä vain kulttuuria tms.


Jos toinen keskustelija on kristitty ja toinen on muslimi ja molemmat sanovat uskovansa aidosti ja kieltävät olevansa vain muotojumalisia, mikä tekee toisen uskosta sen oikean uskon?
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Mice - 11.10.18 - klo:17:16
Enkä mä ole yhtään varma tajuanko ollenkaan mitä yrität selittää. Tää on paras mihin pystyn.

Onko sitten ihan sama mihin uskoo, jos uskoo lujasti?

Sama minkä suhteen? Pelastuksenko?

Niin.

Ei ole sama, vaikka kuinka olisi mielestään oikeassa ja vaikka kuinka lujasti uskoisi.
Vain usko Jeesukseen pelastaa. Ei ole mitään muuta tietä Isän luokse. Pelastuksen suhteen ei riitä se, että on vilpittömästi väärässä.

Mun tarkoitus oli sanoa se, että väärässäkin olevat luulevat usein olevansa oikeassa, eivätkä tiedä mitä tekevät.

Näin pitkälle se voi mennä:

"He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle"

Jos kaksi keskenään eri mieltä oleva sanoo noin, kumpi on oikeassa?
Kristinuskon sisällä tulee väittely ehkä laista ja armosta sekä siitä mikä on harhaoppia ja mikä vain kulttuuria tms.


Jos toinen keskustelija on kristitty ja toinen on muslimi ja molemmat sanovat uskovansa aidosti ja kieltävät olevansa vain muotojumalisia, mikä tekee toisen uskosta sen oikean uskon?

Se että vain toinen voi olla Jumalalta lahjaksi saatu usko. Voihan sitä uskoa vaikka sahapukkiin, mutta itse ajattelen tätä pelastavan uskon kannalta. Ilman uskoa Jeesukseen ei pelastu.

Uskon siis, että monet uskovat oikeasti jumaliinsa, mutta ei se usko pelasta.

En varmaan vieläkään hahmota mistä tässä on kyse.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Natanael - 11.10.18 - klo:17:36
Enkä mä ole yhtään varma tajuanko ollenkaan mitä yrität selittää. Tää on paras mihin pystyn.

Onko sitten ihan sama mihin uskoo, jos uskoo lujasti?

Sama minkä suhteen? Pelastuksenko?

Niin.

Ei ole sama, vaikka kuinka olisi mielestään oikeassa ja vaikka kuinka lujasti uskoisi.
Vain usko Jeesukseen pelastaa. Ei ole mitään muuta tietä Isän luokse. Pelastuksen suhteen ei riitä se, että on vilpittömästi väärässä.

Mun tarkoitus oli sanoa se, että väärässäkin olevat luulevat usein olevansa oikeassa, eivätkä tiedä mitä tekevät.

Näin pitkälle se voi mennä:

"He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle"

Jos kaksi keskenään eri mieltä oleva sanoo noin, kumpi on oikeassa?
Kristinuskon sisällä tulee väittely ehkä laista ja armosta sekä siitä mikä on harhaoppia ja mikä vain kulttuuria tms.


Jos toinen keskustelija on kristitty ja toinen on muslimi ja molemmat sanovat uskovansa aidosti ja kieltävät olevansa vain muotojumalisia, mikä tekee toisen uskosta sen oikean uskon?

Se että vain toinen voi olla Jumalalta lahjaksi saatu usko. Voihan sitä uskoa vaikka sahapukkiin, mutta itse ajattelen tätä pelastavan uskon kannalta. Ilman uskoa Jeesukseen ei pelastu.

Uskon siis, että monet uskovat oikeasti jumaliinsa, mutta ei se usko pelasta.

En varmaan vieläkään hahmota mistä tässä on kyse.

Millä perustelet sen, että juuri sinun uskosi ja sinun Jumalasi pelastaa ja toisen usko ei?
Laitetaan vertailuun kristinuskon rinnalle islam tai jesidismi.
Esim. takin heiluttajauskoiset ja mooseksenuskoiset voi käsitellä omana kokonaisuutenaan.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Mice - 11.10.18 - klo:18:09
Enkä mä ole yhtään varma tajuanko ollenkaan mitä yrität selittää. Tää on paras mihin pystyn.

Onko sitten ihan sama mihin uskoo, jos uskoo lujasti?

Sama minkä suhteen? Pelastuksenko?

Niin.

Ei ole sama, vaikka kuinka olisi mielestään oikeassa ja vaikka kuinka lujasti uskoisi.
Vain usko Jeesukseen pelastaa. Ei ole mitään muuta tietä Isän luokse. Pelastuksen suhteen ei riitä se, että on vilpittömästi väärässä.

Mun tarkoitus oli sanoa se, että väärässäkin olevat luulevat usein olevansa oikeassa, eivätkä tiedä mitä tekevät.

Näin pitkälle se voi mennä:

"He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle"

Jos kaksi keskenään eri mieltä oleva sanoo noin, kumpi on oikeassa?
Kristinuskon sisällä tulee väittely ehkä laista ja armosta sekä siitä mikä on harhaoppia ja mikä vain kulttuuria tms.


Jos toinen keskustelija on kristitty ja toinen on muslimi ja molemmat sanovat uskovansa aidosti ja kieltävät olevansa vain muotojumalisia, mikä tekee toisen uskosta sen oikean uskon?

Se että vain toinen voi olla Jumalalta lahjaksi saatu usko. Voihan sitä uskoa vaikka sahapukkiin, mutta itse ajattelen tätä pelastavan uskon kannalta. Ilman uskoa Jeesukseen ei pelastu.

Uskon siis, että monet uskovat oikeasti jumaliinsa, mutta ei se usko pelasta.

En varmaan vieläkään hahmota mistä tässä on kyse.

Millä perustelet sen, että juuri sinun uskosi ja sinun Jumalasi pelastaa ja toisen usko ei?
Laitetaan vertailuun kristinuskon rinnalle islam tai jesidismi.
Esim. takin heiluttajauskoiset ja mooseksenuskoiset voi käsitellä omana kokonaisuutenaan.

Sillä, että sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Uskoni ei ole omaa uskoani, vaan Jumalan Pojan uskoa.

Luotan evankeliumin voimaan. Tietenkään se ei riitä perusteluksi sellaiselle joka haluaa pitää kiinni uskostaan johonkin toiseen jumalaan. Mutta on mahdollista, että evankeliumin julistuksen kautta joku kokee Jumalan kutsun. Kyse on sanomasta mikä muuttaa ihmisen. Sen julistajalta ei vaadita suuria esiintyjän taitoja, eikä miekkaa.

Olen sinut sen asian kanssa, että osa pitää kiinni omista jumalistaan. Sen kanssa olen myös sinut, että usko Jeesukseen ja sen syntyminen ei ole auki selitettävissä. Se on mysteeri, vaikka monet sitä sanaa inhoavatkin.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 16.10.18 - klo:17:45
Olen ihmetellyt mikä on se energia mikä pitää jehovan todistajan jehovantodistajana, mormonin mormonina jne.
Kristitylle uskovalla se on omakohtainen kokemus tai tiedostaminen että olen uudestisyntynyt, vaikka ei tietäisikään juuri sitä hetkeä milloin se tapahtui.

Kuten kerroin olin yön yli pienen pienessä kylässä nimeltä Colorado City pohjois Arizonassa ihan Utahin rajan vieressä. Rajan toisella puolella on ikään kuin jatkoa sille kylälle, millä on eri nimi.

Mutta se syntyi siten, että Utahista lähti joskus vuonna 1900 lahko mikä erosi mormonien pääväylästä. Tää lahko halusi pitää kiinni moniavioisuudesta ja se ihmisryhmä muutti tuolle alueelle harrastamaan moromonisuuttaan mihin kuului moniavioisuus. Se oli jonkun aikaa kai melko hyvin voiva yhteisö ainakin materiaalisesti. Nyt se on todella ränsistynyt, jotenkin kummallinen paikka, hurjan leveät kadut mutta ne on kaikki hiekkateitä. Talot näyttävät autioituneilta, oli vaikea sanoa missä taloissa vielä asuttiin missä ei.  Olin nimittäin sielä Expedian kautta varannut yösijan bed and breakfast jutusta, mikä siis oli yksityinen koti. se on listattu myös Airbnd:ssä.

Oli aika jännä ajaa sinne myöhään illalla ihan pimeässä, katuvaloja ei ollut ollenkaan. Kadut olivat kuoppaisia ja sateen jälkeen kuraisia. Mutta olin nähnyt arvostelut siitä paikasta ja ne oli tosi hyvät ja kuviakin olin nähnyt, joten rohkenin edetä suunnitelmassani. :)

Vihdoin löysimme talon ja jopa pääsimme sisälle. Se talo oli ihan kunnollisen näköinen ulkoa ja päältä.
Majapaikka osoittautui ihan kivaksi, he olivat kunnostaneet talon omakätisesti ja se oli hyvinkin viihtyisä ja meidän huone oli kiva ja puhdas. Keittiö oli tosi viehättävä ja saimme käyttää sitä kuin omaamme. Rouva tarjosi meille ja toiselle vierasparsikunnalla aamiaisen.

Emäntämme jutteli meidän kanssa ja kysyin siitä sen kylän historiasta. Hän kertoi että talo missä olimme oli hänen lapsuudenkotinsa minkä hän oli lunastanut veroveloista kymmenien vuosien takaa. Hän kertoi kasvaneensa siinä mormoniyhteisössä mutta oli jättänyt sen yhteisön vuonna 86 ja muuttanut Coloradoon. Hän kertoi että lapsuus siellä oli ollut tosi hyvä, "paljon rakkautta", ja sanoi ettei vaihtaisi sitä menneisyyttään mihinkään.

Hän näytti äitinsä valokuvan. Äidillä oli sellaiset amish tyyppisen tamineet nuorena päällä. Vaikka en nähnyt yhden yhtä ihmistä siinä kylässä, sen ulkopuolella olevassa kahdessa uudessa kaupassa lähes kaikki työntekijät olivat pukeutuneen niihin "amishtyyppisiin" tamineisiin. Hän kertoi sisaruksistaan ja mutta isän kuvaa ei ollut missään eikä isästä puhuttu mitään.

Tämä nainen uskoi että se kylä alkaa siitä uudistua ja kehittyä ja siksi oli itsekin siellä pienyrittäjänä.

Nainen kertoi että joskus reilu 10 vuotta sitten siellä oli ollut joku heidän keskuudestaan noussut tyyppi joka väitti olevansa profeetta ja oli terrorisoinut koko kylän, lähettänyt lukuisia miehiä pois siitä yhteisöstä ja anastanut näiden vaimot itselleen ja kavereilleen. Vihdoin joko Utahin hallitus tai liittovaltio oli pidättänyt hänet ja hän istuu vankilassa lasten hyväksikäytöstä.

Emäntämme kertoi että siellä kylällä on vieläkin ihmisiä jotka uskovat että tämä tyyppi on oikea Herran profeetta.

Luin sitten lomalla Joseph Smithistä ja siitä miten hän päätti että oli profeetta ja että USA on luvattu maa. Hurjia juttuja mitkä ilmeisesti on Mormonien kirjassa.

Mutta miten ihmeessä tuosta sitten kehittyi niinkin järjestynyt uskonto???
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 16.10.18 - klo:17:49
Tuosta luin sen kylän historiasta ja sitten sen rouva kertoikin minulle omakohtaisesti samoja juttuja.
https://en.wikipedia.org/wiki/Colorado_City,_Arizona

Kuin luin Joseph Smithistä, hän käyttäytyi yllättävän samalla tavalla kuin tuo ilmeisestikin psykopaatti, joka terrorisoi tuota pientä yhteisöä. Ajattelin että ehkä hän ajatteli että jos heidän suuri profeettansa voi käyttäytyä noin niin kai hänkin....

Ai joo ja tää on mieletön juttu. Se maailman kuulu genettisesti määräytyneistä kylähulluista, jos sellaista termiä voi käyttää.

The Colorado City/Hildale, Utah area has the world's highest incidence of fumarase deficiency, an extremely rare genetic condition which causes severe Intellectual disability. Geneticists attribute this to the prevalence of cousin marriage between descendants of two of the town's founders, Joseph Smith Jessop and John Y. Barlow; at least half the double community's roughly 8,000 inhabitants are descended from one or both.[21]

Mormonien perustajan Joseph Smithin ja toisen johtajan geenejä löytyy vähintään puolesta sitä väestöä.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: NanoK - 16.10.18 - klo:18:19
Sandian kirjoitukseen; olikohan kyse tästä lahkosta joka oli eronnut mormoneista ja josta oli tv-sarja "pako lahkosta": https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/201702092200067877_tw.shtml

Pukeutuvat vähän kuin Amishit, kampaus on naisilla samanlainen. Tuli katseltua tv.sta kun se tuli. Siinä kerrottiin nuorista jotka pakenivat tuosta eristäytyneestä lahkosta ja heidän sopeutumisestaan tavalliseen elämään joka oli aivan muuta kuin mihin he olivat tottuneet. Osalla heistä heittäytyminen maalliseen elämään oli rajumpaa kuin toisilla. Hengellisyys ei näkynyt puheissa, enemmänkin säännöt ja lahkoelämän ahdistavuus.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 16.10.18 - klo:20:37
Juu tuo on se tyyppi.
Mutta tuossa annetaan kuva että tuo lahko olisi ollut hänen. Se lahko siis alkoi jo jotain vuonna 1900.

Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 16.10.18 - klo:21:00
Mutta siis mietin mikä on se "liima" mikä pitää erilaiset uskonnolliset ryhmät koossa??
Tunnen erään jehovan todistajiin kuuluvan perheen melko hyvin ja huomaan että heidän ajatuksensa ovat hyvin konformoituneet ja he todella paljon myös tuntevat Raamattua ja ottavat sieltä arvot itselleen. Ja siirtävät saman uskon lapsilleen.

Silti heiltä puuttuu se mikä on kristityllä: Jumalan lapseus ja luottamus armoon ja Pyhän Hengen osallisuus.

Huomaan senkin heistä. Jotenkin siten surettaa kun näen että he perustuvat oman hurskauselämänsä täysin itsensä varaan.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Polykarpos - 24.10.18 - klo:16:12

Sanoja "uskonnollisuus" ja "uskonto" käytetään modernissa protestanttisessa kristilisyydessä hieman mielivalatisesti. Protestanttisissa kristillisyydessä uskonnolla tarkoitetaan pelkkiä muotomenoja ilman yhteyttä Jumalaan, mutta tämä ei ole sanan alkuperäinen merkitys. Jaakob kirjoitti, että "puhas ja tahraton jumalanpalvelus isän Jumalan silmissä..." tämä sana "jumalanpalvelus" on kreikaksi sama sana kuin sana "uskonto". Uskonnossa ei siis ole mitään väärää. Todellinen kristillisyyss on oikeaa uskonnollisuutta. Oikea uskonnollisuus pitää sisällään Jumalasuhteen.

On siis mieletöntä asettaa uskoa ja uskontoa vastakkain. Se on kuin sanoisi, että linja-autot on vaarallisia mutta bussit turvallisia.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Tosikko - 24.10.18 - klo:21:51
Mutta siis mietin mikä on se "liima" mikä pitää erilaiset uskonnolliset ryhmät koossa??
Tunnen erään jehovan todistajiin kuuluvan perheen melko hyvin ja huomaan että heidän ajatuksensa ovat hyvin konformoituneet ja he todella paljon myös tuntevat Raamattua ja ottavat sieltä arvot itselleen. Ja siirtävät saman uskon lapsilleen.

Silti heiltä puuttuu se mikä on kristityllä: Jumalan lapseus ja luottamus armoon ja Pyhän Hengen osallisuus.

Huomaan senkin heistä. Jotenkin siten surettaa kun näen että he perustuvat oman hurskauselämänsä täysin itsensä varaan.

Uskonnolliset ryhmät saa pysymään koossa ja kasvamaan niiden opillinen tiukkuus ja sisäinen kontrolli. Jokaisen menestyvän lahkon menestyksen salaisuus on yhteinen ulkopuolinen vihollinen.

(nykyään suomen helluntailaiset eivät pidä muita uskonnollisia ryhmiä vihollisena vaan heidän kanssa tehtään sovintoja, mutta sehän liike ei ole menestynyt sitten ylivainion aikojen.)
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: evlutkristitty - 25.10.18 - klo:10:02
Tuo sana "ryhmät" kertoo kaiken oleellisen.

Kristuksella ei näet ole kuin YKSI ryhmä. Ja tähän ryhmään Jeesus itse kutsuu ja valitsee jäsenet sanansa ja Henkensä kautta.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Polykarpos - 25.10.18 - klo:13:02
Tuo sana "ryhmät" kertoo kaiken oleellisen.

Kristuksella ei näet ole kuin YKSI ryhmä. Ja tähän ryhmään Jeesus itse kutsuu ja valitsee jäsenet sanansa ja Henkensä kautta.

Mikä on tuo "yksi ryhmä"? Onko se luterilaiset kristityt? Vai kuuluuko siihen katolisiakin? Jos siiheen kuuluu katolisiakin niin miksi luterilaiset ovat lähteneet katolilaisista? Kuuluuko siihen ortodoksejakin? Miksi sitten katoliset ovat erottautuneet ortodokseista? Entäs vapaat suunnat? He kun pitävät kaikkia näitä edellä mainittuja harhaoppisina?!
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: evlutkristitty - 25.10.18 - klo:14:59
Ne ovat "ulos kutsutut", eli kaikki he, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan ja syntiensä sovittajana ja tunnustavat hänet maailman edessä Herraksi, (Jumalaksi), kuolleista ylösnousseeksi Jumalan pojaksi. Erilaiset joukot sadat sellaiset, ovat ryhmäitsekkyyden ja oman vanhurskauden hedelmiä.

Vain Jeesus tuntee omansa nimeltä, ja hänen omansa tuntevat hänet. Me ihmiset emme siis tiedä lainkaan JUmalan valtakunnan rajoja maan päällä. Emme voi siis sanoa tuo kuuluu Kristukselle, mutta tuo ei kuulu, tätähän (kristittyjen jakamista) omavanhurskaus perkele käyttää työkalunaan, hajoittaessaan kristikuntaa.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Polykarpos - 25.10.18 - klo:16:34
Ne ovat "ulos kutsutut", eli kaikki he, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan ja syntiensä sovittajana ja tunnustavat hänet maailman edessä Herraksi, (Jumalaksi), kuolleista ylösnousseeksi Jumalan pojaksi. Erilaiset joukot sadat sellaiset, ovat ryhmäitsekkyyden ja oman vanhurskauden hedelmiä.

Vain Jeesus tuntee omansa nimeltä, ja hänen omansa tuntevat hänet. Me ihmiset emme siis tiedä lainkaan JUmalan valtakunnan rajoja maan päällä. Emme voi siis sanoa tuo kuuluu Kristukselle, mutta tuo ei kuulu, tätähän (kristittyjen jakamista) omavanhurskaus perkele käyttää työkalunaan, hajoittaessaan kristikuntaa.

Olen kyllä samaa mieltä siinä että emme toi todella toisiamme tuomita että kuka kuuluu Kristukselle ja kuka ei. Emme ainakaan kevyin perustein. Toki Jumalan lapset ovat tunnistettavista heidän teoistaan kuten myls saatanan lapset. Näinhän apostoli Johannes meille opetti.

