Kirjoittaja Aihe: Luotinko liikaa?  (Luettu 733 kertaa)

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 908
    • Oloneuvoksen kotosivut
Luotinko liikaa?
« : 04.06.19 - klo:01:20 »
Tutustuin pari kuukautta sitten kaveriin, joka kertoi pettymyksistään Kan-kotiin. Hän koki siellä joutuneensa 'pakotetuksi uskovaiseksi' ja 'todistamaan uskostaan'. Lisäksi hän kertoi kokeneensa henkistä väkivaltaa.

Otin tämän kaverin kotiini keskustelemaan elämänsä vaikeuksista. Kävi kuitenkin niin, että hän varasti pöydälläni elevia kolikkoja 20 euron arvosta. Myöhemmin hän poikkesi käymään ja tunnusti varkauden ja sovimme asian. Tänään -siis eilen maanantaina- käytin kaveria Lohjan keskustassa (32 km suuntaansa) ja huomasin kotiin palattuani, että lompakostani, joka oli auton keskikonsolissa, oli kadonnut 70 eur.  Olin varannut ne auton varaosan hankkimiseen.

Tällaiset painavat mieltäni. Mietin tässä, että kuinka monta kertaa pitää antaa veljelle anteeksi? Jeesus sanoi, että 70 x 7 kertaa. Noh, minä annan anteeksi jo siitäkin yksinkertaisesta syystä, etten voi todistaa ketään aukottomasti syylliseksi viranomaisten edessä (mutta tämä kaverini on ainoa, joka olisi voinut rahat varastaa). Enkä tahdokaan todistaa, mutta kyllä harmittaa.

Onko kenelläkään foorumilaisella  samantapaisia kokemuksia? Jos on niin annoitko anteeksi?

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Luotinko liikaa?
« Vastaus #1 : 04.06.19 - klo:01:27 »
Mulla on töissä tilanne missä päätin luottaa henkilöön sen sijaan, että olisin käyttänyt hyväkseni tilannetta ja ikäänkuin laittaa hänet seinää vasten maksamaan $400.  Henkilö otti kiitollisena tämän vastaan, eikä palannut maksamaan velkojaan. Olin hyvin vihainen mielessäni tästä, mutta Jeesus muistutti eilen velankiskomisesta ja anteeksiannosta ja totesin, että haluan antaa sydämessäni anteeksi ja antaa ikäänkuin tilanne Herralle.

Ehkä luotit tuossa toisessa tilanteessa liikaa. Jos jollakin on tahmeat sormet, niin niihin tuppaa tarttumaan tavaraa usemmankin kertaa. Noh, Jeesus on kyllä aivan selvä siinä miten tuo on hyvä käsitellä....ehkä vaikka rukoilla miehen puolesta...ja myös sen puolesta että Herra antaisi sinulle ne tarvittavat auton osat.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Luotinko liikaa?
« Vastaus #2 : 04.06.19 - klo:14:41 »
Jos kyseinen henkilö on ollut Kan-kodissa, hän on kai päihteiden käyttäjä.
Oman alkoholistitaustani pohjalta voin hyvin samastua henkilön tilanteisiin.

Päihderiippuvaiset eivät ole "luonnostaan" yhtään epärehellisempiä kuin valtaväestökään.
Mutta kun aineita on käyttänyt pidempään, rahat yleensä loppuvat,
koska ainoat tulot ovat usein yhteiskunnan antamat avustukset ja muut almut.

Muistan elävästi, kun elin asunnottomana alkoholistina Helsingissä,
ja muiden vähäisten avustusten lisäksi kävin silloin tällöin Pelastusarmeijassa Kalliossa.
Sieltä sai myös rahaa, jos pystyi osoittamaan käyttötarkoituksen.
Vaikka olin uskossa, aloin valehdella.
Näytin jotakin tyhjää lääkepurkkia ja kerroin upseerille, että tarvitsisin näitä lääkkeitä, mutta ei ole rahaa.
Silloin rahalipas yleensä aukeni.
Rahan käytin tietenkin päihteisiin.

Omatuntoni kidutti minua ankarasti.
Mutta koska kierteessä olevan koko elämän jatkuminen pohjautuu siihen, että saa päihteitä, koko valveillaoloaika alkaa mennä viinan (tai muiden aineiden) ja niiden hankkimiseen tarvittavan rahan järjestelyyn.
Näin oli minullakin.

