Kirjoittaja Aihe: Kutsu taistelukentälle.  (Luettu 3021 kertaa)

tikli

  • Vieras
Kutsu taistelukentälle.
« : 22.04.14 - klo:10:06 »
2 Moos. 17
8. Sitten tulivat amalekilaiset ja taistelivat Israelia vastaan Refidimissä.
9. Niin Mooses sanoi Joosualle: "Valitse meille miehiä, mene ja taistele
huomenna amalekilaisia vastaan.
Minä asetun vuoren huipulle, Jumalan sauva kädessäni."
10. Ja Joosua teki, niinkuin Mooses oli hänelle sanonut, ja taisteli
amalekilaisia vastaan. Mutta Mooses, Aaron ja Huur nousivat vuoren huipulle.
11. Ja niin kauan kuin Mooses piti kätensä ylhäällä, oli Israel voitolla;
mutta kun hän antoi kätensä vaipua, olivat amalekilaiset voitolla.
12. Mutta kun Mooseksen kädet väsyivät, ottivat he kiven ja asettivat sen
hänen allensa, ja hän istui sille, ja Aaron ja Huur kannattivat hänen käsiänsä
kumpikin puoleltansa. Näin hänen kätensä kestivät vahvoina auringon laskuun asti.
13. Ja Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotaväkensä miekan terällä.
14. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kirjoita tämä kirjaan muistoksi ja teroita se
Joosuan mieleen: Minä pyyhin pois amalekilaisten muiston taivaan alta".
15. Ja Mooses rakensi alttarin ja pani sille nimeksi: "Herra on minun lippuni".
16. Ja hän sanoi: "Minä nostan käteni Herran istuinta kohden: Herra sotii
amalekilaisia vastaan sukupolvesta sukupolveen".

Tämä on eräs vaihe Israelin kansan historiassa kohti Luvattuamaata ja
tämä on eräs niistä kohdista tuolta matkalta, jonka haluan jakaa muiden
Herran omien kanssa.

Tämä kohta heidän vaiheissaan nimittäin puhuu minulle aina voimakkaasti
rukouksen puolesta taistelussa maailmaa ja lihan valtaa vastaan.

Kun tulemme uskoon, meidän elämässämme ei suinkaan ala vain autuas lepo
ja oleminen, vaan alkaa taistelu jalojen taivaallisten arvojen puolesta.

Mutta nämä arvot ovat sellaisia, että niiden puolesta kannattaa taistella ja siksi
me emme hetkeksikään anna periksi viholliselle.

Lihan mieli kuvataan amalekin kautta sellaiseksi vastustajaksi, jota ei voiteta noin
vain hiukan miekkaa heilutellen, vaan on käytävä taisteluun kädet kohotettuina
taivasta kohden, Jumalan puoleen.

Mutta meidän on myöskin muistettava, että meillä on esirukoilija taivaissa,
Jumalan oikealla puolella, Jeesus Kristus, jonka kädet eivät koskaan väsy.

Siksi silloinkin, kun meidän omat käteme väsyvät ja saattavat uupua ja vaipua
ja tuntuu, ettei ole edes ketään Aaronia ja Huuria rinnalla seisomassa ja
käsiämme kannattelemassa, meillä on esirukoilija korkeamalla, kuin
Mooses konsanaan ja tämän taivaallisen esirukoilijamme, Jeesuksen Kristuksen
kädet kestävät varmasti vahvoina aina meidän jokaisen henkilökohtaiseen
auringonlaskuumme asti.

Ja tämä on se sanoma, jonka haluaisin jakaa jokaisen taivaallisella taistelukentällä,
taivaallisten arvojen puolesta taistelevan kanssa.

Muista aina:

Jesaja 40
11. Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa
ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.

26. Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän,
joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki;
suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois.
27. Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: "Minun tieni on Herralta salassa,
minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"?
28. Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan
ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.
29. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.
30. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat;
31. mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä
kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.

Älkäämme unohtako rukousta, sillä niin kuin muinoin Israel oli voitolla amalekilaisista
niin kauan, kuin Mooseksen kädet pysyivät kohotettuina taivasta kohden, niin tänäkin
päivänä;
"Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?
Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan."
Psalmi 121:1-2 Matkalaulu.