Mutta ikävä totuus on se että kristikunta ei ole yksi vaan pahasti jakautunut moniin eri suuntiin. Jo alussa se jakaantui itään ja länteen. Ja länsi jakautui protestanttisuuden myötä vielä kymmeniin ellei jopa satoihin eri ryhmiin. Näyttää siltä että Kristuksen rukous kristittyjen yhteydestä ei ole toteutunut.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Tosikko - 25.10.18 - klo:20:30
Ne ovat "ulos kutsutut", eli kaikki he, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan ja syntiensä sovittajana ja tunnustavat hänet maailman edessä Herraksi, (Jumalaksi), kuolleista ylösnousseeksi Jumalan pojaksi. Erilaiset joukot sadat sellaiset, ovat ryhmäitsekkyyden ja oman vanhurskauden hedelmiä.

Vain Jeesus tuntee omansa nimeltä, ja hänen omansa tuntevat hänet. Me ihmiset emme siis tiedä lainkaan JUmalan valtakunnan rajoja maan päällä. Emme voi siis sanoa tuo kuuluu Kristukselle, mutta tuo ei kuulu, tätähän (kristittyjen jakamista) omavanhurskaus perkele käyttää työkalunaan, hajoittaessaan kristikuntaa.

Olen kyllä samaa mieltä siinä että emme toi todella toisiamme tuomita että kuka kuuluu Kristukselle ja kuka ei. Emme ainakaan kevyin perustein. Toki Jumalan lapset ovat tunnistettavista heidän teoistaan kuten myls saatanan lapset. Näinhän apostoli Johannes meille opetti.

Mutta ikävä totuus on se että kristikunta ei ole yksi vaan pahasti jakautunut moniin eri suuntiin. Jo alussa se jakaantui itään ja länteen. Ja länsi jakautui protestanttisuuden myötä vielä kymmeniin ellei jopa satoihin eri ryhmiin. Näyttää siltä että Kristuksen rukous kristittyjen yhteydestä ei ole toteutunut.

Ei teoilla ole vaikutusta pelastukseen.  Paitsi lahkoissa.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Polykarpos - 25.10.18 - klo:20:46
Ne ovat "ulos kutsutut", eli kaikki he, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan ja syntiensä sovittajana ja tunnustavat hänet maailman edessä Herraksi, (Jumalaksi), kuolleista ylösnousseeksi Jumalan pojaksi. Erilaiset joukot sadat sellaiset, ovat ryhmäitsekkyyden ja oman vanhurskauden hedelmiä.

Vain Jeesus tuntee omansa nimeltä, ja hänen omansa tuntevat hänet. Me ihmiset emme siis tiedä lainkaan JUmalan valtakunnan rajoja maan päällä. Emme voi siis sanoa tuo kuuluu Kristukselle, mutta tuo ei kuulu, tätähän (kristittyjen jakamista) omavanhurskaus perkele käyttää työkalunaan, hajoittaessaan kristikuntaa.

Olen kyllä samaa mieltä siinä että emme toi todella toisiamme tuomita että kuka kuuluu Kristukselle ja kuka ei. Emme ainakaan kevyin perustein. Toki Jumalan lapset ovat tunnistettavista heidän teoistaan kuten myls saatanan lapset. Näinhän apostoli Johannes meille opetti.

Mutta ikävä totuus on se että kristikunta ei ole yksi vaan pahasti jakautunut moniin eri suuntiin. Jo alussa se jakaantui itään ja länteen. Ja länsi jakautui protestanttisuuden myötä vielä kymmeniin ellei jopa satoihin eri ryhmiin. Näyttää siltä että Kristuksen rukous kristittyjen yhteydestä ei ole toteutunut.

Ei teoilla ole vaikutusta pelastukseen.  Paitsi lahkoissa.

Aika vahvasti sanottu että teoilla ei ole vaikutusta pelatukseen. No sitten vain iloitaan ja riemuitaan ja ryvetään himoissamme ja annetaan lihalle kaikki mitä se haluaa! Oliko Apostoli Paavali sinusta lahkolainen kun sanoi, että Jumala "antaa kullekin hänen tekojensa mukaan"(room.2:6). Ja hän jatkoi: "Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee" (room.2:9) ja vielä: "mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on" (room.2:10).


Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Tosikko - 25.10.18 - klo:21:10
Ne ovat "ulos kutsutut", eli kaikki he, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan ja syntiensä sovittajana ja tunnustavat hänet maailman edessä Herraksi, (Jumalaksi), kuolleista ylösnousseeksi Jumalan pojaksi. Erilaiset joukot sadat sellaiset, ovat ryhmäitsekkyyden ja oman vanhurskauden hedelmiä.

Vain Jeesus tuntee omansa nimeltä, ja hänen omansa tuntevat hänet. Me ihmiset emme siis tiedä lainkaan JUmalan valtakunnan rajoja maan päällä. Emme voi siis sanoa tuo kuuluu Kristukselle, mutta tuo ei kuulu, tätähän (kristittyjen jakamista) omavanhurskaus perkele käyttää työkalunaan, hajoittaessaan kristikuntaa.

Olen kyllä samaa mieltä siinä että emme toi todella toisiamme tuomita että kuka kuuluu Kristukselle ja kuka ei. Emme ainakaan kevyin perustein. Toki Jumalan lapset ovat tunnistettavista heidän teoistaan kuten myls saatanan lapset. Näinhän apostoli Johannes meille opetti.

Mutta ikävä totuus on se että kristikunta ei ole yksi vaan pahasti jakautunut moniin eri suuntiin. Jo alussa se jakaantui itään ja länteen. Ja länsi jakautui protestanttisuuden myötä vielä kymmeniin ellei jopa satoihin eri ryhmiin. Näyttää siltä että Kristuksen rukous kristittyjen yhteydestä ei ole toteutunut.

Ei teoilla ole vaikutusta pelastukseen.  Paitsi lahkoissa.

Aika vahvasti sanottu että teoilla ei ole vaikutusta pelatukseen. No sitten vain iloitaan ja riemuitaan ja ryvetään himoissamme ja annetaan lihalle kaikki mitä se haluaa! Oliko Apostoli Paavali sinusta lahkolainen kun sanoi, että Jumala "antaa kullekin hänen tekojensa mukaan"(room.2:6). Ja hän jatkoi: "Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee" (room.2:9) ja vielä: "mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on" (room.2:10).

Ei synnittömyys pelasta.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: evlutkristitty - 26.10.18 - klo:00:08
Kristikunta on jakaantunut. Se johtuu ihmisten uskomuksista, joiden mukaan he ovat kykeneviä toimimaan Jumalana. Siitähän ei tule muuta kuin hajaanusta jos on enemmän kuin yksi Jumala.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Mice - 26.10.18 - klo:10:08
Ne ovat "ulos kutsutut", eli kaikki he, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan ja syntiensä sovittajana ja tunnustavat hänet maailman edessä Herraksi, (Jumalaksi), kuolleista ylösnousseeksi Jumalan pojaksi. Erilaiset joukot sadat sellaiset, ovat ryhmäitsekkyyden ja oman vanhurskauden hedelmiä.

Vain Jeesus tuntee omansa nimeltä, ja hänen omansa tuntevat hänet. Me ihmiset emme siis tiedä lainkaan JUmalan valtakunnan rajoja maan päällä. Emme voi siis sanoa tuo kuuluu Kristukselle, mutta tuo ei kuulu, tätähän (kristittyjen jakamista) omavanhurskaus perkele käyttää työkalunaan, hajoittaessaan kristikuntaa.

Olen kyllä samaa mieltä siinä että emme toi todella toisiamme tuomita että kuka kuuluu Kristukselle ja kuka ei. Emme ainakaan kevyin perustein. Toki Jumalan lapset ovat tunnistettavista heidän teoistaan kuten myls saatanan lapset. Näinhän apostoli Johannes meille opetti.

Mutta ikävä totuus on se että kristikunta ei ole yksi vaan pahasti jakautunut moniin eri suuntiin. Jo alussa se jakaantui itään ja länteen. Ja länsi jakautui protestanttisuuden myötä vielä kymmeniin ellei jopa satoihin eri ryhmiin. Näyttää siltä että Kristuksen rukous kristittyjen yhteydestä ei ole toteutunut.

Ei teoilla ole vaikutusta pelastukseen.  Paitsi lahkoissa.

Aika vahvasti sanottu että teoilla ei ole vaikutusta pelatukseen. No sitten vain iloitaan ja riemuitaan ja ryvetään himoissamme ja annetaan lihalle kaikki mitä se haluaa! Oliko Apostoli Paavali sinusta lahkolainen kun sanoi, että Jumala "antaa kullekin hänen tekojensa mukaan"(room.2:6). Ja hän jatkoi: "Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee" (room.2:9) ja vielä: "mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on" (room.2:10).

Ei synnittömyys pelasta.

Pelastaapas.
Et vaan kykene siihen. Siksi on tarjolla synnitön syntisten puolesta.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: evlutkristitty - 26.10.18 - klo:21:01
 Jännää turinää tämä salattu epäluottamus Kristukseen. Ekö Kristuksen armo pidä tiellä, että pitää Kristuksen valmistamaa täydellistä ryhtyä paikkailemaan järjen valossa.

Ei Kristuksen rauhasta osalliseksi tullut henkilö lähde tahallaan tekosyntejä tekemään.

Mutta henkilö joka alkaa rakantamaan pelastustaan tekojensa varaan, elää omassa vanhurskaudessa. Jo vähäinenkin hapatus hapattaa koko taikinan.

Fil. 4:7 ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

2. Tess. 3:3 Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Tosikko - 26.10.18 - klo:21:47
Ne ovat "ulos kutsutut", eli kaikki he, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan ja syntiensä sovittajana ja tunnustavat hänet maailman edessä Herraksi, (Jumalaksi), kuolleista ylösnousseeksi Jumalan pojaksi. Erilaiset joukot sadat sellaiset, ovat ryhmäitsekkyyden ja oman vanhurskauden hedelmiä.

Vain Jeesus tuntee omansa nimeltä, ja hänen omansa tuntevat hänet. Me ihmiset emme siis tiedä lainkaan JUmalan valtakunnan rajoja maan päällä. Emme voi siis sanoa tuo kuuluu Kristukselle, mutta tuo ei kuulu, tätähän (kristittyjen jakamista) omavanhurskaus perkele käyttää työkalunaan, hajoittaessaan kristikuntaa.

Olen kyllä samaa mieltä siinä että emme toi todella toisiamme tuomita että kuka kuuluu Kristukselle ja kuka ei. Emme ainakaan kevyin perustein. Toki Jumalan lapset ovat tunnistettavista heidän teoistaan kuten myls saatanan lapset. Näinhän apostoli Johannes meille opetti.

Mutta ikävä totuus on se että kristikunta ei ole yksi vaan pahasti jakautunut moniin eri suuntiin. Jo alussa se jakaantui itään ja länteen. Ja länsi jakautui protestanttisuuden myötä vielä kymmeniin ellei jopa satoihin eri ryhmiin. Näyttää siltä että Kristuksen rukous kristittyjen yhteydestä ei ole toteutunut.

Ei teoilla ole vaikutusta pelastukseen.  Paitsi lahkoissa.

Aika vahvasti sanottu että teoilla ei ole vaikutusta pelatukseen. No sitten vain iloitaan ja riemuitaan ja ryvetään himoissamme ja annetaan lihalle kaikki mitä se haluaa! Oliko Apostoli Paavali sinusta lahkolainen kun sanoi, että Jumala "antaa kullekin hänen tekojensa mukaan"(room.2:6). Ja hän jatkoi: "Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee" (room.2:9) ja vielä: "mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on" (room.2:10).

Ei synnittömyys pelasta.

Pelastaapas.
Et vaan kykene siihen. Siksi on tarjolla synnitön syntisten puolesta.

Kiitos tarkennuksesta ::)
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 10.11.18 - klo:01:15
Kaunis todistus ex mormonilta joka löysin Kristuksen. Ikävä kyllä se on enkuksi, mutta aika moni suomalainen ymmärtää englantia, joten rohkenen laittaa tämän tänne. Se on niin kirkas todistus.
https://www.youtube.com/watch?v=r0mckI8Xfl8
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Paulus - 30.05.19 - klo:21:02
En tiedä, sopiiko tämä ketjun aiheeseen, mutta en siihen uuttakaan haluaisi aloittaa. Katsoin Lauri Late Johannsonin haastattelun ja suosittelen sitä muillekin: https://www.youtube.com/watch?v=8r9WlOvUrF4
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Taisto - 27.07.19 - klo:12:28
Saarn 7:
"Kaikkea olen tullut näkemään turhina päivinäni: on vanhurskaita, jotka hukkuvat vanhurskaudessaan, ja on jumalattomia, jotka elävät kauan pahuudessaan.
Älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tuhoaisit itsesi?
Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?
Hyvä on, että pidät kiinni toisesta etkä hellitä kättäsi toisestakaan, sillä Jumalaa pelkääväinen selviää näistä kaikista.
Viisaus auttaa viisasta voimakkaammin kuin kymmenen vallanpitäjää, jotka ovat kaupungissa.
Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.
"

Tuossa sanotaan aika erikoinen asia: "Älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tuhoaisit itsesi?"
Miten niin tuhoaisit itsesi??

Kun olin lukenut tämän saarnaajaan viittauksen kirjasta, jota olen nyt kesälomalla lueskellut, niin vähän sen jälkeen katselin netistä ylen uutisia. Kas vain, siellä oli hyvä selitys tähän asiaan. Uskova, joka lähes tuhosi itsensä:

https://yle.fi/uutiset/3-10894669 (https://yle.fi/uutiset/3-10894669)


Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Soltero - 27.07.19 - klo:13:33
Onkohan tuo edellä mainittu tyttö tullut joskus uskoon?
En löydä siitä mainintaa tekstissä.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Taisto - 27.07.19 - klo:13:57
Onkohan tuo edellä mainittu tyttö tullut joskus uskoon?
En löydä siitä mainintaa tekstissä.
Löytyy sieltä mainintoja:

Perhe oli syvästi uskova
Teini-ikäisenä Sydänlähde koki entistä voimakkaamman uskoontulon
Usko syveni

Vai tarkoitatko, että hän ei ole ollut oikeasti uskossa?
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: peneriktus16 - 27.07.19 - klo:14:37
Kyllä hän tekstin perusteella on ollut uskossa. Mutta monet luopuvat uskostaan tänä päivänä kun elämä ajautuu umpikujaan.  Kai se on ollut joskus itsellänikin mielessä. Mutta ajatus totuudesta saa minut pysymään. Koska ymmärrän että totuus ei ole minusta vaan ulkopuoleltani ja vaikka lähtisin totuus ei muutu. Ja jos joku on totta ja totuus niin Jeesus Kristus.
Lakihenkisyys on kamala tauti ja se tulee valkeuden vaatteissa.  Pakkohan sinun on olla kuuliainen suorita suorita. Onhan meillä nämä tavat ja kyllähän sinut pian tuomitaan josset jaksa näitä kantaa.
Onneksi olen tätänykyä armossa. Enkä elä toisen elämää enkä toisten odotuksissa.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 27.07.19 - klo:15:29
Teksti ei varsinaisesti suoranaisesti koske uskoon tuloa ja uskossa elämistä, vaan mielenterveysongelmia. Joten mielestäni on mahdotonta sanoa tekstin perusteella onko kyseinen henkilö uskossa. Mutta siinähän hän esiintyy omalla nimellään, joten asia lienee helppo selvittää jos se noin kiinnostaa.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: peneriktus16 - 27.07.19 - klo:15:41
Vois väittää ettei enää ole
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Soltero - 27.07.19 - klo:15:44
Onkohan tuo edellä mainittu tyttö tullut joskus uskoon?
En löydä siitä mainintaa tekstissä.
Löytyy sieltä mainintoja:

Perhe oli syvästi uskova
Teini-ikäisenä Sydänlähde koki entistä voimakkaamman uskoontulon
Usko syveni

Vai tarkoitatko, että hän ei ole ollut oikeasti uskossa?
Ai se oli mainittu.  Hyvä.
Huomasin vain kerrottavan, että perhe oli uskova.

Mitä tarkoittaa "olla oikeasti uskossa"?
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Oloneuvos - 27.07.19 - klo:16:43
Onkohan tuo edellä mainittu tyttö tullut joskus uskoon?
En löydä siitä mainintaa tekstissä.
Löytyy sieltä mainintoja:

Perhe oli syvästi uskova
Teini-ikäisenä Sydänlähde koki entistä voimakkaamman uskoontulon
Usko syveni

Vai tarkoitatko, että hän ei ole ollut oikeasti uskossa?
Ai se oli mainittu.  Hyvä.
Huomasin vain kerrottavan, että perhe oli uskova.

Mitä tarkoittaa "olla oikeasti uskossa"?

Tuo oli varsin hyvä kysymys: Mitä tarkoittaa "olla oikeasti uskossa"? Minusta olisi mielenkiintoista lukea palstalaisten vastauksia tuohon kysymykseen. Olen itse tehnyt aiheesta muutaman alustuksen mutta ole vielä päässyt selvyyteen mitä on uskon sisin olemus. Siinä on jotain mystistä kun ihminen uskoo "vaikka ei näe". Raamatusta tuskin löytyy tyhjentävää selitystä ellei sellaisina pidä näitä: "Usko on Jumalan lahja" ja "se on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy. Sillä sen [uskon] kautta saivat vanhat todistuksen."

"Oikea usko" voi kohdistua asioihin, joilla ei ole mitään varsinaista yhteyttä "ilmoituksen Jumalaan" mutta joka saa uskoonsa uskovan toimimaan uskonsa mukaan. Esimerkiksi haluan lähteä bussilla Helsinkiin. Katson netistä seuraavan bussin aikataulun ja nyt tulee mukaan usko. Minä joko uskon lukemani tekstin tai en usko. Jos uskon, niin se saa minut lähtemään bussipysäkille odottamaan bussin saapumista. Jos en usko, jään kotiin ja korkeintaan sanon mielessäni: "Ei sitä bussia kumminkaan tule, turha mennä pysäkille."

Niin ystävät !  Mitähän on se 'oikea usko' ja mitä tulla 'oikeasti uskoon'? Olenkohan minä tullut vain uskoon vaiko ihan oikeasti uskoon?
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Soltero - 27.07.19 - klo:16:58
Oikea usko:

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." (Hepr. 11:1)

"Meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään."  (Hepr. 10:19)

"Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti."  (Hepr. 6:19)

"Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."  (Room. 10:10)
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Oloneuvos - 27.07.19 - klo:17:25
Oikea usko:

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." (Hepr. 11:1)

"Meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään."  (Hepr. 10:19)

"Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti."  (Hepr. 6:19)

"Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."  (Room. 10:10)

Kyllä kyllä veli, mutta nuo raamatunpaikat eivät kuitenkaan avaa lukijalle uskon sisintä olemusta. En ehkä osannut selittää mihin edellisessä viestissä pyrin (ja se joutuu siitä, ettei minulla ole vastauksia uskon sisimpään olemukseen eikä moneen muuhunkaan asiaan jotka jäävät tässä ajassa Jumalan salaisuudeksi). Usko Jeesukseen on mitä kallisarvoisin asia, mutta ajassamme useimmat uskovat eivät osaa erottaa toisistaan edes "uskoa Jeesukseen" ja "Jeesuksen uskoa" joka onkin pyritty viimeisistä suomalaisista raamatunkäännöksistä kadottamaan kääntämällä kaikki vain uskoksi Jeesukseen.