Kun sosiaalitoimistokin alkoi kiristää minua ja pakotti pitkiin laitoshoitoihin (joissa niissäkin kiersivät pullot ja pillerit),
turvauduin Pelastusarmeijan lisäksi myös yksittäisiin ihmisiin.
En muistaakseni suorastaan varastanut keneltäkään (paitsi ehkä kerran),
mutta huijasin ja valehtelin ihmisille saadakseni edes muutaman kolikon.
Tämä osoitti tietysti moraalin laskua, josta olin hyvin tietoinen.

Kun jäin joskus kiinni pummattuani rahaa jollakin keksityllä selityksellä,
loukkaannuin syvästi.
Olin sitä mieltä, että koska minä en kykene elämään ilman humalatilaa,
mutta useimmat kykenevät ja voivat siksi ansaita rahaa, heille ei voi olla
suuri juttu antaa minulle hiukan avustusta.
Ja koska suora rahan pyytäminen toiselta ihmiseltä on paljon nöyryyttävämpää kuin petkuttaminen, turvauduin siis epärehellisyyteen.

Minun tapauksessani Jumala tarkkaili, järjesteli ja vaikutti monella tavalla, koska olin uskossa.
Ilman Hänen käsittämätöntä laupeuttaan olisin kuollut viinaan ja vienyt mukanani kaikki valheeni ja petkutukseni.
Mutta pääsin AA:han ja sen 12 askeleen ohjelman kautta opin myöntämään omalla kohdallani, että olen sekä alkoholisti että uskova.
Ja koska Jeesuksen lunastustyö koskee myös päihderiippuvaisia ja epärehellisiä,
minäkään en ole poikkeus.
AA:n avulla opin myös selvittämään raitistumisen (v. 2001) jälkeen välini useimpien niiden kanssa, joita olin huijannut juoma-aikana.
En pyytänyt armoa ainoastaan Herralta, vaan myös ihmisiltä, ja sain anteeksi.

Jokainen on erilainen yksilö, ja tämä oli siis minun kokemukseni siitä,
miten epärehellisyys vähitellen kasvaa henkilössä, joka on kasvatettu hyvin rehelliseksi ja lainkuuliaiseksi.
Kaikilla ihmisillä on himoja, pahoja taipumuksia, ylpeyttä, itsekeskeisyyttä yms.
Kun on myös taipumus alkoholismiin tai muuhun päihderiippuvuuteen,
ja riippuvuus sitten syntyy, alkavat ihmisen pahimmat puolet tulla näkyviin.
Juoma-aikana sain Herralta hyvin ihmeellistä vahvistusta siihen uskoon ja tietoon,
että Hän on voittanut Saatanan, joka on valheen, juoppouden,
väkivallan yms. ylläpitäjä.
Ja Jeesus osoitti voittonsa myös minun elämässäni.





Poissa lukija

  • Viestejä: 95
Vs: Luotinko liikaa?
« Vastaus #3 : 04.06.19 - klo:16:38 »
Anteeksi pitää antaa mutta luottaa ei tarvitse tulevaisuudessa niin helposti. Minulta ei ole varastettu tai ainakaan en tiedä kun en kaikkiin niin luota mutta huijata rahaa on kyllä yritetty useamman kerran, välillä onnistuen, välillä ei. Anteeksi olen antanut mutta vastedes en ole enää ollut niin sinisilmäinen.

Poissa ullamaija

  • Viestejä: 203
Vs: Luotinko liikaa?
« Vastaus #4 : 04.06.19 - klo:17:27 »
Sanassa sanotaan,että petetty veli on vaikeampi voittaa kuin varustettu kaupunki.Ei kai anteeksi antaminen luottamusta palauta.Se on ansaittava olemalla luotettava.Lapsuudessa paljon petetty ei ehkä elämänsä aikana uskalla luottaa kehenkään.Realismi on sellaista.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Luotinko liikaa?
« Vastaus #5 : 04.06.19 - klo:17:38 »
Katoliset uskovat ystäväni opettivat mulle erilaisen tavan reagoida ympärillä oleviin ihmisiin, jotka koen erityisen ärsyttävinä tai turhauttavina. He kertoivat että ehkä Herra laittoi hänet eteesi siten, että huomaat heidät sitä varten että rukoilisit heidän puolestaan...
« Viimeksi muokattu: 04.06.19 - klo:18:04 kirjoittanut sandia »