En usko, että sillä asialla on mitään tekemistä iankaikkisen pelastuksen kanssa,
kuuluuko johonkin nimenomaiseen seurakuntaan.
Uskovahan voi harjoittaa yhteisöllistä seurakuntaelämää käymällä milloin minkäkin yhteisön kokoontumisissa, olemalla Puimatantereella tai
kuuntelemalla ja katsomalla netistä kokouksia, puheita ja hengellistä musiikkia.
Kun Paavali opettaa kirjeissään seurakuntien perustamisesta, toiminnasta, niiden jäsenten ja vastuuhenkilöiden tehtävistä jne.,
hänen oletuksensa on selvästi,
että jonkin paikkakunnan kaikki Jeesuksen seuraajat kokoontuvat fyysisesti yhteen
ja toimivat seurakuntana.
Monet Pyhän Hengen lahjathan on tarkoitettu toimimaan nimenomaan seurakunnassa ja rakentamaan uskovien yhteyttä.
Mutta kun Paavali opettaa seurakunnista esim. 1. Korinttilaiskirjeen luvuissa 10-14,
hän puhuu samalla sekä Korintin paikallisseurakunnasta että uudestisyntyneiden muodostamasta Kristuksen seurakunnasta.
Hän ei erota niitä toisistaan.
Kun joku muuutti esim. Korintista jollekin toiselle paikkakunnalle,
hän siirtyi toiseen seurakuntaan, joka saattoi olla hengellisesti ja ulkoisesti erilainen kuin Korintin.
Silti hän pysyi samassa seurakunnassa, jonka pää on Jeesus Kristus.
Siksi ei mielestäni kannata kokea syyllisyyttä, jos ei jostain syystä kuulu mihinkään tai toimi missään järjestöseurakunnassa.
Seurakunnallisista siunauksista, esim. monista armolahjoista, pääsee osalliseksi,
vaikka itsellä ei olisikaan ns. kotiseurakuntaa, jonka ihmisiin, oppikorostuksiin ja menoihin on juurtunut.
Poikkeuksena ovat tietysti jotkin yhteisöt, jotka vaativat ainakin joihinkin toimintoihin osallistumiseen jonkinlaista jäsenyyttä.
Tuollaiset jäsenyydethän ovat vain inhimillisiä raja-aitoja,
joiden avulla jotkin porukat haluavat valvoa oman organisaationsa laatimia sääntöjä.
Onneksi torjuvia määräyksiä ei ole kaikkialla,
ja esim. netin ja tv:n kautta voi jokainen Kristuksen seurakunnan jäsen
osallistua kaikkien yhteisöjen toimintoihin,
jos niitä jaetaan julkisessa mediassa.