Kiitos kuitenkin raamatunkohdista jotka toit esille. Ne ovat Jumalan muuttumatonta sanaa.

https://www.youtube.com/watch?v=YM3i2AJYXrM
Aamen.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Soltero - 27.07.19 - klo:19:15
Usko on aina yksilön oma juttu,
eikä sen tarvitse olla minkään määritelmien mukaista.
Pelastava usko on tietysti määritelty Raamatussa,
mutta usko ihmisten kokemuksena vaihtelee.

Usko myös muuttuu yksilön elämän aikana.
Jotkut puhuvat paljon pyhittymisestä, jossa Pyhä Henki vetää ihmistä yhä vahvemmin Jumalan yhteyteen.
Sen ei tarvitse merkitä uskon määrän jatkuvaa lisääntymistä.
Jotkut ovat uskoontulostaan alkaen hyvin vahvauskoisia.
He ovat varmaan luonteeltaan uskovaistyyppisiä, hartaita tai kiihkeitä, hurskaita,
mietiskeleviä ja herkkiä.

Minä en kuulu heihin.
Olen aina ollut heikkouskoinen.
Se ei tarkoita, että olisin koko ajan luopumassa uskosta,
vaan Jumalan minulle antamaa uskon määrää, joka on sopusoinnussa koko
minuuteni kanssa.
Olen aivan riippuvainen Herran minulle päivittäin antamasta uskon annoksesta.
Uskoni ei kerry mitenkään kumulatiivisesti, eli ei koko ajan suurene.
Mutta olen huomannut, että Jumala antaa minulle nykyään hiukan isompia uskon
sysäyksiä kuin aikaisemmin,
koska ehkä siedän niitä paremmin kuin ennen.
Välillä on taas matalauskoisuutta, ainakin joitakin tunteja tai jopa päiviä.
Mutta sitten voinkin saada erikoisannoksen uskoa,
jolla taas selviydyn eteenpäin.

Tietenkin saatan hitaasti muuttua uskovaisvuosikymmenten lisääntyessä,
mutta en oletettavasti koskaan kehity
korkeatasoiseksi uskovaisuuden edustajaksi.
Uskon sankarit ovat varmaan Raamatussa mainittuja jaloon käyttöön tarkoitettuja
kulta- ja hopea-astioita.
Mutta tarvitaan myös pelti- ja muoviastioita.

Olenkin oppinut tämän:
"Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan?
Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?"
(Room. 9: 20-21)

Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 27.07.19 - klo:23:08
Mitä ajattelette siitä, että ihminen tulee aidosti uskoon ja elää vilpitöntä uskon elämää, mutta sitten uskonelämän vähitellen syrjäyttää muut elämän asiat. Varsinaisesti mikään määrätty synti ei ole esteenä, mutta usko vaan jää pois ja hän elää ihan tavallista elämää josta ei pysty mistään päättelemään että hän olisi uskossa.

Onko hän uskossa?
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Soltero - 28.07.19 - klo:00:37
Jos usko jää elämästä pois, Pyhä Henki on etääntynyt ihmisestä.
Tämä ei voi tapahtua epähuomiossa, koska Herra pitää varmasti viimeiseen
asti kiinni jokaisesta, joka on joskus vastannut myöntävästi
Hänen kutsuunsa.
"Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan."
(Jaak. 4:5)

Harmaita ja synkkiä aikoja voi tulla jokaiselle uskovalle, pitkiäkin,
mutta ne ovat Jumalan sallimia ja menevät aikanaan ohi.

Mutta jos Pyhä Henki jättää ihmisen kokonaan,
uskosta luopuminen on jossain vaiheessa ollut valintakysymys,
ja luopunut henkilö on valinnut Jumalan hylkäämisen.

Jos ihminen kuitenkin edes joskus tosissaan rukoilee Jeesukselta Kristukselta
apua, armoa ja pelastusta, toivoa on vielä jäljellä.
Silloin Pyhä Henki rukoilee taivaassa omansa puolesta.

"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi,
mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla."
(Room. 8:26)

Vain Pyhä Henki antaa halun lähestyä Herraa, ja Hän kuuntelee.
"Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
(Ap.t. 2:21)
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 28.07.19 - klo:02:58
Mitä ajattelette siitä, että ihminen tulee aidosti uskoon ja elää vilpitöntä uskon elämää, mutta sitten uskonelämän vähitellen syrjäyttää muut elämän asiat. Varsinaisesti mikään määrätty synti ei ole esteenä, mutta usko vaan jää pois ja hän elää ihan tavallista elämää josta ei pysty mistään päättelemään että hän olisi uskossa.

Onko hän uskossa?

Tuo muistutti minua Jeesuksen vertauksesta kylväjästä. Kyllä Jeesus siinä aika vakavasti opettaa siiten miten Jumalan sana voi joko juurtua meissä tai sitten se tukahtuu arjen huoliin tai kasvaa maassa missä se ei voi juurtua jne.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 28.07.19 - klo:11:09
Mietin lähinnä sitä, että jos ajatellaan että jotkut ulospäin näkyvät merkit ovat osoitus uskosta, niin mitkä merkit ovat sellaisia ja millä perusteella juuri ne merkit ovat? Onko esimerkiksi se että puhuu uskon asioista tai käy kristillisissä tilaisuuksissa tällaisia? Voiko ihminen olla oikeasti uskossa jos ei koskaan puhu uskostaan tai käy tilaisuuksissa? Vaikka pyrkisi elämään niin että kaikki teot ja valinnat ovat Jumalan mielen mukaisia?
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Paulus - 28.07.19 - klo:12:12
Mietin lähinnä sitä, että jos ajatellaan että jotkut ulospäin näkyvät merkit ovat osoitus uskosta, niin mitkä merkit ovat sellaisia ja millä perusteella juuri ne merkit ovat? Onko esimerkiksi se että puhuu uskon asioista tai käy kristillisissä tilaisuuksissa tällaisia? Voiko ihminen olla oikeasti uskossa jos ei koskaan puhu uskostaan tai käy tilaisuuksissa? Vaikka pyrkisi elämään niin että kaikki teot ja valinnat ovat Jumalan mielen mukaisia?

Room. 8:9 on aika hyvä vastaus tähän kysymykseen. Elämä ilmenee aina jollakin tavalla.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Oloneuvos - 28.07.19 - klo:12:41
Voiko ihminen olla oikeasti uskossa jos ei koskaan puhu uskostaan tai käy tilaisuuksissa?

Oudolta se kuulostaa jos on saanut syntinsä anteeksi ja uuden elämän, mutta ei kerro siitä kenellekään. Paljon pienemmistäkin asioista kerromme, kuten minä lahjaksi saamastani Chrysler Sebringistä tai serkkuni vaimonsa isältä häälahjaksi saamastaan kartanosta.

Lainaus käyttäjältä: Jano
Vaikka pyrkisi elämään niin että kaikki teot ja valinnat ovat Jumalan mielen mukaisia?
Eihän sellaista ihmistä ole olemassakaan maan päällä, joka tuossa onnistuisi.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 28.07.19 - klo:13:39
Voiko ihminen olla oikeasti uskossa jos ei koskaan puhu uskostaan tai käy tilaisuuksissa?

Oudolta se kuulostaa jos on saanut syntinsä anteeksi ja uuden elämän, mutta ei kerro siitä kenellekään. Paljon pienemmistäkin asioista kerromme, kuten minä lahjaksi saamastani Chrysler Sebringistä tai serkkuni vaimonsa isältä häälahjaksi saamastaan kartanosta.

Voihan sitä olla ihminen, joka ei ylipäätään tykkää puhua itsestään tai oman elämänsä asioista vaan mielummin kuuntelee toisia ja puhuu heidän asioistaan.

Lainaus käyttäjältä: Jano
Vaikka pyrkisi elämään niin että kaikki teot ja valinnat ovat Jumalan mielen mukaisia?
Eihän sellaista ihmistä ole olemassakaan maan päällä, joka tuossa onnistuisi.

Kaikkihan onnistuu pyrkimään mitä tahansa :)
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Soltero - 28.07.19 - klo:14:00
Omaa uskovaisuutta ei varmasti tarvitse julistaa joka puolella.
Minusta ja minun uskostani ja minun oikeista valinnoistani sössöttäminen vaikuttaa
omahyväiseltä, itseriittoiselta ja tuomitsevalta.

Mutta uskon perustasta, Jeesuksen Kristuksen armosta,
voi mainita sopivissa tilanteissa luontevalla tavalla.
Tosin tässäkin asiassa voi mennä helposti lakihenkisyyteen.
Jos yrittää joka paikassa levittää pelkällä olemuksellaan Kristuksen rakkauden tuoksua ja käyttäytyä kuin Jeesus,
epäonnistuu taatusti.
Ja yksikin epäonnistuminen samojen ihmisten yhteydessä poistaa uskottavuuden kokonaan.

Jeesus opettaa:
"Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne."
(Matt. 11:29)
Hiljaisuus ja nöyryys on vaikeaa, mutta opittavissa armon kautta.
Paljon helpompaa on työntää minua ja minun uskoani, kokemuksiani ja näkemyksiäni kaikkiin tilanteisiin. 
Se ei ole nöyryyttä.
Hiljaisuuskaan ei tarkoita tuppisuuna olemista,
vaan opettelua harkitsemaan, milloin puhumisesta ja selittämisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Minulla nämä asiat ovat aivan keskeneräisiä,
koska en edusta jämäkästi harkitsevaa enkä määrätietoisen vakaata ihmistyyppiä.
Mutta jotain olen ehkä oppimassa.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Natanael - 28.07.19 - klo:14:17
Ajattelen niin, että ei Taivaan maan kansalaisuudesta pääse ihan helpolla eroon saati, että se tapahtuisi vain sillä, että käväisee  naapurissa.

Olisikohan Suomen kansalaisuuslaissa taivaallisia periaatteita?:

"Suomen kansalainen, joka on vieraan valtion kansalainen tai haluaa tulla sellaiseksi, voidaan hakemuksesta vapauttaa Suomen kansalaisuudesta. Hakemusta ei hyväksytä, jos hakijalla on Suomessa kotikunta ja hän pyrkii välttämään Suomen kansalaisuudesta aiheutuvia velvollisuuksia luopumalla Suomen kansalaisuudesta. Jos hakija ei ole minkään maan kansalainen, hänet vapautetaan Suomen kansalaisuudesta vain sillä ehdolla että hän saa jonkun muun kansalaisuuden ja tieto toisesta kansalaisuudesta toimitetaan määräaikaan mennessä. "

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_kansalaisuus

"Kansalaisuuslain tarkoituksena on ehkäistä kansalaisuudettomuutta. Tämän vuoksi kukaan ei saa menettää Suomen kansalaisuutta, jos siitä seuraisi se, ettei henkilö ole minkään maan kansalainen."
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Taisto - 28.07.19 - klo:14:22
Omaa uskovaisuutta ei varmasti tarvitse julistaa joka puolella.
Minusta ja minun uskostani ja minun oikeista valinnoistani sössöttäminen vaikuttaa
omahyväiseltä, itseriittoiselta ja tuomitsevalta.

Mutta uskon perustasta, Jeesuksen Kristuksen armosta,
voi mainita sopivissa tilanteissa luontevalla tavalla.
Tosin tässäkin asiassa voi mennä helposti lakihenkisyyteen.
Jos yrittää joka paikassa levittää pelkällä olemuksellaan Kristuksen rakkauden tuoksua ja käyttäytyä kuin Jeesus,
epäonnistuu taatusti.
Ja yksikin epäonnistuminen samojen ihmisten yhteydessä poistaa uskottavuuden kokonaan.

Jeesus opettaa:
"Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne."
(Matt. 11:29)
Hiljaisuus ja nöyryys on vaikeaa, mutta opittavissa armon kautta.
Paljon helpompaa on työntää minua ja minun uskoani, kokemuksiani ja näkemyksiäni kaikkiin tilanteisiin. 
Se ei ole nöyryyttä.
Hiljaisuuskaan ei tarkoita tuppisuuna olemista,
vaan opettelua harkitsemaan, milloin puhumisesta ja selittämisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Minulla nämä asiat ovat aivan keskeneräisiä,
koska en edusta jämäkästi harkitsevaa enkä määrätietoisen vakaata ihmistyyppiä.
Mutta jotain olen ehkä oppimassa.
Osuit mielestäni asian ytimeen ja naulan kantaan. Koen asiat pitkälti samoin kuin sinä. Mukaan lukien sen, että paljon on vielä oppimista.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 28.07.19 - klo:14:26
Jos yrittää joka paikassa levittää pelkällä olemuksellaan Kristuksen rakkauden tuoksua ja käyttäytyä kuin Jeesus,
epäonnistuu taatusti.

Riippuu siitä, mitä oikeastaan yritetään.

Täydellisyydellä voidaan tarkoittaa kahta asiaa. Toinen täydellisyys on sitä, että täytetään täysin jokin määrätty standardi. Esimerkiksi mikä tahansa testi, jossa on määritelty oikeat ja väärät vastaukset ja vastaamalla pelkkiä oikeaksi määriteltyjä vastauksia saavutetaan täydellinen tulos.

Toinen täydellisyys on absoluuttista täydellisyyttä, jota on olemassa oikeastaan vain teorian tasolla eli ajatusmallina. Voimme esimerkiksi kuvitella mielessämme täydellisen ympyrän, mutta sellainen on mahdotonta toteuttaa käytännössä.

Tämän analogian voi suoraan siirtää koskemaan kristillisyyttä. Absoluuttista täydellisyyttä on mahdotonta toteuttaa, se on tässä maailmassa olemassa vain teorian tasolla, eli tarkoitus ei ole tietenkään yrittää sellaista. Eihän siinä olisi mitään mieltä, että vaaditaan yrittämään sellaista mikä on absoluuttisesti mahdotonta.

Sen sijaan kristillisyydessä on olemassa tietynlaiset määritelmät sille täydellisyydelle, mikä on mahdollista toteuttaa. Ja se täydellisyyden mukaan meidän tulee elää.

Huomaan että monella uskovalla nämä konseptit ovat vähän sekaisin, ja siksi ei enää yritetä sitä mitä pitäisi yrittää, kun ollaan aikansa yritetty sitä mitä ei ole mahdollistakaan ja tietysti epäonnistuttu siinä
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Paulus - 28.07.19 - klo:14:34
"Sillä Hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaki tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään". Hebr. 10:14. Tämä on yksi lohdullsimmista jakeista Raamatussa. Jeesuksen tekemä täydellisyys kelpaa Jumalalle.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Natanael - 28.07.19 - klo:14:47

Sen sijaan kristillisyydessä on olemassa tietynlaiset määritelmät sille täydellisyydelle, mikä on mahdollista toteuttaa. Ja se täydellisyyden mukaan meidän tulee elää.


Millainen ellipsi on sinun mielestäsi riittävän pyöreä?
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 28.07.19 - klo:15:09

Sen sijaan kristillisyydessä on olemassa tietynlaiset määritelmät sille täydellisyydelle, mikä on mahdollista toteuttaa. Ja se täydellisyyden mukaan meidän tulee elää.


Millainen ellipsi on sinun mielestäsi riittävän pyöreä?

Mielestäni vapaalla kädellä silmät kiinni vedetty on ihan riittävä :)
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Natanael - 28.07.19 - klo:15:11

Sen sijaan kristillisyydessä on olemassa tietynlaiset määritelmät sille täydellisyydelle, mikä on mahdollista toteuttaa. Ja se täydellisyyden mukaan meidän tulee elää.


Millainen ellipsi on sinun mielestäsi riittävän pyöreä?

Mielestäni vapaalla kädellä silmät kiinni vedetty on ihan riittävä :)

Ja jokainen saa ihan kykyjensä mukaan piirtää sellaisen ellipsin kuin kykenee?
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 28.07.19 - klo:15:29
Ellipsianalogian pointti oli siinä, että Jeesuksen seuraaminen EI ole täydellisen ympyrän piirtämistä. Vaan kristillisen elämän täydellisyys on jotain ihan muuta.

Oma näkemykseni on, että täydellinen pyrkimys täydellisyyteen on täydellistä Jeesuksen seuraamista. Eli kyse on asenteesta, ei niinkään suorituksesta.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Soltero - 28.07.19 - klo:16:21
"Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea."
(2. Piet. 1:10)
(Lankeaminen tuossa tarkoittaa ilmeisesti uskosta pois lankeamista.)

Jeesuksen seuraaminen pitää tietenkin ottaa tosissaan.
Se ei ole uskonnollinen harrastus, joten sitä ei voi mitata esim. sen mukaan,
miten aktiivisesti osallistuu joihinkin järjestöllisiin toimintamuotoihin
seurakunnissa yms.

Tosissaan ottaminen on henkilökohtaista ja hengellistä laatua,
joka ilmenee ainakin runsaana rukouksena ja Raamatun tutkimisena.
Siitä seuraa kai aina jossain määrin ulospäinkin näkyvää elämää,
joka on monessa asiassa erilaista kuin uskosta osattomilla.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 28.07.19 - klo:16:50
Mietin lähinnä sitä, että jos ajatellaan että jotkut ulospäin näkyvät merkit ovat osoitus uskosta, niin mitkä merkit ovat sellaisia ja millä perusteella juuri ne merkit ovat? Onko esimerkiksi se että puhuu uskon asioista tai käy kristillisissä tilaisuuksissa tällaisia? Voiko ihminen olla oikeasti uskossa jos ei koskaan puhu uskostaan tai käy tilaisuuksissa? Vaikka pyrkisi elämään niin että kaikki teot ja valinnat ovat Jumalan mielen mukaisia?

Mielestäni ihmisestä tulee kyllä ilmi se asuuko hänessä Kristuksen henki. Eli itse kysyisin jotain Jeesuksesta jos olisin utelias tietämään onko hän uskossa vai ei. Eiuskova, uskonnollinenkin, vierastaa Jeesusta ja jotenkin hänestä tulee esille torjuvuus Jeesusta kohtaan. Jos jokin kriteeri olisi annettava niin itse käyttäisin tuota.

Jäin miettimään tuota kohtaa viestissäni missä on:" Vaikka pyrkisi elämään niin että kaikki teot ja valinnat ovat Jumalan mielen mukaisia?"

 Jouduin kommunikoimaan melko paljon erään nuoren jehovantodistajan kanssa. Hän todella yritti tehdä kaikkensa elääkseen sellaista elämää missä "kaikki teot ja valinnat ovat Jumalan mielen mukaisia". Hänellä ei mielestäni ollut sitä lapseuden henkeä minkä uskova saa uudestisyntyessään. Hän todella rakensi kaikki oman vilpittömyytensä varaan. Kun sitten hoksasi, että tietyt asiat elämässä eivät mene Raamatun mukaisesti kaikesta yrittämisestä huolimatta, hän vieraantuikin uskonnostaan.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: peneriktus16 - 28.07.19 - klo:19:05
Eräs tuttava kertoi evankelioivansa elämällään jota monesti seurasin kauhuissani, niin sekavaa se oli. Parempi evankelioida sitten Jeesuksen Armon mukaan.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 28.07.19 - klo:20:07
Jehovan todistajilla ja muilla vastaavilla ei minun näkemykseni mukaan ongelma ole se, että halutaan elää Jumalan mielen mukaisesti. Ongelma on, että vaikutin siihen on hyvin suuresti alkuisin muiden ihmisten ja yhteisön odotuksista. Eli oikeastaan ei haluta elää Jumalan mielen mukaisesti, vaan ihmisten mielen mukaisesti ja Jumala on mukana vain nimellisenä välikappaleena.