« Viimeksi muokattu: 22.04.14 - klo:11:39 kirjoittanut tikli »

tikli

  • Vieras
Vs: Kutsu taistelukentälle.
« Vastaus #1 : 22.04.14 - klo:10:40 »
Koen suurta murhetta niistä, jotka ovat "taistelukentällä" väsyneet ja jääneet taipaleelle.

Rukoillaan heidän kaikkien puolesta, että he saisivat uuden voiman ja voisivat vielä kohottaa siipensä kuin kotkat, nousta niihin taivaallisiin virtauksin, jotka antavat ilmaa heidän siipiensä alle ja kannattelevat heidän väsynyttä ja uupunutta hengen mieltään ja -sydäntään.

Isä, kosketa jokaista omaasi siellä tiepuolessa ja varsinkin niitä, jotka eivät enää jaksa ääntään kohottaa apua huutaakseen, vaan ovat siellä omien sielunsa kipujen keskellä kuulumattomissa ja näkymättömissä.

Mutta kiitos siitä, että Sinun silmiltäsi ei kukaan ole näkymättömissä, eikä korviltasi kuulemattomissa!

Ilmesty heille ja anna heidän tuntea, että he ovat arvokkaita Sinun silmissäsi, vaikka eivät kokisikaan olevansa sitä ihmisten silmissä.

Anna meille omillesi myöskin sellaista silmävoidetta ja korvalääkettä, ettemme ylistyksen humassamme  kulkisi hätää kärsivän ohitse, vaan ojentaisimme kätemme ja asettaisimme oman olkamme niiden kuormien alle, jotka eivät jaksa niitä itse kantaa.

Sulje suumme ja sido kätemme, ettemme sanoillamme emmekä käsillämme lisää haavoittaisi jo haavoittuneita tai nostaisi kenenkään selkään sellaista kuormaa, jota emme itsekään jaksa kantaa.

Ole meille jokaiselle armollinen nimesi tähden, sillä ilman Sinun armoasi emme kukaan ole arvollisia astumaan eräänä päivänä kaikkinäkevän ja -kaikkitietävien Jumalan kasvojen eteen.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Kutsu taistelukentälle.
« Vastaus #2 : 22.04.14 - klo:11:50 »
Tässä Jumala opettaa meitä taistelemaan Paavalin sanoilla:

"Vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
 Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.

 Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

 Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
 Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
 ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.

 Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
 ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
 Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella,
rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta."  (Ef. 6: 10-18)

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Kutsu taistelukentälle.
« Vastaus #3 : 22.04.14 - klo:12:00 »
Laitanpa tähän muutama vuosi sitten tekemäni kirjoituksen, jonka oikeastaan ajattelin laittaa toiseen ketjuun, mutta laitan sen tähän missä on aiheesta aloitus. Tuo toinen ketju on siis tämä http://puimatanner.net/index.php?topic=411.msg16214#new



Pyhän Hengen kasteesta sanotaan, että se on voima todistamiseen ja taisteluihin.
Esikuvassa näemme, että ensimmäiseen taisteluun ryhdyttiin kohta sen jälkeen, kun oli saatu syötäväksi mannaa ja juotavaksi vettä kallioista.

En löydä esikuvasta sellaista kohtaa joka tukisi uskoontulosta erillistä Pyhän Hengen kastetta. Esikuva Pyhän Hengen kasteesta on jo Kaislameren rannalla - siellä missä Jeesus vapautti meidät synneistämme.

Nyt alkaa siis taistelu amalekilaisia vastaan Joosuan johdolla.(2.Moos.17:9-16)
Samaan aikaan vuorella Mooses rukoili ja piti käsiään koholla apunaan Aaron ja Huur.
Usein tuo tapahtuma nähdään vain kuvauksena kestävästä rukouksesta ja esimerkkinä
kuinka meidän tulisi auttaa rukouksessa lähimmäisiämme.
Eihän kestävä rukous tietenkään mikään epäraamatullinen asia ole.
Meitä kehotetaan kantamaan toistemme kuormia ja itkemään itkevien kanssa ja toki myös iloitsemaan iloitsevien kanssa.