Tahto elää Jumalan mielen mukaisesti on aina hyvä asia, silloin kun se on oikeasti Jumalan mielen mukaan elämistä eikä siihen liity jotain ihmisten odotusten täyttämistä tms.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Paulus - 28.07.19 - klo:20:57
Jeesuksen aikana oli eräs ihmisryhmä, joka tunnettiin siitä, että he olivat vihkiytyneet elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Mutta eivät he ole mihinkään historian hämärään kadonneet. Raamatussa heitä sanotaan  fariseuksiksi. Suosittelen lukemaan tästä aiheesta Hugo Odebergin kirjan Kristinusko ja fariseukset. Kirja saattaa paljastaa meissä jokaisessa piilevän farisealaisuuden.

Odebergin kirja on mainittu täällä useampaan otteeseen. Toivottavasti muistin tuon nimen oikein, edellinen painos oli muistaakseni Farisealaisuus ja kristillisyys. Kannattaa etsiä tuo kirja käsiinsä.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 28.07.19 - klo:21:12
Jumalan tahdon mukaan elämisestä en kyllä muista Jeesuksen nuhdelleen fariseuksia kertaakaan.

Taisi sanoa heille jopa että ”jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.”
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Taisto - 28.07.19 - klo:21:59
Jumalan tahdon mukaan elämisestä en kyllä muista Jeesuksen nuhdelleen fariseuksia kertaakaan.

Taisi sanoa heille jopa että ”jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.”
Mutta fariseusten oppihan oli, että nuoresta asti on pilkulleen noudatettava kaikkia lain säädöksiä. Ja Jeesuksella oli kyllä heille huomauttamista.

Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 28.07.19 - klo:22:05
Jumalan tahdon mukaan elämisestä en kyllä muista Jeesuksen nuhdelleen fariseuksia kertaakaan.

Taisi sanoa heille jopa että ”jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.”
Mutta fariseusten oppihan oli, että nuoresta asti on pilkulleen noudatettava kaikkia lain säädöksiä. Ja Jeesuksella oli kyllä heille huomauttamista.

Mutta mitä lakia? Jeesus sanoi heille ”Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä”

Toisekseen, ei tässä puhuttu lain noudattamisesta vaan Jumalan mielen mukaan elämisestä.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Oloneuvos - 29.07.19 - klo:08:49
Jumalan tahdon mukaan elämisestä en kyllä muista Jeesuksen nuhdelleen fariseuksia kertaakaan.

Taisi sanoa heille jopa että ”jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.”
Mutta fariseusten oppihan oli, että nuoresta asti on pilkulleen noudatettava kaikkia lain säädöksiä. Ja Jeesuksella oli kyllä heille huomauttamista.

Mutta mitä lakia? Jeesus sanoi heille ”Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä”

Toisekseen, ei tässä puhuttu lain noudattamisesta vaan Jumalan mielen mukaan elämisestä.

Onkohan Sinulta Jano tämä Jumalan armon evankeliumi vielä jollakin tapaa hakusessa? En tahdo loukata Sinua, mutta kysyn koska ihmettelen tekstejäsi?


Pitänee lähteä nyt asioille, kun pahin helle on väistynyt, mutta palaan päivällä palstalle.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 29.07.19 - klo:10:01
Oloneuvos, ei ole :)

Minä puolestani ihmettelen hieman, mikä lainaamassasi viestissäni sai sinut tuota kysymään. Siinähän nimenomaan en rinnasta lain noudattamista ja Jumalan mielen mukaan elämistä.

Onko sinulle sitten lain noudattaminen = armon evankeliumi? Vai luitko vaan minua huolimattomasti? Toivottavasti :)
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Oloneuvos - 29.07.19 - klo:11:26
Minä puolestani ihmettelen hieman, mikä lainaamassasi viestissäni sai sinut tuota kysymään. Siinähän nimenomaan en rinnasta lain noudattamista ja Jumalan mielen mukaan elämistä.

Kysymys ei ollut vain tuosta yhdestä tekstistäsi vaan useista tämän aloituksen alla. Käytin muistaakseni asiassa monikkomuotoa.

Lainaus käyttäjältä: Jano
Onko sinulle sitten lain noudattaminen = armon evankeliumi?

No voi hyvänen aika... Se on lyhyesti sillä tavalla, että voimme elää joko "armon alla" tai "lain alla", mutta emme yhtä aikaa sekä armon että lain alla. Ne nimittäin sulkevat toisensa pois.  Eihän Jumala ole koskaan ajatellutkaan, että Siinailla annetun lain ihminen voisi täyttää. Laki on vain kasvattajamme, että tulisimme vanhurskaiksi Jeesuksen uskosta.

Se mitä Herra sitten saa aikaan elämässämme uskoon tultuamme on toinen asia. "Jumalan armo [ei laki] on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille  ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa".
Uusi Liitto lepää tässä Herran lupauksessa: "Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen Minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.  Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne" Hes. 36:26,27 ja ed.kohta Tiit. 2:11,12.

Rukoukseni on, että me kaikki saamme  kasvaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 29.07.19 - klo:12:37
Oloneuvos, sekoitat tässä nyt asioita. Kysymys tässä keskustelussa ei ollut evankeliumista tai vanhurskautumisesta, vaan pyrkimyksestä elää niin että teot ovat Jumalan mielen mukaisia. Se onko vaikuttimena armon evankeliumi vai lain täyttäminen, on kokonaan toinen kysymys. Jumalan mielen mukaisia tekoja voi tehdä sekä lakia täyttävä, että armon alla elävä. Jumalan mielen mukaisesta teosta ei voi päätellä kumpi on ihmisen vaikuttimena.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Oloneuvos - 29.07.19 - klo:15:28
Oloneuvos, sekoitat tässä nyt asioita. Kysymys tässä keskustelussa ei ollut evankeliumista tai vanhurskautumisesta, vaan pyrkimyksestä elää niin että teot ovat Jumalan mielen mukaisia. Se onko vaikuttimena armon evankeliumi vai lain täyttäminen, on kokonaan toinen kysymys. Jumalan mielen mukaisia tekoja voi tehdä sekä lakia täyttävä, että armon alla elävä. Jumalan mielen mukaisesta teosta ei voi päätellä kumpi on ihmisen vaikuttimena. (korostus Oloneuvoksen)

Miksi Jeesus tuli, jos ihminen voi tehdä Jumalan mielen mukaisia tekoja lakia täyttäen? Kuinka ihminen voisi tehdä Jumalalle mieluista, kun Hän ei siedä pienintäkään virhettä tai puutetta. 
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:15:37
Jumalan tahdon mukaan elämisestä en kyllä muista Jeesuksen nuhdelleen fariseuksia kertaakaan.

Taisi sanoa heille jopa että ”jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.”

Mielestäni hyvin paljonkin. Hän syytti fariseuksia kaksimielisyydestä. Se ei ole Jumalan mielen mukaista elämää. Hän tuomitsi heidät siitä että he tuomitsivat ihmiset omien standardien mukaan, ei Jumalan. Jeesus sanoi että he olivat itse asiassa perkeleestä.

Johanneksen evankeliumin 8.luku kertoo tosi tiukasta keskustelusta Jeesuksen ja fariseusten kesken.
Tässä keskustelun loppupuolesta Jeesuksen lausunto heistä:  Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
45 Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:15:38
Oloneuvos, sekoitat tässä nyt asioita. Kysymys tässä keskustelussa ei ollut evankeliumista tai vanhurskautumisesta, vaan pyrkimyksestä elää niin että teot ovat Jumalan mielen mukaisia. Se onko vaikuttimena armon evankeliumi vai lain täyttäminen, on kokonaan toinen kysymys. Jumalan mielen mukaisia tekoja voi tehdä sekä lakia täyttävä, että armon alla elävä. Jumalan mielen mukaisesta teosta ei voi päätellä kumpi on ihmisen vaikuttimena.

Raamatun mukaan eiuskova on mieleltään Jumalan vihollinen. Kuinka Jumalan vihollinen voi elää Jumalan mielen mukaista elämää?

1 Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut
22 Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä,


Kol. 1:21
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Taisto - 29.07.19 - klo:16:04
Oloneuvos, sekoitat tässä nyt asioita. Kysymys tässä keskustelussa ei ollut evankeliumista tai vanhurskautumisesta, vaan pyrkimyksestä elää niin että teot ovat Jumalan mielen mukaisia. Se onko vaikuttimena armon evankeliumi vai lain täyttäminen, on kokonaan toinen kysymys. Jumalan mielen mukaisia tekoja voi tehdä sekä lakia täyttävä, että armon alla elävä. Jumalan mielen mukaisesta teosta ei voi päätellä kumpi on ihmisen vaikuttimena. (korostus Oloneuvoksen)

Miksi Jeesus tuli, jos ihminen voi tehdä Jumalan mielen mukaisia tekoja lakia täyttäen? Kuinka ihminen voisi tehdä Jumalalle mieluista, kun Hän ei siedä pienintäkään virhettä tai puutetta.
Kyllä Jumalan mielen mukaisia tekoja voi tehdä, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Mutta pelastusta niillä ei voi ansaita, vaan siihen tarvitaan uhri.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 29.07.19 - klo:16:07
Miksi Jeesus tuli, jos ihminen voi tehdä Jumalan mielen mukaisia tekoja lakia täyttäen? 

En tiedä mistä ja miksi tuon lain tähän jatkuvasti vedät mukaan. Minä en ole puhunut tässä mitään laista, paitsi kun asia otettiin esille ja totesin että kysymys nimenomaan EI ole mistään lain noudattamisesta.

Näen asian niin yksinkertaisesti, että jokainen teko on Jumalalle mieluinen tai sitten ei. Esimerkiksi omenan varastaminen ei ole Jumalalle mieluinen teko, mutta siitä maksaminen on.

Teon taustalla vaikuttava motiivi on asia erikseen, motiivi omenan maksamisellekin voi olla Jumalalle mieluinen tai sitten ei.

Mielestäni uskomaton ihminenkin voi ostaa omenan puhtaalla motiivilla. Eli tehdä täysin Jumalalle mieluisan teon.

Mutta jokainen tekee jossain elämänsä pisteessä syntiä, ja siksi kukaan ei ole vanhurskas omilla teoillaan, koska siihen tarvittaisiin 100%:sti täydellinen elämä. Siksi Jeesus.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 29.07.19 - klo:16:08
Jumalan tahdon mukaan elämisestä en kyllä muista Jeesuksen nuhdelleen fariseuksia kertaakaan.

Taisi sanoa heille jopa että ”jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.”

Mielestäni hyvin paljonkin. Hän syytti fariseuksia kaksimielisyydestä. Se ei ole Jumalan mielen mukaista elämää.

Lue kirjoitukseni tarkemmin. Kirjoitin, että Jeesus ei nuhdellut fariseuksia kertaakaan JUMALAN TAHDON MUKAAN ELÄMISESTÄ. Varmasti jokainen fariseuskin teki joskus Jumalan mielen mukaisia tekoja. Näistä Jeesus ei heitä nuhdellut. Jeesus nuhteli heitä vain Jumalan tahdon vastaisista teoista.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:16:12
Oloneuvos, sekoitat tässä nyt asioita. Kysymys tässä keskustelussa ei ollut evankeliumista tai vanhurskautumisesta, vaan pyrkimyksestä elää niin että teot ovat Jumalan mielen mukaisia. Se onko vaikuttimena armon evankeliumi vai lain täyttäminen, on kokonaan toinen kysymys. Jumalan mielen mukaisia tekoja voi tehdä sekä lakia täyttävä, että armon alla elävä. Jumalan mielen mukaisesta teosta ei voi päätellä kumpi on ihmisen vaikuttimena. (korostus Oloneuvoksen)

Miksi Jeesus tuli, jos ihminen voi tehdä Jumalan mielen mukaisia tekoja lakia täyttäen? Kuinka ihminen voisi tehdä Jumalalle mieluista, kun Hän ei siedä pienintäkään virhettä tai puutetta.
Kyllä Jumalan mielen mukaisia tekoja voi tehdä, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Mutta pelastusta niillä ei voi ansaita, vaan siihen tarvitaan uhri.

Niin tuskin on ihmistä, joka johdonmukaisesti edustaa pelkkää pahuutta.
Mutta Jumala näkee ihmisen motiivit. Se vähentänee entisestään "Jumalan mielen mukaista tekojen" lukumäärää. Tosin ihmisten silmissä ei, mutta silloin koko juttu on näennäisyyttä.


Itse en usko, että näennäinen hyvyys on Jumalan mielen mukainen teko.
 Ihmisen hyvät teot tuppaavat olemaan melko pitkälle olosuhteista riippuvaisia.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:16:22
Jumalan tahdon mukaan elämisestä en kyllä muista Jeesuksen nuhdelleen fariseuksia kertaakaan.

Taisi sanoa heille jopa että ”jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.”

Mielestäni hyvin paljonkin. Hän syytti fariseuksia kaksimielisyydestä. Se ei ole Jumalan mielen mukaista elämää.

Lue kirjoitukseni tarkemmin. Kirjoitin, että Jeesus ei nuhdellut fariseuksia kertaakaan JUMALAN TAHDON MUKAAN ELÄMISESTÄ. Varmasti jokainen fariseuskin teki joskus Jumalan mielen mukaisia tekoja. Näistä Jeesus ei heitä nuhdellut. Jeesus nuhteli heitä vain Jumalan tahdon vastaisista teoista.

Mielestäni Jeesus porautui juuri fariseusten lähtökohtiin, ei heidän hyviin tai pahoihin tekoihin. Heidän lähtökohtansa olivat Jumalan mielen vastaisia. Tosin ottihan hän heidän tekonsakin esille ja huomautti mm että he siivilöivät hyttysen, mutta päästävät kamelin läpi. Eli heidän tapansa arivioida sitä mikä oli Jumalan mielenmukaista oli ikäänkuin ylösalaisin.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Taisto - 29.07.19 - klo:16:24
Itse en usko, että näennäinen hyvyys on Jumalan mielen mukainen teko.
 Ihmisen hyvät teot tuppaavat olemaan melko pitkälle olosuhteista riippuvaisia.
Jos annat nälkäiselle ruokaa, niin onko se kelvoton teko jos olet vähänkin ylpeä teostasi?
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:16:26
Itse en usko, että näennäinen hyvyys on Jumalan mielen mukainen teko.
 Ihmisen hyvät teot tuppaavat olemaan melko pitkälle olosuhteista riippuvaisia.
Jos annat nälkäiselle ruokaa, niin onko se kelvoton teko jos olet vähänkin ylpeä teostasi?

Jeesushan sanoi että jos millään tavalla olemme ylpeistä hyvästä teostamme, niin se ikäänkuin jää ainoaksi "palkinnoksi" siitä. Siis se meidän oma ylpeys. Etsin sen kohdan....

Tietty hyvä on, että kaveri saa ruokaa.

Matteus 6. luku, alusta.
Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.
2. Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
3. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,

4. että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.


Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 29.07.19 - klo:16:29
Mielestäni Jeesus porautui juuri fariseusten lähtökohtiin, ei heidän hyviin tai pahoihin tekoihin. Heidän lähtökohtansa olivat Jumalan mielen vastaisia.

Jep. Tämä oli juuri mielessäni, kun tässä alettiin puhumaan fariseuksista. Teot eivät olleet heidän ongelmansa, vaan asenne.

Tosin ottihan hän heidän tekonsakin esille ja huomautti mm että he siivilöivät hyttysen, mutta päästävät kamelin läpi. Eli heidän tapansa arividoida sitä mikä oli Jumalan mielenmukaista oli ikäänkuin ylösalaisin.

Tämäkin pitää paikkansa tietyiltä osin. Siihen liittyy myös oleellisesti aiemmin esille tuomani paikka jossa Jeesus nuhteli heitä Jumalan käskyn syrjäyttämisestä omilla perinnäissäännöillä. Fariseusten pyhin kirjoitus kun ei ollut Raamattu, vaan heidän omat selitysteoksensa, jossa Jumalan hyvistä käskyistä ja ohjeista oltiin tehty ahdistavia ja orjuuttavia lakeja.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 29.07.19 - klo:16:31
Itse en usko, että näennäinen hyvyys on Jumalan mielen mukainen teko.
 Ihmisen hyvät teot tuppaavat olemaan melko pitkälle olosuhteista riippuvaisia.
Jos annat nälkäiselle ruokaa, niin onko se kelvoton teko jos olet vähänkin ylpeä teostasi?

Uudessa testamentissa kerrotaan ainakin yhdestä uskomattomasta miehestä, jonka almut olivat kaikesta päätellen Jumalalle mieluisia.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:16:33
Itse en usko ihmisen kykyyn auttaa pyytettömästi.
VTssähän on se melko usein lainattu kohta että meidän vanhurskautemme on kuin saastainen vaate Jumalan edessä.

Mutta tietty on hyvä että silti me syntiset jumalattomat osaamme joskus tehdä tekoja mitkä edesauttavat toisia.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:16:39
Itse en usko, että näennäinen hyvyys on Jumalan mielen mukainen teko.
 Ihmisen hyvät teot tuppaavat olemaan melko pitkälle olosuhteista riippuvaisia.
Jos annat nälkäiselle ruokaa, niin onko se kelvoton teko jos olet vähänkin ylpeä teostasi?

Uudessa testamentissa kerrotaan ainakin yhdestä uskomattomasta miehestä, jonka almut olivat kaikesta päätellen Jumalalle mieluisia.

Niin jokainen ihminen on Jumalan kuvaksi luotu ja tietää mitä on hyvä teko. Jeesuskin sanoi tuon.
"te jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja".

On myönnettävä ettei tuu äkkisiltä mieleen, se keneen sinä viittasit??
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Taisto - 29.07.19 - klo:16:46
Itse en usko ihmisen kykyyn auttaa pyytettömästi.

Mutta miksi pitäisi auttaa pyytettömästi? Jos odotamme tulevamme ensin täydellisiksi, niin sitten kyllä auttaminen jäisi vähiin...
Mitä väliä sillä on, ansaitsemmeko me auttamisella jotakin vai emme?
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:16:47
Itse en usko ihmisen kykyyn auttaa pyytettömästi.

Mutta miksi pitäisi auttaa pyytettömästi? Jos odotamme tulevamme ensin täydellisiksi, niin sitten kyllä auttaminen jäisi vähiin...
Mitä väliä sillä on, ansaitsemmeko me auttamisella jotakin vai emme?

Niin eihän tässä keskustelussa ole kysymys mitä voi tehdä toisten eteen, ja että pitääkö lopettaa kaikenlainen toisten auttaminen.
Ainakin itse rajoitin omat viestini sen pohtimiseen, mitä hyvien tekojen tekeminen kertoo ihmisestä.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:16:51
Muutin lauserakennetta kesken lennon, jossain vaiheessa juttuni oli sillirosollia. Nyt pitäisi olla vähän enemmän looginen.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 29.07.19 - klo:16:57
Itse en usko, että näennäinen hyvyys on Jumalan mielen mukainen teko.
 Ihmisen hyvät teot tuppaavat olemaan melko pitkälle olosuhteista riippuvaisia.
Jos annat nälkäiselle ruokaa, niin onko se kelvoton teko jos olet vähänkin ylpeä teostasi?

Uudessa testamentissa kerrotaan ainakin yhdestä uskomattomasta miehestä, jonka almut olivat kaikesta päätellen Jumalalle mieluisia.

Niin jokainen ihminen on Jumalan kuvaksi luotu ja tietää mitä on hyvä teko. Jeesuskin sanoi tuon.
"te jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja".

On myönnettävä ettei tuu äkkisiltä mieleen, se keneen sinä viittasit??

Apostolien teot, luku 10

1 Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa.
2 Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa.
3 Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Kornelius!"
4 Tämä loi katseensa häneen ja sanoi peljästyneenä: "Mikä on, Herra?" Enkeli sanoi hänelle: "Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.
5 Niin lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan;
6 hän majailee nahkuri Simonin luona, jonka talo on meren rannalla."
7 Ja kun enkeli, joka Korneliusta puhutteli, oli mennyt pois, kutsui tämä kaksi palvelijaansa ja hurskaan sotamiehen uskollisimpiensa joukosta
8 ja kertoi heille kaikki ja lähetti heidät Joppeen.
9 Ja seuraavana päivänä, kun he olivat matkalla ja lähestyivät kaupunkia, nousi Pietari noin kuudennen hetken vaiheilla katolle rukoilemaan.
10 Ja hänen tuli nälkä, ja hän halusi ruokaa. Mutta sitä valmistettaessa hän joutui hurmoksiin.
11 Ja hän näki taivaan avoinna ja tulevan alas astian, ikäänkuin suuren liinavaatteen, joka neljästä kulmastaan laskettiin maahan.
12 Ja siinä oli kaikkinaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaan lintuja.
13 Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: "Nouse, Pietari, teurasta ja syö".
14 Mutta Pietari sanoi: "En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista".
15 Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi".
16 Tämä tapahtui kolme kertaa; sitten astia otettiin kohta ylös taivaaseen.
17 Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemällä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla
18 ja tiedustelivat kuuluvalla äänellä, majailiko siellä Simon, jota myös Pietariksi kutsuttiin.
19 Kun Pietari yhä mietti tuota näkyä, sanoi Henki hänelle: "Katso, kaksi miestä etsii sinua;
20 niin nouse nyt, astu alas ja mene arvelematta heidän kanssaan, sillä minä olen heidät lähettänyt".
21 Niin Pietari meni alas miesten tykö ja sanoi: "Katso, minä olen se, jota te etsitte; mitä varten te olette tulleet?"
22 He sanoivat: "Sadanpäämies Kornelius, hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, josta koko Juudan kansa todistaa hyvää, on pyhältä enkeliltä ilmestyksessä saanut käskyn haettaa sinut kotiinsa ja kuulla, mitä sinulla on sanottavaa".
23 Niin hän kutsui heidät sisään ja piti heitä vierainansa. Seuraavana päivänä Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet Joppesta seurasivat hänen mukanaan.
24 Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä.
25 Ja kun Pietari oli astumassa sisään, meni Kornelius häntä vastaan, lankesi hänen jalkojensa juureen ja kumartui maahan.
26 Mutta Pietari nosti hänet ylös sanoen: "Nouse; minäkin olen ihminen".
27 Ja puhellen hänen kanssaan hän meni sisään ja tapasi monta koolla.
28 Ja hän sanoi heille: "Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi.
29 Sentähden minä vastaansanomatta tulinkin, kun minua noudettiin. Ja nyt minä kysyn: mitä varten te olette minut noutaneet?"
30 Ja Kornelius sanoi: "Neljä päivää sitten, juuri tähän aikaan päivästä, minä kotonani rukoilin tällä yhdeksännellä hetkellä, ja katso, edessäni seisoi mies loistavissa vaatteissa
31 ja sanoi: 'Kornelius, sinun rukouksesi on kuultu, ja sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.
32 Niin lähetä nyt Joppeen ja kutsu tykösi Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin talossa meren rannalla.'
33 Sentähden minä lähetin heti sinulle sanan, ja sinä teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis tässä kaikki Jumalan edessä, kuullaksemme kaiken, mitä Herra on käskenyt sinun puhua."
34 Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: "Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön,
35 vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.
36 Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra,
37 sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;
38 te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.
39 Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.
40 Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä,
41 ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän oli kuolleista noussut.
42 Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi.
43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."
44 Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.
45 Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,
46 sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:
47 "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"
48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:17:01
Siis viittasit varmaan Korneliukseen..
Kornelius ilmeisesti oli herätyksen tilassa tai ilmeisesti halusi ja ehkä olikin lähellä Herraa, ja vaikka ei ollut israelilainen, Jumalan osoitti Pietarille, että pelastus kuului heillekin, siis pakanoille...

Korneliuksesta kerrotaan..Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa.

En ole ihan varma mihin tässä viittaat. Vai luinko niin huolimattomasti.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 29.07.19 - klo:17:05
Jep, Kornelius. Tummensin vielä tuosta luvusta kohdat joihin tässä yhteydessä haluan kiinnittävän huomiota.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:17:06
Itse ajattelin, että viittasti laupiaaseen samarilaiseen, mutta sitten tajusin, että siinäkin oli kyse etnisestä taustasta, ei siitä elikö ihminen lähellä Jumalaa vai ei.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:17:07
Jep, Kornelius. Tummensin vielä tuosta luvusta kohdat joihin tässä yhteydessä haluan kiinnittävän huomiota.

Siinähän kerrotaan että Kornelius halusi elää Jumalan yhteydessä. Eli minun mielestäni se ei oikein hyvin kuvaa sitä että on eiuskova ja samalla Jumalan mielenmukainen.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Oloneuvos - 29.07.19 - klo:17:11
Itse en usko ihmisen kykyyn auttaa pyytettömästi.

Mutta miksi pitäisi auttaa pyytettömästi? Jos odotamme tulevamme ensin täydellisiksi, niin sitten kyllä auttaminen jäisi vähiin...
Mitä väliä sillä on, ansaitsemmeko me auttamisella jotakin vai emme?

Emme ansaitse auttamisellamme mitään. Jeesus opetti, että kaiken tehtyämme, mitä teemmekin, sanokaamme, että olemme ansiottomia palvelijoita.

"Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi."

Teot eivät ratkaise vaan niiden takana olevat motiivit. Jumalan tuomion tuli koettelee kerran tekomme ja motiivimme ja silloin kestävät vain ne teot, jotka ovat Kristuksessa tehdyt. "Me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme."

Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 29.07.19 - klo:17:12
Jep, Kornelius. Tummensin vielä tuosta luvusta kohdat joihin tässä yhteydessä haluan kiinnittävän huomiota.

Siinähän kerrotaan että Kornelius halusi elää Jumalan yhteydessä. Eli minun mielestäni se ei oikein hyvin kuvaa sitä että on eiuskova ja samalla Jumalan mielenmukainen.

Halu johonkin ei vielä tarkoita että olisi perillä. Pointtini onkin juuri siinä, että en näe Raamatusta perusteita näkemykselle jonka mukaan Pyhän Hengen osallisuudessa menee ehdoton raja siinä onko ihmisen teot mieluisat Jumalalle. Uskomaton ihminen on toki aina synnin alaisuudessa, mutta ajattelen että Jumala ottaa tämän kyllä huomioon. Eli kun synnin alainen ihminen pyrkii omalla tavallansa lähelle Jumalaa niin aidosti ja vilpittömästi kuin vain synnin alainen ihminen kykenee, Jumala arvostaa sitä eikä suinkaan pidä näitä tekoja saastaisina.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Oloneuvos - 29.07.19 - klo:17:26
Jep, Kornelius. Tummensin vielä tuosta luvusta kohdat joihin tässä yhteydessä haluan kiinnittävän huomiota.

Siinähän kerrotaan että Kornelius halusi elää Jumalan yhteydessä. Eli minun mielestäni se ei oikein hyvin kuvaa sitä että on eiuskova ja samalla Jumalan mielenmukainen.

Juuri noin Sandia. On Raamatussa useita muitakin, jotka tekivät hyvää lähimmäisilleen. Minä en ottaisi (en kehtaisi ottaa) Korneliusta esimerkiksi siitä yksinkertaisesta syystä, että hänen kauttaan tuli evankeliumi ja pelastus meille pakanoille, juutalaisten vastustuksesta huolimatta.

Mutta eiköhän täällä nyt työnnetä Jeesus ja hänen ristinsä jonnekin taka-alalle ihan samalla tavalla kuin Efeson seurakunnassa, jossa uskovat tekivät paljon hyvää, mutta heille Herra sanoi:
"Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi;  ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.  Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta."

(Tuon Jeesus puhui noin vuonna 90 ja Efeson seurakunnan lampunjalka työnnettiin pois paikaltaan noin vuonna 125 ja se lakkasi olemasta, koska se oli hylännyt ensimmäisen rakkautensa)
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 29.07.19 - klo:18:32
En koe sitä oikein ristin hengen mukaisena, että aletaan syyllistämään siitä että tässä oltais laittamassa ristiä sivuun, kun yksinkertaisesti vaan keskustellaan aiheesta joka ei suoranaisesti liity ristiin.

Ei meidän tarvitse joka keskustelussa mainita sanaa ”risti”, että oltais hengellisiä.

Tuli mieleen kun jossain pyhäkoulussa kysyttiin ”Mikä on ruskea ja asuu kolossa ja syö pähkinöitä”, ja lapsi vastasi ”Kuulostaa ihan oravalta, mutta koska tämä on pyhäkoulu, on vastauksen varmaan oltava Jeesus”.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Oloneuvos - 29.07.19 - klo:18:57
En koe sitä oikein ristin hengen mukaisena, että aletaan syyllistämään siitä että tässä oltais laittamassa ristiä sivuun, kun yksinkertaisesti vaan keskustellaan aiheesta joka ei suoranaisesti liity ristiin.

Ei meidän tarvitse joka keskustelussa mainita sanaa ”risti”, että oltais hengellisiä.

Tuli mieleen kun jossain pyhäkoulussa kysyttiin ”Mikä on ruskea ja asuu kolossa ja syö pähkinöitä”, ja lapsi vastasi ”Kuulostaa ihan oravalta, mutta koska tämä on pyhäkoulu, on vastauksen varmaan oltava Jeesus”.

Kaikki mikä liittyy hengellisyyteen ja jolla on iankaikkisuusarvoa, liittyy ristiin. Missä siitä mennään ohi kuljetaan harhaan, tuntuipa asia kuinka hyvältä ja oikealta tahansa. Eikä minun tarvitse syyllistää tässä ketään, sillä mehän olemme kaikki läpikotaisin turmeltuneita ja syyllisiä. Mihin hyvään me pystymme? "Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet."
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:19:35
Jep, Kornelius. Tummensin vielä tuosta luvusta kohdat joihin tässä yhteydessä haluan kiinnittävän huomiota.

Siinähän kerrotaan että Kornelius halusi elää Jumalan yhteydessä. Eli minun mielestäni se ei oikein hyvin kuvaa sitä että on eiuskova ja samalla Jumalan mielenmukainen.

Halu johonkin ei vielä tarkoita että olisi perillä. Pointtini onkin juuri siinä, että en näe Raamatusta perusteita näkemykselle jonka mukaan Pyhän Hengen osallisuudessa menee ehdoton raja siinä onko ihmisen teot mieluisat Jumalalle. Uskomaton ihminen on toki aina synnin alaisuudessa, mutta ajattelen että Jumala ottaa tämän kyllä huomioon. Eli kun synnin alainen ihminen pyrkii omalla tavallansa lähelle Jumalaa niin aidosti ja vilpittömästi kuin vain synnin alainen ihminen kykenee, Jumala arvostaa sitä eikä suinkaan pidä näitä tekoja saastaisina.

Kuvauksessasi puhut juuri ihmisen halusta lähestyä Jumalaa. Raamatun mukaan se ei ole mahdollista ilman että Jumala on tekemässä työtä sen ihmisen elämässä, on hän tullut jo uskoon tai ei.

Eihän uskovien hyvät teot sinänsä ole sen arvokkaampia. En esittänyt tuollaista ajattelua.

Juuri ajattelen itseäni ja pohdin motiivejani auttaa erästä nuorta henkilöä tilanteessa missä hän on välillä koditon ja ruoaton. Rajoitan apuni ruoan ja vaatteiden hankkimiseen kun tilanne on vaikea. Koen että Jumalan sana neuvoi minua siihen, kun Raamatussa puhutaan että jos näemme lähimmäisen ilman ruokaa ja tarvittavia vaatteita ja puhumme vaan rakkaudellisesti ja klltisti olemme melkoisia...hevosen...takalistoja. :-[

Tuli juuri mieleen, koska kuulin hänestä eilen noin puolen vuoden katkon jälkeen.

Mutta se mikä tässä on hyvää, Jumala ONNEKSI käyttää syntisiä ihmisiä, joihin lasken itseni, tekemään hyvää, vaikka koko homma sinänsä ei kestä Jumalan pyhyyden edessä, siis kun katson omia motiivejani. Jumala on suostunut auttamaan meitä syntisiä ihmisiä, ja hän tekee sen usein hyvin luovalla tavoin, jopa käyttäen meidän kummallisuuksiamme omiin hyvin tarkoituksiinsa.

Silti en usko olevani puhdas motiiveiltani. Olen tietoinen että osa auttamishalustani perustuu hmm... omintakeisiin syihin. Joita en tässä edes kerro. Mutta olen itselleni rehellinen.
Mutta onneksi siitä on hänelle kuitenkin hyötyä.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 29.07.19 - klo:19:45
En koe sitä oikein ristin hengen mukaisena, että aletaan syyllistämään siitä että tässä oltais laittamassa ristiä sivuun, kun yksinkertaisesti vaan keskustellaan aiheesta joka ei suoranaisesti liity ristiin.

Ei meidän tarvitse joka keskustelussa mainita sanaa ”risti”, että oltais hengellisiä.

Tuli mieleen kun jossain pyhäkoulussa kysyttiin ”Mikä on ruskea ja asuu kolossa ja syö pähkinöitä”, ja lapsi vastasi ”Kuulostaa ihan oravalta, mutta koska tämä on pyhäkoulu, on vastauksen varmaan oltava Jeesus”.

Kaikki mikä liittyy hengellisyyteen ja jolla on iankaikkisuusarvoa, liittyy ristiin. Missä siitä mennään ohi kuljetaan harhaan, tuntuipa asia kuinka hyvältä ja oikealta tahansa. Eikä minun tarvitse syyllistää tässä ketään, sillä mehän olemme kaikki läpikotaisin turmeltuneita ja syyllisiä. Mihin hyvään me pystymme? "Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet."

Hyvä teko on hyvä teko, riippumatta siitä kuka sen tekee. Pelastusta ei hyvillä teoilla ansaitse, kuten Korneliuskaan ei ansainnut vaan sai kuulla evankeliumin sanoman ja otti sen vastaan. Kyllä minäkin tunnistin synnintunnon hetkellä, että olen tehnyt sekä hyvää että pahaa. Hyvien tekojen tiedostaminen ei lieventänyt lainkaan synnintuntoa tai himmentänyt täydellisen pelastuksen tarvetta ja kokemusta.

Toki kaikki mikä on hengellistä liittyy jollain tavalla ristiin, mutta tarkoitin että hyvien tekojen tunnustaminen hyviksi teoiksi ei tarkoita, että ollaan syrjäyttämässä ristiä.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Soltero - 29.07.19 - klo:19:48
Uskovien ja ei-uskovien tekemiset ovat keskenään hyvin samanlaisia,
keskimäärin yhtä likaisia, rakastavia, rumia ja lempeitä.
Yhteiskuntien säädöksiä rikkovat tekevät jonkin verran lainkuuliaisia
enemmän pahaksi katsottavia juttuja. 
Valtiosta ja kulttuurista riippuu tietysti, mikä teko milloinkin määritellään
rikokseksi.
Esim. homoseksi oli 1970-luvulle asti Suomessa rikos, mutta nykyään se onkin
ihmisoikeus, jonka koskemattomuutta viranomaiset valvovat hyvin tarkasti.

Kateutta, ahneutta, ilkeyttä ja riitaisuutta ei ole säädetty laeissa rikoksiksi,
ja niitä harjoitetaankin hyvin yleisesti.
Mutta Jumala sanoo niiden olevan kuolemansynteja ja rinnastaa ne
epäjumalanpalvelemiseen, haureuteen ja muihin lihan tekoihin.  (Gal. 5: 19-21)

Yksilöiden teot, esim. ajatuksen ja mielikuvien tasolla esiintyvät,
eivät ole keskimäärin kovin kauniita.
Korkeintaan joku äärimmäisen pitkälle pyhittynyt saattaa elää jonkin
aikaa melko puhtaasti. 
Mutta silti hänelläkin on turmeltunut liha,
joka riippuu syntisessä sielussa kiinni.
Ainoastaan uskovassa asuva Henki on vanhurskas, koska se on lainassa
Kristukselta. 
Mutta uskovakaan ei ihmisenä ole yhtään vanhurskaampi
kuin ateistinen murhaaja, vaikka olisikin erittäin hurskas.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:19:50
Ajattelen samoin kuin mitä Soltero tuossa esittää.
Joskus jopa pelkään erittäin jalosti toimivia ihmisiä. Joskus jos heitä hieman raapaisee, tulee esille jotain ihan muuta kuin jaloutta. Mutta kuten sanoin, Herra toimii meidän syntisten keskellä, ja hänen hyvyytensä on mukana yllättävän monessa tilanteessa hyvin eri tavoin.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 29.07.19 - klo:19:53
Silti en usko olevani puhdas motiiveiltani. Olen tietoinen että osa auttamishalustani perustuu hmm... omintakeisiin syihin. Joita en tässä edes kerro. ´

Tarpeeksi kun pilkotaan, päädytään siihen että epäitsekkyyttä ei ole olemassakaan ja koko käsite voidaan poistaa olemasta. Sillä jokaisella teolla on jokin seuraus, ja aina kun seuraus on itselleen millään tavalla hyödyllinen, voidaan ajatella että motiiviin sisältyy itsekkyyttä.

Minun mielestäni epäitsekkyys, hyvä teko, auttaminen yms termejä voidaan käyttää kuitenkin silloinkin kun niistä itsekin tiedostaa jotain hyötyvänsä. Enkä usko, että Jumalalla on mitään sitä vastaan, että joku haluaa tehdä hyvää toiselle koska siitä tulee itselleen hyvä mieli. Kunnian ottamisen ja itsensä koroittamisen omilla teoillansa Jumalan selkeästi tuomitsee, eli on olemassa hyviä tekoja jotka ovat Jumalalle mieleen, ja hyviä tekoja jotka eivät ole Jumalalle mieleen.

Pelastuksen kanssa näillä ei ole varsinaisesti mitään tekemistä, sillä siinä vain pahoilla teoilla on merkitystä, ei hyvillä.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:19:56
Silti en usko olevani puhdas motiiveiltani. Olen tietoinen että osa auttamishalustani perustuu hmm... omintakeisiin syihin. Joita en tässä edes kerro. ´

Tarpeeksi kun pilkotaan, päädytään siihen että epäitsekkyyttä ei ole olemassakaan ja koko käsite voidaan poistaa olemasta. Sillä jokaisella teolla on jokin seuraus, ja aina kun seuraus on itselleen millään tavalla hyödyllinen, voidaan ajatella että motiiviin sisältyy itsekkyyttä.

Minun mielestäni epäitsekkyys, hyvä teko, auttaminen yms termejä voidaan käyttää kuitenkin silloinkin kun niistä itsekin tiedostaa jotain hyötyvänsä. Enkä usko, että Jumalalla on mitään sitä vastaan, että joku haluaa tehdä hyvää toiselle koska siitä tulee itselleen hyvä mieli. Kunnian ottamisen ja itsensä koroittamisen omilla teoillansa Jumalan selkeästi tuomitsee, eli on olemassa hyviä tekoja jotka ovat Jumalalle mieleen, ja hyviä tekoja jotka eivät ole Jumalalle mieleen.

Ongelma tuollaisen ihmisen utilitaristisen altruismin kanssa on se, että joskus se muuttuu vihaksi, kaunaksi, katkeruudeksi.Kun elää tarpeeksi kauan, tulee kohtaamaan tän, joko itsessään ja/tai toisessa.  Niin ei Jumalan hyvyys koskaan toimi.

Siksi tietty äärimmäinen rehellisyys itsestään ehkä auttaa, ettei joudu hyvätekemisensä kohteen uhriksi. Ihminen nimittäin voi helposti saattaa itsensä tuollaiseen kummalliseen tilanteeseen. Ja sitten syyttää sitä altruisminsa kohdetta.  Eli koko homma meni ihan saveen.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 29.07.19 - klo:20:07
Ongelma tuollaisen ihmisen utilitaristisen altruismin kanssa on se, että joskus se muuttuu vihaksi, kaunaksi, katkeruudeksi.

Jos motiivi on pelkästään, vain ja ainoastaan täysin itsekäs, se ei muutu vihaksi ja kaunaksi. Vain jos odottaa jotain vastakaikua teoille toisilta, voi niin käydä.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:20:13
Ongelma tuollaisen ihmisen utilitaristisen altruismin kanssa on se, että joskus se muuttuu vihaksi, kaunaksi, katkeruudeksi.

Jos motiivi on pelkästään, vain ja ainoastaan täysin itsekäs, se ei muutu vihaksi ja kaunaksi. Vain jos odottaa jotain vastakaikua teoille toisilta, voi niin käydä.

En ihan ymmärrä ekaa virkettäsi.

Itse en siis luota omiin motiiveihin siten, että olisin täysin epäitsekäs, ja vain ajatus hyvästä teosta toista ihmistä kohtaan, olisi ainoa motiivi. Ja siinä tulee sekin, että mitä jos en osaakaan auttaa toista viisaalla tavalla??
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 29.07.19 - klo:20:40
Ongelma tuollaisen ihmisen utilitaristisen altruismin kanssa on se, että joskus se muuttuu vihaksi, kaunaksi, katkeruudeksi.

Jos motiivi on pelkästään, vain ja ainoastaan täysin itsekäs, se ei muutu vihaksi ja kaunaksi. Vain jos odottaa jotain vastakaikua teoille toisilta, voi niin käydä.

En ihan ymmärrä ekaa virkettäsi.

Itse en siis luota omiin motiiveihin siten, että olisin täysin epäitsekäs, ja vain ajatus hyvästä teosta toista ihmistä kohtaan, olisi ainoa motiivi. Ja siinä tulee sekin, että mitä jos en osaakaan auttaa toista viisaalla tavalla??

Tarkoitan, että jos tekee hyvän teon vain ja ainoastaan siitä syystä, että hyvän teon tekemisestä tulee itselleen hyvä mieli. Eli aivoissa tapahtuu tietty kemiallinen reaktio. Eli motiivina ei ole millään tavalla epäitsekkyys, vaan päinvastoin täysi itsekkyys.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Taisto - 29.07.19 - klo:21:13
Mutta uskovakaan ei ihmisenä ole yhtään vanhurskaampi
kuin ateistinen murhaaja, vaikka olisikin erittäin hurskas.
Malakia 3:18:

Ja te näette jälleen,
mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä,
sen välillä, joka palvelee Jumalaa,
ja sen, joka ei häntä palvele.

Soltero: voitko tarkentaa suomenkielisillä, nykyään käytössä olevilla yleissanoilla, mitä itse asiassa tarkoittavat käyttämäsi sanat hurskas ja vanhurskas?
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Soltero - 29.07.19 - klo:21:41
Mutta uskovakaan ei ihmisenä ole yhtään vanhurskaampi
kuin ateistinen murhaaja, vaikka olisikin erittäin hurskas.
Malakia 3:18:

Ja te näette jälleen,
mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä,
sen välillä, joka palvelee Jumalaa,
ja sen, joka ei häntä palvele.

Soltero: voitko tarkentaa suomenkielisillä, nykyään käytössä olevilla yleissanoilla, mitä itse asiassa tarkoittavat käyttämäsi sanat hurskas ja vanhurskas?
Tarkoitan hurskaalla yksilöä, joka pyrkii toiminaan ja näyttämään ulospäin
niin kuin yleensä uskovaiselta odotetaan.

Vanhurskas on Jeesuksen sovitustyön kautta puhdas ja viaton Jumalan silmissä.
Hän on Jeesuksessa vanhurskas, ei ihmisenä itsenään.

"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."
(Room. 3: 21-24)
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:22:13
Ongelma tuollaisen ihmisen utilitaristisen altruismin kanssa on se, että joskus se muuttuu vihaksi, kaunaksi, katkeruudeksi.

Jos motiivi on pelkästään, vain ja ainoastaan täysin itsekäs, se ei muutu vihaksi ja kaunaksi. Vain jos odottaa jotain vastakaikua teoille toisilta, voi niin käydä.

En ihan ymmärrä ekaa virkettäsi.

Itse en siis luota omiin motiiveihin siten, että olisin täysin epäitsekäs, ja vain ajatus hyvästä teosta toista ihmistä kohtaan, olisi ainoa motiivi. Ja siinä tulee sekin, että mitä jos en osaakaan auttaa toista viisaalla tavalla??

Tarkoitan, että jos tekee hyvän teon vain ja ainoastaan siitä syystä, että hyvän teon tekemisestä tulee itselleen hyvä mieli. Eli aivoissa tapahtuu tietty kemiallinen reaktio. Eli motiivina ei ole millään tavalla epäitsekkyys, vaan päinvastoin täysi itsekkyys.

Mielenkiintoinen näkökulma. Tarkoitat  kai että hyvä teko automaattisesti aiheuttaa aivokemiallisen reaktion mistä seuraa hyvän olon tunne. Onhan se melko erikoinen syyy. Aivoissa kun tapahtuu muunlaisiakin kemiallisia reaktioita.
Voihan tuota yrittää, mutta sen verran oon elämää katsellut ja kliinisenä sosiaalityöntekijänä sekä psykologina näen melko monta sudenkuoppaa tuossa.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:22:54
Toisekseen jos hyva teko aiheuttaisi automaattisesti aivokemiallisen reaktion, mika johtaa hyvanolon tunteeseen, voisi ajatella, etta olisi paljon ihmisia jotka olisivat addiktioituneita hyviin tekoihin.

Koska niin ei nayta olevan, oletan, etta siina valissa on valiintuleva muuttuja:ajattelu.Ja ajatteluun vaikuttaa moni juttu.

Menee vahan kummallisiksi naa jutut. Lopetan tahan etten enaa edesauta tata kehitysta.

Lykkya tyko kaikille meille hyvien tekojen tekemisessa tai niiden yrittamisessa.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Taisto - 29.07.19 - klo:23:09
Mutta uskovakaan ei ihmisenä ole yhtään vanhurskaampi
kuin ateistinen murhaaja, vaikka olisikin erittäin hurskas.
Malakia 3:18:

Ja te näette jälleen,
mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä,
sen välillä, joka palvelee Jumalaa,
ja sen, joka ei häntä palvele.

Soltero: voitko tarkentaa suomenkielisillä, nykyään käytössä olevilla yleissanoilla, mitä itse asiassa tarkoittavat käyttämäsi sanat hurskas ja vanhurskas?
Tarkoitan hurskaalla yksilöä, joka pyrkii toiminaan ja näyttämään ulospäin
niin kuin yleensä uskovaiselta odotetaan.

Vanhurskas on Jeesuksen sovitustyön kautta puhdas ja viaton Jumalan silmissä.
Hän on Jeesuksessa vanhurskas, ei ihmisenä itsenään.

"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."
(Room. 3: 21-24)
Mielenkiintoista on, että kun Raamattua aikanaan käännettiin suomeksi, niin sinne valittiin nämä sanat: hurskas ja vanhurskas. Nykyisin niille taitaa yksi sun toinen uskova antaa omat merkitykset, tietämättä mitä ne oikeastaan tarkoittavat.

Silloin jokunen sata vuotta sitten ne tarkoittivat: hurskas = viisas, vanhurskas = va'an viisas. Tuo va'an on siis vaka- sanan genetiivi, ja nykyisin vaka on muutunut sanaksi vakaa. Eli Raamatussa vanhurskas = vakaan viisas. Miksi sitten alkukielen sana käännettiin sanaksi viisas? Siksi että suomenkielessä ei ole sanaa, joka tarkoittaisi samaa kuin alkukielen sana. Aika lähellä oikeaa voisi olla käännös "oikeamielinen", mutta hepreassa sillä on tietääkseni sekä oikeudellinen että hengellinen merkitys. Sellaista sanaa ei ole suomenkielessä.

Summa summarum: kun puhumme hurskaasta ja vanhurskaasta, niin emme taida edes tietää mistä puhumme  ;)
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 29.07.19 - klo:23:16
Mutta uskovakaan ei ihmisenä ole yhtään vanhurskaampi
kuin ateistinen murhaaja, vaikka olisikin erittäin hurskas.
Malakia 3:18:

Ja te näette jälleen,
mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä,
sen välillä, joka palvelee Jumalaa,
ja sen, joka ei häntä palvele.

Soltero: voitko tarkentaa suomenkielisillä, nykyään käytössä olevilla yleissanoilla, mitä itse asiassa tarkoittavat käyttämäsi sanat hurskas ja vanhurskas?
Tarkoitan hurskaalla yksilöä, joka pyrkii toiminaan ja näyttämään ulospäin
niin kuin yleensä uskovaiselta odotetaan.

Vanhurskas on Jeesuksen sovitustyön kautta puhdas ja viaton Jumalan silmissä.
Hän on Jeesuksessa vanhurskas, ei ihmisenä itsenään.

"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."
(Room. 3: 21-24)
Mielenkiintoista on, että kun Raamattua aikanaan käännettiin suomeksi, niin sinne valittiin nämä sanat: hurskas ja vanhurskas. Nykyisin niille taitaa yksi sun toinen uskova antaa omat merkitykset, tietämättä mitä ne oikeastaan tarkoittavat.

Silloin jokunen sata vuotta sitten ne tarkoittivat: hurskas = viisas, vanhurskas = va'an viisas. Tuo va'an on siis vaka- sanan genetiivi, ja nykyisin vaka on muutunut sanaksi vakaa. Eli Raamatussa vanhurskas = vakaan viisas. Miksi sitten alkukielen sana käännettiin sanaksi viisas? Siksi että suomenkielessä ei ole sanaa, joka tarkoittaisi samaa kuin alkukielen sana. Aika lähellä oikeaa voisi olla käännös "oikeamielinen", mutta hepreassa sillä on tietääkseni sekä oikeudellinen että hengellinen merkitys. Sellaista sanaa ei ole suomenkielessä.

Summa summarum: kun puhumme hurskaasta ja vanhurskaasta, niin emme taida edes tietää mistä puhumme  ;)

Tosin Solteronhan antoi omat määritelmänsä selvästi ymmärrettävästi. ;) ;)
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Oloneuvos - 30.07.19 - klo:09:15
Summa summarum: kun puhumme hurskaasta ja vanhurskaasta, niin emme taida edes tietää mistä puhumme  ;)

Ymmärrän tuon että ihminen ei omin avuin voi ymmärtää mitä termiin vanhurskas sisältyy. Sen ymmärtäminen lienee vaatii Vanhurskaan kohtaamista. Sen jälkeen voi tulla Jumalan itsensä opettamaksi.

Mitä tulee ihmisen vanhurskauteen (oikeamielisyyteen ja kelvollisuuteen) niin Jumala ilmoittaa, että "ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,  ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään" (Rm. 3:10-12).

Lohdullinen puoli tässä syntiselle on se, että "Jumala on se joka vanhurskauttaa jumalattoman Jeesuksen Kristuksen lunastustyön tähden". Vanhurskautetulta ihmiseltä ei tule vaatia inhimillistä täydellisyyttä, koska synti yhä asuu hänen kuolevaisessa ruumiissa. Tämä ei voi muutta sitä tosiasiaa, että Jumala hyväksyy vajavaisen ihmisen Jeesuksen vanhurskauden tähden. Olen teksteilläni pyrkinyt sanomaan, ettei meissä ihmisissä ole sellaista hyvää, joka kestäisi Vanhurskaan ja Pyhän edessä. Jos on jotain pysyväistä niin sen ihminen on tehnyt Kristuksessa, Hänen hyvän Henkensä vaikutuksesta.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Soltero - 30.07.19 - klo:13:04
Mutta uskovakaan ei ihmisenä ole yhtään vanhurskaampi
kuin ateistinen murhaaja, vaikka olisikin erittäin hurskas.
Malakia 3:18:

Ja te näette jälleen,
mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä,
sen välillä, joka palvelee Jumalaa,
ja sen, joka ei häntä palvele.

Soltero: voitko tarkentaa suomenkielisillä, nykyään käytössä olevilla yleissanoilla, mitä itse asiassa tarkoittavat käyttämäsi sanat hurskas ja vanhurskas?
Tarkoitan hurskaalla yksilöä, joka pyrkii toiminaan ja näyttämään ulospäin
niin kuin yleensä uskovaiselta odotetaan.

Vanhurskas on Jeesuksen sovitustyön kautta puhdas ja viaton Jumalan silmissä.
Hän on Jeesuksessa vanhurskas, ei ihmisenä itsenään.

"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."
(Room. 3: 21-24)
Mielenkiintoista on, että kun Raamattua aikanaan käännettiin suomeksi, niin sinne valittiin nämä sanat: hurskas ja vanhurskas. Nykyisin niille taitaa yksi sun toinen uskova antaa omat merkitykset, tietämättä mitä ne oikeastaan tarkoittavat.

Silloin jokunen sata vuotta sitten ne tarkoittivat: hurskas = viisas, vanhurskas = va'an viisas. Tuo va'an on siis vaka- sanan genetiivi, ja nykyisin vaka on muutunut sanaksi vakaa. Eli Raamatussa vanhurskas = vakaan viisas. Miksi sitten alkukielen sana käännettiin sanaksi viisas? Siksi että suomenkielessä ei ole sanaa, joka tarkoittaisi samaa kuin alkukielen sana. Aika lähellä oikeaa voisi olla käännös "oikeamielinen", mutta hepreassa sillä on tietääkseni sekä oikeudellinen että hengellinen merkitys. Sellaista sanaa ei ole suomenkielessä.

Summa summarum: kun puhumme hurskaasta ja vanhurskaasta, niin emme taida edes tietää mistä puhumme  ;)
Ei-uskovat eivät tietenkään voi ymmärtää,
mitä raamatullinen vanhurskaus merkitsee.
Hurskaus on tutumpi käsite, ja sillä on kai yleensä kielteinen lisämerkitys,
joka usein liittyy farisealaisuuteen.

Myös eri uskovaisryhmittymissä näitä sanoja käytetään jonkin verran eri tavoilla.
Mutta jokainen henkilökohtaisesti Raamattuun syventyvä oppii varmasti,
mitä on Jumalan vanhurskaus ja miksi myös ihminen voi saada
sitä lainaksi Jeesuksen uhrin ansiosta.

Herran vanhurskauttamassa asemassa oleva uskova elää todennäköisesti
myös hurskaammin kuin uskosta osattomat.
Silloin hurskaus ei ole oman uskovaisuutensa ylevää esittelemistä,
vaan nöyryyttä Herran edessä ja
hiljaista kuuliaisuutta sille elämäntavalle,
johon Jumala ohjaa Sanassaan.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Mice - 30.07.19 - klo:14:09
Ehkä aavistuksen ohi aiheesta, mutta silti tätä ketjua lueskellessa tuli mieleeni tällainen asia:

Pyhittyminen on synnintunnon lisääntymistä, ei sen lisääntymistä, että kokee tekevänsä yhä enemmän ja enemmän hyviä tekoja. Ja oikea synnintunto ei taas aja tekemään lisää hyviä tekoja, vaan Kristuksen ristin juurelle. Ja Hän on pyhityksemme. Hyvät teotkin ovat Jumalan edeltäpäin valmistamia, joista saamme tulla osallisiksi Kristuksessa.

Kaikki se mikä ohjaa ihmistä lähemmäksi Jeesusta ja ristiä on totuutta, koska Jeesus on Totuus.

Jeesuksessa Kristuksessa on kaikki. Siksi riippuvaisuus Hänestä on todellista vapautta. Vapautta itsestämme ja omista teoistamme.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Paulus - 30.07.19 - klo:14:23
Ehkä aavistuksen ohi aiheesta, mutta silti tätä ketjua lueskellessa tuli mieleeni tällainen asia:

Pyhittyminen on synnintunnon lisääntymistä, ei sen lisääntymistä, että kokee tekevänsä yhä enemmän ja enemmän hyviä tekoja. Ja oikea synnintunto ei taas aja tekemään lisää hyviä tekoja, vaan Kristuksen ristin juurelle. Ja Hän on pyhityksemme. Hyvät teotkin ovat Jumalan edeltäpäin valmistamia, joista saamme tulla osallisiksi Kristuksessa.

Kaikki se mikä ohjaa ihmistä lähemmäksi Jeesusta ja ristiä on totuutta, koska Jeesus on Totuus.

Jeesuksessa Kristuksessa on kaikki. Siksi riippuvaisuus Hänestä on todellista vapautta. Vapautta itsestämme ja omista teoistamme.

Iso AAMEN tähän! :)
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Oloneuvos - 30.07.19 - klo:16:42
Ehkä aavistuksen ohi aiheesta, mutta silti tätä ketjua lueskellessa tuli mieleeni tällainen asia:

Pyhittyminen on synnintunnon lisääntymistä, ei sen lisääntymistä, että kokee tekevänsä yhä enemmän ja enemmän hyviä tekoja. Ja oikea synnintunto ei taas aja tekemään lisää hyviä tekoja, vaan Kristuksen ristin juurelle. Ja Hän on pyhityksemme. Hyvät teotkin ovat Jumalan edeltäpäin valmistamia, joista saamme tulla osallisiksi Kristuksessa.

Kaikki se mikä ohjaa ihmistä lähemmäksi Jeesusta ja ristiä on totuutta, koska Jeesus on Totuus.

Jeesuksessa Kristuksessa on kaikki. Siksi riippuvaisuus Hänestä on todellista vapautta. Vapautta itsestämme ja omista teoistamme.

Tuo teksti sai sydämeni laulamaan, totisesti.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Marjatta - 30.07.19 - klo:17:01
Kyllä. Laulaa laulaa.
Riemuitsin ja ylistin Jumalaa luettuani Micen tekstin.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Soltero - 30.07.19 - klo:19:30
Ehkä aavistuksen ohi aiheesta, mutta silti tätä ketjua lueskellessa tuli mieleeni tällainen asia:

Pyhittyminen on synnintunnon lisääntymistä, ei sen lisääntymistä, että kokee tekevänsä yhä enemmän ja enemmän hyviä tekoja. Ja oikea synnintunto ei taas aja tekemään lisää hyviä tekoja, vaan Kristuksen ristin juurelle. Ja Hän on pyhityksemme. Hyvät teotkin ovat Jumalan edeltäpäin valmistamia, joista saamme tulla osallisiksi Kristuksessa.

Kaikki se mikä ohjaa ihmistä lähemmäksi Jeesusta ja ristiä on totuutta, koska Jeesus on Totuus.

Jeesuksessa Kristuksessa on kaikki. Siksi riippuvaisuus Hänestä on todellista vapautta. Vapautta itsestämme ja omista teoistamme.
Raamatullista puhetta.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Paulus - 30.07.19 - klo:21:04
Ehkä aavistuksen ohi aiheesta, mutta silti tätä ketjua lueskellessa tuli mieleeni tällainen asia:

Pyhittyminen on synnintunnon lisääntymistä, ei sen lisääntymistä, että kokee tekevänsä yhä enemmän ja enemmän hyviä tekoja. Ja oikea synnintunto ei taas aja tekemään lisää hyviä tekoja, vaan Kristuksen ristin juurelle. Ja Hän on pyhityksemme. Hyvät teotkin ovat Jumalan edeltäpäin valmistamia, joista saamme tulla osallisiksi Kristuksessa.

Kaikki se mikä ohjaa ihmistä lähemmäksi Jeesusta ja ristiä on totuutta, koska Jeesus on Totuus.

Jeesuksessa Kristuksessa on kaikki. Siksi riippuvaisuus Hänestä on todellista vapautta. Vapautta itsestämme ja omista teoistamme.
Raamatullista puhetta.

Iloitsen siitä, että Kristuksen tuoksu saa aikaan kristittyjen yhteyttä.  :)
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: Jano - 31.07.19 - klo:05:58
Mielenkiintoinen näkökulma. Tarkoitat  kai että hyvä teko automaattisesti aiheuttaa aivokemiallisen reaktion mistä seuraa hyvän olon tunne. Onhan se melko erikoinen syyy. Aivoissa kun tapahtuu muunlaisiakin kemiallisia reaktioita.
Voihan tuota yrittää, mutta sen verran oon elämää katsellut ja kliinisenä sosiaalityöntekijänä sekä psykologina näen melko monta sudenkuoppaa tuossa.

En tarkoittanut yleistää ja yksinkertaistaa asiaa noin paljon. Aivokemiallinen hyvä olo ei ole välttämättä aina automaattinen reaktio hyvästä teosta, eikä hyvän olon tunne välttämättä aina ole ainakaan ainoa aivokemiallinen reaktio.

Mutta jonkun ihmisen kohdalla näin voi olla. Se riippuu pitkälti omasta maailmankatsomuksesta. Jos ihmisellä ei ole esimerkiksi vahvoja moraalisia näkemyksiä, vaan asiat nähdään enemmän aivokemialliselta tasolta, voi se johtaa siihen että hyviä tekoja tehdään ja niihin jopa jäädään ”koukkuun” ihan vaan hyvän olon tunteen ja oman hyvinvoinnin vuoksi. Mutta mitä enemmän moraalisia yms näkökulmia mukaan tulee, sitä vaikeammaksi asia menee. Erittäin yksinkertaistettuna skenaariona.

Toki silloin näkemys hyvästä ja pahasta voi olla mitä sattuu, mutta se on toinen asia.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: crystalvoice - 03.11.20 - klo:16:54
Jeesuksen aikana oli eräs ihmisryhmä, joka tunnettiin siitä, että he olivat vihkiytyneet elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Mutta eivät he ole mihinkään historian hämärään kadonneet. Raamatussa heitä sanotaan  fariseuksiksi. Suosittelen lukemaan tästä aiheesta Hugo Odebergin kirjan Kristinusko ja fariseukset. Kirja saattaa paljastaa meissä jokaisessa piilevän farisealaisuuden.

Odebergin kirja on mainittu täällä useampaan otteeseen. Toivottavasti muistin tuon nimen oikein, edellinen painos oli muistaakseni Farisealaisuus ja kristillisyys. Kannattaa etsiä tuo kirja käsiinsä.

Olen sitä mieltä, ettei se, mitä pidetään nöyryytenä muiden puolelta tai "nöyrän" itsensä kannalta, ole todellisuudessa varsinaista nöyryyttä. Eino Sormunen sanoo eräässä Lutheriin liittyvässä tutkimuksessaan suurin piirtein seuraavasti (ei siis tarkka lainaus): 'Olen iloinen siitä, että olen nöyrä. Toisaalta olen surullinen siitä, että olen iloinen siitä, että olen nöyrä. Pohjaltani olen kuitenkin iloinen siitä, että olen surullinen siitä, kun olen iloinen nöyryydestäni.' Eli ihminen ei pääse omahyväisyydestään tai taipumuksesta korottaa itseään, jos oikein tulkitsen tuota ulkomuistista laittamaani Sormusen kirjan kohtaa.

Menneisyydessäni liikuin jonkin aikaa hengellisessä yhteisössä, jonka piirissä ei sanallisella tai opillisella tasolla korostettu uskovien paremmuutta suhteessa muihin ihmisiin (mikä ajateltu paremmuus olisi tietenkin antanut syyn olla ylpeä tai kokea ylemmyyttä suhteessa muihin ihmisiin); pikemminkin tunnustettiin, että jokainen on langennut ja kaukana moraalisista ihanteista käytännöllisessä elämässään. Mutta koin, että läsnä oli salattua ylpeyttä, joka perustui siihen, että piirin keskuudessa ajateltiin olevan läsnä syvällisempi tai todellisuutta vastaavampi näkemys ihmiselämästä ja hengellisestä elämästä kuin muualla. Ylemmyyden tunto voi ilmetä siis myös intellektuaalisella tasolla.

Olen sitä mieltä, että on suorastaan mahdotonta päästä vapaaksi yrityksistä korottaa itseään tavalla tai toisella. Tietenkin "korotus" on illusorista, mutta siihen liittyvä hyvän olon tunne ei ole harhaa. Jopa seuraavat Jeesuksen sanat näyttävät antavan lukijalle motiiviksi sen, että kannattaa olla nöyrä, koska sen seurauksena tulee korotetuksi monien muiden yläpuolelle. "Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään." (Matt. 23:12)
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 03.11.20 - klo:17:31
Olen utelias, oliko se kristillinen piiri missä totesit tuota näennäistä tietoisuutta syntisyydestä kalvinismiin päin kallellaan??
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: crystalvoice - 03.11.20 - klo:18:10
Olen utelias, oliko se kristillinen piiri missä totesit tuota näennäistä tietoisuutta syntisyydestä kalvinismiin päin kallellaan??

Ei nimellisesti tai kalvinismi nimeltä mainiten ja siihen tunnustautuen, mutta muistan, että jotkut piirissä korostivat ihmisen perisyntisyyttä, predestinaatiota ja sitä, että uskoa ei voi menettää siinä mielessä, että ne ajatukset olivat sukua elleivät jopa täysin identtisiä kalvinistisille käsityksille.

Pitkälti nämä piiriin liittyvät seikat ovat muistini varassa, ja se muisti on monesti jossain määrin erehtyväinen. En tietenkään ole voinut päästä muiden päiden sisäpuolelle, joten kyse on tietenkin omasta tulkinnastani, kun mainitsin salaisesta ylpeydestä, josta en myöskään itse ollut siinä mielessä, kuin mistä edellisessä viestissäni kirjoitin, silloin vapaa. Joskus korostettiin sitä, että muiden kristittyjen piirien kohdalla on opillisesti ja henkilökohtaisesti omaksutusti pinnallisempi syntikäsitys, mistä syystä Jumalan armo ei ole hengellisen elämän keskipisteessä. Siinäkin yhteydessä pystyi piirin keskuudessa kokemaan jonkinlaista ylemmyyttä syvällisyydestään, vaikka kenties samalla tunnustikin, ettei se ylemmyyden ajatus ja tunne ollut mikään kristillinen tai hyvä asia.

Sekä uskovainen että ei-uskovainen ihminen voi kokea ylemmyyden tunnetta, vaikka samalla on tietoinen siitä, että se ylemmyyden tunto on älyllisessä mielessä perusteeton tai harhainen.

Jos joku kristitty uskoo siihen, ettei hänellä eikä kenelläkään ole vapaata tahtoa pelastuksen suhteen (viittaan esim. kalvinistiseen käsitykseen), hänellä ei ole mitään älyllisesti uskottavaa ja perusteltua syytä korottaa itseään itsensä tähden monien muiden edessä, kun hän ei ole vapaalla tahdollaan tai "paremmuuttaan" valinnut pelastustaan, mutta hän voi saada mielihyvää siitä ajatuksesta, että on Jumalan valitsema. Jos ei voi ylpeillä omilla hyvillä ja vapailla valinnoillaan, voi ylpeillä sillä, että on jumalallisen olennon "suosikki".
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: crystalvoice - 03.11.20 - klo:19:06
Olin tämän vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä jonkin aikaa mukana tunnekeskeisessä uskonnollisuudessa, joka liittyi karismaattiseen liikkeeseen. Siinä uskossa ei ollut mielestäni kyse pohjimmiltaan suuntautumisesta uskon älylliseen puoleen, vaan kokemuksista, joiden ajatuksellisilla sisällöillä ei ollut merkitystä, koska se ajatuksellinen sisältö ei ollut olennaista, vaan vain itse emotionaalisesti miellyttävä kokemus tai hurmos, johon sen koettuaan monet addiktoituivat nopeasti.

Kun emotionaalinen tunnekokemus voi syntyä yhtä hyvin rummutuksesta ja siihen keskittymisestä kuin mongerruksesta "Oollalambrakashedranjeere!", on mielestäni selvää, että uskonkokemuksen "älyllinen" sisältö tai sanat ovat aika samantekeviä ja itse addiktoiva irrationaalinen kokemus se olennainen juttu.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: crystalvoice - 03.11.20 - klo:20:02
Olin tämän vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä jonkin aikaa mukana tunnekeskeisessä uskonnollisuudessa, joka liittyi karismaattiseen liikkeeseen. Siinä uskossa ei ollut mielestäni kyse pohjimmiltaan suuntautumisesta uskon älylliseen puoleen, vaan kokemuksista, joiden ajatuksellisilla sisällöillä ei ollut merkitystä, koska se ajatuksellinen sisältö ei ollut olennaista, vaan vain itse emotionaalisesti miellyttävä kokemus tai hurmos, johon sen koettuaan monet addiktoituivat nopeasti.

Kun emotionaalinen tunnekokemus voi syntyä yhtä hyvin rummutuksesta ja siihen keskittymisestä kuin mongerruksesta "Oollalambrakashedranjeere!", on mielestäni selvää, että uskonkokemuksen "älyllinen" sisältö tai sanat ovat aika samantekeviä ja itse addiktoiva irrationaalinen kokemus se olennainen juttu.

Osallistuin esim. Töölön helluntaiseurakunnan tiloissa järjestettyyn tilaisuuteen, jossa oli vierailemassa afrikkalainen pastori Michael Howard, joka veti vanhan elokuvateatterin salin täyteen. Töölössä hän pyysi rumpalia toimimaan alla kuvatulla tavalla.

Lainaus
"Olen johtanut erilaisia ylistys- ja palvontaseminaareja, joissa olen esimerkiksi pyytänyt rumpalia lyömään rumpujaan erittäin radikaalilla tavalla. Pyhän Hengen voitelu tuli niin väkevänä, että olen monta kertaa rohkaissut koko seurakuntaa kokoontumaan korokkeen ympärille tekemättä mitään muuta kuin että antavat rummunlyöntien hoitaa heidän sieluaan ja henkeään."

(Michael Howard: Ylistä ja palvo)

Kun Rodney Howard-Browne järjesti kokouksia Hesassa vuonna 2004, osallistuin niihin lähes jokaisena päivänä. Suhtauduin kokouksissa kävijänä kriittisesti niihin. Rodneylla niin kuin monilla muilla karismaattisilla puhujilla on ollut tapana kokouksien aikana toistaa useita kertoja samoja sanoja peräkkäin, esim.: "Thank you Lord Jesus!, Thank you Lord Jesus!" Saarikalle toisti ainakin yhdessä kokouksessa todella monta kertaa sanoja "Amen" ja "Halleluja." Tämä samojen sanojen toisto on varmaan monille teille tuttua, jos tai kun olette seuranneet joitain karismaattisuskonnollisia tapahtumia.

Uskonnollisuus, jossa toistetaan samoja sanoja, rituaaleja ja musiikkia, aiheuttaen niiden avulla ekstaattisia kokemuksia, on yleismaailmallinen eikä missään nimessä kristillisen karismaattisuuden piiriin rajoittuva ilmiö. Maallisten musiikkikonserttien faneissa aiheuttamat haltioitumisen kokemukset ovat pohjaltaan mielestäni samalla tavalla selitettävissä olevia kuin uskonnolliset kokemukset, jotka syntyvät yhteisöllisen ilmapiirin, musiikin ja sanojen toistamisen välityksellä.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: crystalvoice - 12.11.20 - klo:15:34
“Mitä uskonnollisempi ihmisestä tulee, sitä kauemmaksi Jumalasta
hän kasvaa. Lisääntyvän omistautumisen myötä tulee
lisääntyvä tyhjyyden tunne. Kaikkien sääntöjen pitäminen ei tyydytä
sisäistä nälkää; ja niin omistautumista seuraa uusi omistautuminen,
johon liittyy aina toive siitä, että tämä on se viimeinen
uhri, joka miellyttää Jumalaa ja tuo sydämelle tyydytyksen.
Uskonto muuttaa käyttäytymistä, mutta ei sydäntä ‘haluamisen
lähdettä’. Seuraamalla kaikkia sääntöjä uskova välttää sitä
mikä on kiellettyä, mutta hänen sydämensä haluaa sitä edelleen.
Itseasiassa sydän haluaa sitä enemmän nyt, kuin silloin,
kun se ei vielä ollut kiellettyä. Vilpitön henkilö alkaa inhota
kyvyttömyyttään totella ja alkaa tehdä lupauksia Jumalalle.
Uskovan ainoa todellinen vihollinen on orjan mielenlaatu,
joka jatkuvasti ponnistelee saavuttaakseen Jumalan suosion.
Jos henkilö etsii Jumalan hyväksymistä jonkin sellaisen perusteella,
minkä mukaan hän on elämänsä järjestänyt, hän ilmaisee,
että Kristuksen kuolema oli tarpeeton.”


Malcolm Smith, Se on täytetty

Liittyen Malcolm Smithin tekstin kohtaan, jossa hän sanoo, että "uskovan ainoa todellinen vihollinen on orjan mielenlaatu". Ei tarvitse käsitellä asiaa siltä kantilta, miten Smith sanan "orjan mielenlaatu" kaikissa suhteissa ymmärtää, vaikka hänen tekstinsä kohtaan viittaankin. Yllä näkyvässä Smithin tekstikohdassa "orjan mielenlaatu" merkitsee lakihenkistä toimintaa, jolla yritetään saavuttaa Jumalan suosio ja jopa oma lopullinen pelastus.

Miten sanojen kuuliaisuus ja alamaisuus merkitykset eroavat orjan mielen laadusta? Joku orja on voinut olla sydämestään kuuliainen tai alamainen isännälleen. Siksi jonkun tietynlaisen orjan isäntäänsä suuntaama mielenlaatu on verrattavissa kristilliseen kuuliaisuuteen (esim. Room. 1:.5, Room. 6:17; Ef. 6:6; Kol. 3:23).

Moni kristitty on sitä mieltä, että uskovakin on luonnostaan Jumalan vihamies lihansa puolesta, ja joskus kokemuksellisestikin, niin että kristitty kokonaisvaltaisesti kokee vihaavansa Jumalaa. Viittaan esim. Urho Rafael Muroman sanoihin:

Lainaus
"Hän vei minut sellaisiin ahdistuksiin, että viha kuohui sisimmässäni ja kuohui erikoisesti Herraa kohtaan. Voi, miten kauheasti minä vihasinkaan Herraa! Vielä nytkin nuo muistot ihan hirvittävät. Niissä ahdistuksissa opin tuntemaan, mikä minä todellisuudessa olen. Sain fyysisesti elää todeksi Paavalin sanat: 'Lihan mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan' (Room 8:7). Niin se on. 'Vanha ihminen', 'liha', se on täynnä vihaa Jumalaa vastaan, vaikka ei sitä aina huomaa. Se on uskovissakin pelkkää vihaa Jumalaa vastaan. Sillä ei 'vanha luonto' uudestisyntymisessä muutu. Se pysyy ja jää ihan samanlaiseksi, ja siksipä liha aina taisteleekin henkeä vastaan, ja sen teot, jos ne vain pääsevät ilmenemään, ovat uskovaisissakin ihan hirvittävät (Gal 5:19-21). Ja toisinaan ne pääsevät."

Muroma viittaa Roomalaiskirjeen kohtaan 8:7. Nimenomaan sen kohdan ja oman kokemuksen pohjalta on ilmeisesti väitetty, ettei kristitty ole parempi kuin muut. (Vrt. Room. 3:9: "Olemmeko me parempia? Emme suinkaan.") Minkä valossa? Lain täydellisyysvaatimuksen valossa mitä ilmeisimmin (Gal. 3:10 ja Jaak. 2:10).

Moni kristitty on sanonut, ettei kristitty "lihansa" puolesta ole kuuliainen Jumalan laille tai tahdolle, eli että kristitty on siinä mielessä kapinallinen, ei sydämestään kuuliainen ja alamainen Isälleen. Tämä ei kuitenkaan voi olla koko totuus, sillä Paavali sanoo, että hän sisällisen ihmisensä puolesta ilolla yhtyy Jumalan lakiin (Room. 7:22). Mitä ilmeisimmin "ilolla Jumalan lakiin yhtyminen" on todellisuutta vain silloin, kun ei ole suurempia ahdistuksia ja vastoinkäymisiä? Jos näin (Muroman kokemus vaikuttaisi vahvistavan asian), silloin "ilolla Jumalan lakiin yhtyminen" on hyvin ehdollista, enemmän tai vähemmän riippuvaista "iloitsemishetken" elämäntilanteesta ja fiiliksistä. Jos todella näin, niin silloin "ilolla Jumalan lakiin yhtyminen" on nähdäkseni aika teennäistä ja epätodellista.

Tästä samasta aiheesta voin jatkaa myöhemmin.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 12.11.20 - klo:16:43
“Mitä uskonnollisempi ihmisestä tulee, sitä kauemmaksi Jumalasta
hän kasvaa. Lisääntyvän omistautumisen myötä tulee
lisääntyvä tyhjyyden tunne. Kaikkien sääntöjen pitäminen ei tyydytä
sisäistä nälkää; ja niin omistautumista seuraa uusi omistautuminen,
johon liittyy aina toive siitä, että tämä on se viimeinen
uhri, joka miellyttää Jumalaa ja tuo sydämelle tyydytyksen.
Uskonto muuttaa käyttäytymistä, mutta ei sydäntä ‘haluamisen
lähdettä’. Seuraamalla kaikkia sääntöjä uskova välttää sitä
mikä on kiellettyä, mutta hänen sydämensä haluaa sitä edelleen.
Itseasiassa sydän haluaa sitä enemmän nyt, kuin silloin,
kun se ei vielä ollut kiellettyä. Vilpitön henkilö alkaa inhota
kyvyttömyyttään totella ja alkaa tehdä lupauksia Jumalalle.
Uskovan ainoa todellinen vihollinen on orjan mielenlaatu,
joka jatkuvasti ponnistelee saavuttaakseen Jumalan suosion.
Jos henkilö etsii Jumalan hyväksymistä jonkin sellaisen perusteella,
minkä mukaan hän on elämänsä järjestänyt, hän ilmaisee,
että Kristuksen kuolema oli tarpeeton.”


Malcolm Smith, Se on täytetty

Liittyen Malcolm Smithin tekstin kohtaan, jossa hän sanoo, että "uskovan ainoa todellinen vihollinen on orjan mielenlaatu". Ei tarvitse käsitellä asiaa siltä kantilta, miten Smith sanan "orjan mielenlaatu" kaikissa suhteissa ymmärtää, vaikka hänen tekstinsä kohtaan viittaankin. Yllä näkyvässä Smithin tekstikohdassa "orjan mielenlaatu" merkitsee lakihenkistä toimintaa, jolla yritetään saavuttaa Jumalan suosio ja jopa oma lopullinen pelastus.

Miten sanojen kuuliaisuus ja alamaisuus merkitykset eroavat orjan mielen laadusta? Joku orja on voinut olla sydämestään kuuliainen tai alamainen isännälleen. Siksi jonkun tietynlaisen orjan isäntäänsä suuntaama mielenlaatu on verrattavissa kristilliseen kuuliaisuuteen (esim. Room. 1:.5, Room. 6:17; Ef. 6:6; Kol. 3:23).

Moni kristitty on sitä mieltä, että uskovakin on luonnostaan Jumalan vihamies lihansa puolesta, ja joskus kokemuksellisestikin, niin että kristitty kokonaisvaltaisesti kokee vihaavansa Jumalaa. Viittaan esim. Urho Rafael Muroman sanoihin:

Lainaus
"Hän vei minut sellaisiin ahdistuksiin, että viha kuohui sisimmässäni ja kuohui erikoisesti Herraa kohtaan. Voi, miten kauheasti minä vihasinkaan Herraa! Vielä nytkin nuo muistot ihan hirvittävät. Niissä ahdistuksissa opin tuntemaan, mikä minä todellisuudessa olen. Sain fyysisesti elää todeksi Paavalin sanat: 'Lihan mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan' (Room 8:7). Niin se on. 'Vanha ihminen', 'liha', se on täynnä vihaa Jumalaa vastaan, vaikka ei sitä aina huomaa. Se on uskovissakin pelkkää vihaa Jumalaa vastaan. Sillä ei 'vanha luonto' uudestisyntymisessä muutu. Se pysyy ja jää ihan samanlaiseksi, ja siksipä liha aina taisteleekin henkeä vastaan, ja sen teot, jos ne vain pääsevät ilmenemään, ovat uskovaisissakin ihan hirvittävät (Gal 5:19-21). Ja toisinaan ne pääsevät."

Muroma viittaa Roomalaiskirjeen kohtaan 8:7. Nimenomaan sen kohdan ja oman kokemuksen pohjalta on ilmeisesti väitetty, ettei kristitty ole parempi kuin muut. (Vrt. Room. 3:9: "Olemmeko me parempia? Emme suinkaan.") Minkä valossa? Lain täydellisyysvaatimuksen valossa mitä ilmeisimmin (Gal. 3:10 ja Jaak. 2:10).

Moni kristitty on sanonut, ettei kristitty "lihansa" puolesta ole kuuliainen Jumalan laille tai tahdolle, eli että kristitty on siinä mielessä kapinallinen, ei sydämestään kuuliainen ja alamainen Isälleen. Tämä ei kuitenkaan voi olla koko totuus, sillä Paavali sanoo, että hän sisällisen ihmisensä puolesta ilolla yhtyy Jumalan lakiin (Room. 7:22). Mitä ilmeisimmin "ilolla Jumalan lakiin yhtyminen" on todellisuutta vain silloin, kun ei ole suurempia ahdistuksia ja vastoinkäymisiä? Jos näin (Muroman kokemus vaikuttaisi vahvistavan asian), silloin "ilolla Jumalan lakiin yhtyminen" on hyvin ehdollista, enemmän tai vähemmän riippuvaista "iloitsemishetken" elämäntilanteesta ja fiiliksistä. Jos todella näin, niin silloin "ilolla Jumalan lakiin yhtyminen" on nähdäkseni aika teennäistä ja epätodellista.

Tästä samasta aiheesta voin jatkaa myöhemmin.

Kyselit että onko alamaisuus orjan mielen laatua. Tai miten ne eroavat.
Tässä voi ottaa Jeesuksen Kristuksen esimerkiksi. Hän ALISTUI Isälle. Eli Raamatun kannalta alistuminen ei näyttäisi olevan negatiivinen asia, kun taas orjuuteen aina liittyy se että on jotenkin ulkopuolelta määritelty.

Ihminen on kapinassa Jumalaa vastaan, eli tahtoo jopa määritellä olevaisuuden itse jättämällä Jumalan pois siitä määritelmästä. Jos Jumala on luonut kaiken, ihmisen mukaanlukien ja ihmisen siis  inhimillisina rajoituksineen, niin halu määritellä itsensä tämän todellisuuden ulkopuolella näyttänee epäloogiselta. Ja jos vapaus orjuudesta määritellään siten, että jätetään totuus pois kuvioista, päädytään johonkin mikä ajan mittaan ei tule toimimaan optimaalisesti.

Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: crystalvoice - 12.11.20 - klo:16:44
Jatkoa edelliseen omaan viestiini (en siis kommentoi juuri tullutta vastausta edelliseen viestiini). Nähdäkseni kuuliaisuus auttamattomasti ja ehdottomasti kuuluu kristilliseen uskoon. Jos kuuliaisuus tai tietynlainen orjanmielisyys ei kuuluisi kristinuskoon tai kristityn uskomiseen millään lailla, silloin kristitty nähdäkseni ei pitäisi Raamattua auktoriteettinaan (= yksi tietynlaisen alamaisuuden ilmaus). Silloin hän ei myöskään uskoisi siihen, mitä esim. Paavali tai joku toinen kristillinen opettaja sanoo (= yksi tietynlaisen alamaisuuden ilmaus), eikä hän myöskään olisi koskaan tottelevainen yhdellekään kristilliselle paimenelle (esim. katolilaisena) tai noudattaisi koskaan kristillisiä tapoja tai juhlia niin kuin niitä on neuvottu noudattamaan. Toisin sanoen on nähdäkseni mahdotonta olla olematta tietyssä mielessä orja, jos on kristitty. Jossain toisessa merkityksessä kristitty ei varmastikaan ole orja. Ihmisryhmien elo on ollut vuosituhansia hierarkioiden kannattamaa. Useimmat nauttivat siitä, että saavat olla alamaisia (ei tietenkään kaikissa merkityksissä). Kuuliaisuus tai alamaisuus sinänsä ei ole vierasta ihmisluonnolle.

Varmasti on niin, että moni kristitty ajattele, ettei hänen tarvitse orjallisesti tai pikkutarkasti noudattaa joitain ulkonaisia menoja. Mutta hän luultavasti perustelee sen näkemyksensä jollain raamatunkohdalla tai kristillisen auktoriteetin sanoilla, näin osoittaen jälleen "alamaisuutensa" tai kuuliaisuutensa Isälleen.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 12.11.20 - klo:16:51
Ehdottomasti. Nöyrtyminen Jumalan edessä, hänen valtiutensa tunnustaminen, ja oman olemassaolon Hänestä riippumisen tunnustaminen on keskeinen kristinuskossa.

Psalmissa 2 on hyvä kuvaus ihmisen absoluuttisen vapauden tavoittelemisesta.

Miksi kuninkaat nousevat kapinaan,
hallitsijat liittoutuvat keskenään
Herraa ja hänen voideltuaan vastaan?
3 "Me heitämme pois ikeemme, katkomme orjuuden kahleet!"

Se on kuin x ja y koordinaatiston yksi kohta, mikä siis vain ja ainoastaan tulee ymmärrettäväksi ollessaan omalla paikallaan, haluaa hypätä koordinaatisto ulos ja määritellä itse itsensä. A dot? :P

Naivi mielikuva,mutta tuli vaan mieleen. ;D
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: crystalvoice - 12.11.20 - klo:18:29
Uskonnollisuus lienee lainalaisuuden tutkapari. Jollain tavalla ne kulkevat käsi kädessä.
Molempiin ihmisellä on luontainen taipumus.

Salaillessani keskusteluja piti pysähtyä tähän. Siinä sanottu paljastaa meissä kaikissa piilevän uskonnollisuuden. Ihminen luottaa erilaisiin toimintoihin, joita suorittaen saa Jumala lepytettyä suotuisammaksi itselle, näin alitajuisesti kuvitellaan. Näitä lepyttelyjä on laidasta laitaan hartaasta veisailusta ylistyskarkeloihin. On vähän omaakin kokemusta hartailusta.

Liittyen kirjoituksesi kohtaan "ihminen luottaa erilaisiin toimintoihin". Millä tavalla kristillinen uskominen eroaa mielestäsi niistä toiminnoista, joihin luottaessa ollaan mielestäsi uskonnollisuuden piirissä tai kristinuskon ulkopuolella? Uskomisessa tapahtuu jotain, se ei ole puhdasta ei-mihinkään-suuntautuneisuutta tai täydellistä tapahtumattomuutta, jossa ei olisi minkäänlaista henkistä käsittämistä tai "toimintaa" tai johonkin suuntautuneisuutta. Kun uskossa luotetaan johonkin, se ei ole itsessään ulkoista vaan sisäistä "toimintaa", jolla on jokin kohden tai siitä itsestään erotettavissa oleva sisältö.

Jos usko tai luottamus kohdistuu esim. sanoihin siitä, että Jumala lukee ihmisen uskon siihen, että Jumala vanhurskauttaa uskovan jumalattomana, vanhurskaudeksi (Room. 4:5), ja uskova uskoo tai luottaa henkilökohtaisesti Jumalaan, joka uskon kautta vanhurskauttaa jumalattoman, silloin siinä uskon "toiminnassa" itsessään on jo nähdäkseni päämäärä, josta ei voi tai tarvitse päästä ajallisuudessa enää pidemmälle, koska täydellinen anteeksiantamus, Jumalan tietynlainen hyväksyntä tai pelastus on jo siinä uskossa.

Kun lakihenkinen uskovainen suorittaa tekoja, niihin perustuva "varmuus" on epäilyksenalaista tai epävarmaa tai aina sellaista, että "varmuutta" pitää täydentää, tai todellinen varmuus on saavutettavissa joskus tulevaisuudessa. Lainaamasi Smithin kirjoituksen kohta viittaisi siihen: "Kaikkien sääntöjen pitäminen ei tyydytä sisäistä nälkää; ja niin omistautumista seuraa uusi omistautuminen, johon liittyy aina toive siitä, että tämä on se viimeinen uhri, joka miellyttää Jumalaa ja tuo sydämelle tyydytyksen."

Millä tavalla kristillisestä uskomisesta seuraava toiminta eroaa sellaisesta uskonnollisesta toiminnasta, joka on ulkoisesti samanlaista, mutta siitä kristillisen uskomisen näkökulmasta puuttuu aito kristillinen usko? Ovatko kaikki muut uskonnolliset ihmiset ahdistuneita tai tyytymättömiä tai täynnä tyhjyyden tunnetta, kun tekevät ulkonaisesti samoja asioita kuin uudestisyntyneet? Lainaamasi Smith näyttäisi ajattelevan niin: "Lisääntyvän omistautumisen myötä tulee lisääntyvä tyhjyyden tunne." Smith tuskin on kuitenkaan päässyt tutkimaan tarkasti kaikkien uskonnollisten ihmisten ajatuksia ja tunteita. Tyhjyyden tunne ei voi ainakaan muissa yhteyksissä olla uudestisyntymättömyyden merkki, sillä pitkästymisestä johtuvaa tyhjyyden tunnetta uskovatkin kokevat.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: sandia - 13.11.20 - klo:02:11
Uskonnollisuus lienee lainalaisuuden tutkapari. Jollain tavalla ne kulkevat käsi kädessä.
Molempiin ihmisellä on luontainen taipumus.

Salaillessani keskusteluja piti pysähtyä tähän. Siinä sanottu paljastaa meissä kaikissa piilevän uskonnollisuuden. Ihminen luottaa erilaisiin toimintoihin, joita suorittaen saa Jumala lepytettyä suotuisammaksi itselle, näin alitajuisesti kuvitellaan. Näitä lepyttelyjä on laidasta laitaan hartaasta veisailusta ylistyskarkeloihin. On vähän omaakin kokemusta hartailusta.

Liittyen kirjoituksesi kohtaan "ihminen luottaa erilaisiin toimintoihin". Millä tavalla kristillinen uskominen eroaa mielestäsi niistä toiminnoista, joihin luottaessa ollaan mielestäsi uskonnollisuuden piirissä tai kristinuskon ulkopuolella? Uskomisessa tapahtuu jotain, se ei ole puhdasta ei-mihinkään-suuntautuneisuutta tai täydellistä tapahtumattomuutta, jossa ei olisi minkäänlaista henkistä käsittämistä tai "toimintaa" tai johonkin suuntautuneisuutta. Kun uskossa luotetaan johonkin, se ei ole itsessään ulkoista vaan sisäistä "toimintaa", jolla on jokin kohden tai siitä itsestään erotettavissa oleva sisältö.

Jos usko tai luottamus kohdistuu esim. sanoihin siitä, että Jumala lukee ihmisen uskon siihen, että Jumala vanhurskauttaa uskovan jumalattomana, vanhurskaudeksi (Room. 4:5), ja uskova uskoo tai luottaa henkilökohtaisesti Jumalaan, joka uskon kautta vanhurskauttaa jumalattoman, silloin siinä uskon "toiminnassa" itsessään on jo nähdäkseni päämäärä, josta ei voi tai tarvitse päästä ajallisuudessa enää pidemmälle, koska täydellinen anteeksiantamus, Jumalan tietynlainen hyväksyntä tai pelastus on jo siinä uskossa.

Kun lakihenkinen uskovainen suorittaa tekoja, niihin perustuva "varmuus" on epäilyksenalaista tai epävarmaa tai aina sellaista, että "varmuutta" pitää täydentää, tai todellinen varmuus on saavutettavissa joskus tulevaisuudessa. Lainaamasi Smithin kirjoituksen kohta viittaisi siihen: "Kaikkien sääntöjen pitäminen ei tyydytä sisäistä nälkää; ja niin omistautumista seuraa uusi omistautuminen, johon liittyy aina toive siitä, että tämä on se viimeinen uhri, joka miellyttää Jumalaa ja tuo sydämelle tyydytyksen."

Millä tavalla kristillisestä uskomisesta seuraava toiminta eroaa sellaisesta uskonnollisesta toiminnasta, joka on ulkoisesti samanlaista, mutta siitä kristillisen uskomisen näkökulmasta puuttuu aito kristillinen usko? Ovatko kaikki muut uskonnolliset ihmiset ahdistuneita tai tyytymättömiä tai täynnä tyhjyyden tunnetta, kun tekevät ulkonaisesti samoja asioita kuin uudestisyntyneet? Lainaamasi Smith näyttäisi ajattelevan niin: "Lisääntyvän omistautumisen myötä tulee lisääntyvä tyhjyyden tunne." Smith tuskin on kuitenkaan päässyt tutkimaan tarkasti kaikkien uskonnollisten ihmisten ajatuksia ja tunteita. Tyhjyyden tunne ei voi ainakaan muissa yhteyksissä olla uudestisyntymättömyyden merkki, sillä pitkästymisestä johtuvaa tyhjyyden tunnetta uskovatkin kokevat.

Vastaan lihavoimaani kysymykseen, koska se näyttää ikäänkuin kattavan viestin teeman.

Johanneksen kirjeen 1. luvussa on: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
13. jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Huomannet että tuossa on kyse interaktiosta. Uskova ei siis itsestään psyykkisellä tasolla pyri kehittämään mielentilaa mikä sitten olisi sitä oikeaa uskoa. Siinä on toinen osapuoli. Hengellinen osapuoli, eli Herra itse aktiivisesti mukana.
Otsikko: Vs: Usko ja uskonnollisuus
Kirjoitti: papi - 13.11.20 - klo:22:39
Tässä keskustelussa kaiken kaikkiaan on sivuttu paljon sitä kuinka koemme uskomme.
Tässä tarkoitan niitä uskovia jotka todella ovat uudestisyntyneitä, eikä niitä jotka ovat esim. uskovissa piireissä kasvaneet uskonollisiin tapoihin ja kivassa porukassa jatkaneet elämäänsä.

Meitä uskoviakin ihmisiä on niin monenlaisia. Tässä esimerkkejä.

-Jutkut ovat tunnepitoisia ja heille riittää se kun saavat hyviä fiiliksiä kokouksissa ja kaatumisia rukousjonoissa.
-Toiset, niinkuin vaimoni, heille riittää vain usko, rauha ja luottamus Jumalaan, ilman ulkoisia tunnekokemuksia. Hän ei jaksa saivarrella raamatun jakeista ja kyllääntyy minun viisasteluun.
-Sitten niitä jotka tutkivat sanaa pilkulleen ja yrittävät ymmärtää joka kohdan täydellisesti etsien ristiriitoja. Minä olen sellainen, mutta olenhan asgerper.

Siksi on hyvä, että on monia kirkkokuntia ja monenlaista menoa. Oikeastaan on turhaa niitä muita arvostella. Jokainen pysyköön siinä porukassa minkä kokee itselleen sopivaksi.

Olen kiertänyt kaikkien kirkokuntien kokouksia, mutta pääosin ollut vapaiden suuntien kokouksissa. Nykyään olen vapaakirkon jäsen, koska siellä keskimäärin on ollut vähän rauhallisempaa menoa kuin hellareissa.
Itse kärsin kuunnella tunninkin ylistys musiikin pauhua ja nähdä, että porukka lähinnä nauttii vain musiikista, eikä Jumalan kohtaamisesta.
Parempi olisi ylistää Jumalaa selkeillä sanoilla niistä lukemattomista siunauksista mitä olemme saaneet ja mitä meille on luvattu tulevassa.

Minun uskoni ei elä tunteiden varassa, vaan paremminkin sen hengellisen rauhan ja hyvän omantunnon varassa jonka saa kun asiat on kunnossa Jumalan kanssa.

Minun uskoni kasvaa lähinnä sen todistuksen kautta, mitä PH antaa päivittäin puhuessaan raamatun tutkimisen kautta.
Uskoni kasvaa myös selkeiden johdatuksien kautta arjen elämässä.
Myös suuri vaikuttava tekijä on ne kymmenet yliluonnolliset suuremmat ja pienemmät ihmeet mitä olen saanut kokea rukouksien kautta. Niitä ei voi järki selittää, vaan ne jos mitkä todistavat Jumalan  yliluonnollisesta suuruudesta.

Tassä en kehuskele omaa hengellisyyttäni. Jospa tietäisitte miten kurjaa rämpimistä se on ollut. Siksipä saan jatkuvasti ihmetellä, miten Jumala jaksaa olla pitkämielinen.