Mielestäni tehdään kuitenkin vääryyttä tuossa esikuvan tulkinnassa, jos tulkitaan se vain osittain esikuvallisesti.
Useinhan ajatellaan niin, että Joosuan, esikuvallisesti siis Jeesuksen, johdolla voitetaan taistelu, kunhan vain jaksetaan itse rukoilla.
Tässä on suuri vaara ajautua lainalaiseen tilaan.


Taistelussa amalekilaisia vastaan näemme, että Joosua Jeesuksen esikuvana johti taistelua amalekilaisia vastaan. Amalek kuvaa ihmisen lihaa ja kaikkea sitä mikä estää uskovaa pääsemästä perille.
Näkemyksessäni on siis iso ero sellaiseen tulkintaan, jossa hengelliset taistelut ovat jotain hyökkäyssotia paholaista vastaan, vaikkapa jonkun kaupungin evankelioimiseksi.

Kaikki tähän asti tapahtuneet asiat olivat tapahtuneet ihmeen kautta. Israelilaisten ei tarvinnut esimerkiksi itse sotia ollenkaan egyptiläisiä vastaan.

Nyt alkaa siis taistelu amalekia vastaan. Siinä on israelilaisillakin jokin rooli.
Joku saattaa uskoon tultuaan hetken muuta luulla, mutta jo kohta havahtuu, että ajallisen elämän mittainen taistelu on vasta alkanut.


Taistelun aikaan Mooses on siis vuoren huipulla rukoilemassa. Kuka on Mooses esikuvallisesti?
Hän on Jeesuksen esikuva: välimies Jumalan ja ihmisten välillä.
Ihminen Mooses väsyi rukouksissaan eikä voinut päästä vuoren huippua korkeammalle, mutta Jeesus taivaassa ei väsy.

Kuka on Aaron?
Aaron on ylimmäinen pappi, kuvaten Jeesusta siitä näkökulmasta.

Kuka oli Huur?
Huurista Raamattu kertoo hyvin vähän. Ilmeisesti hän oli Mooseksen sisaren Mirjamin mies. Mooseksen noustessa vuorelle lakia saamaan, mukaan tuli 70 vanhinta. Mooses asettaa Aaronin ja Huurin vastuullisiksi hänen poissa ollessaan.
Huur oli ilmeisesti ilmestysmajan esineistön tekijän, Besalelin, isoisä.

Päädyin ajattelemaan, että tuossa taistelukuvauksessa amalekilaisia vastaan, merkittävä on Huurin nimen eräs suomennos, joka on vapaa tai vapaasyntyinen - esikuvallisesti siis synnistä vapaa. Ainoa sellainen oli Jeesus. (Nimi Huur voidaan kääntää myös sanalla hole, joka tarkoittaa suomeksi aukkoa tai onkaloa.)

Voimme siis rukouksen suhteen eräässä mielessä jättää pois kaikki pinnistelyt ja ponnistelut.

Vahvistuksen em. ajatuksille voimme löytää roomalaiskirjeestä.
Room.8:34 kirjoittaa, että Jeesus itse Jumalan oikealla puolella rukoilee meidän puolestamme.

Toisaalta voimme tietää, että Pyhä Henki rukoilee meissä.
Room.8:26,27. Emmehän edes tiedä, mitä meidän tulisi rukoilla.

Jokainen itselleen rehellisen uskovan on tunnustettava, että vaikka synti ei enää hallitse, se jossain sopukassa kuitenkin vielä asuu. Room.6:14

Mikä oli ja on voiton salaisuus taistelussa amalekilaisia vastaan?
Oliko se israelilaisten kädessä ollut miekka vai Mooseksen kädessä ollut sauva?


Se oli ojennetussa kädessä ollut sauva, joka kuvaa Jumalan voimaa.
Jumalan voima on se vanha evankeliumi, joka kertoo armosta ja anteeksiantamuksesta - voima myös taisteluja käyvälle uskovalle.

Room.1:16-17. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".

tikli

  • Vieras
Vs: Kutsu taistelukentälle.
« Vastaus #4 : 22.04.14 - klo:12:30 »
Tässä Jumala opettaa meitä taistelemaan Paavalin sanoilla:

"Vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
 Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.

 Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

 Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
 Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
 ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.

 Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
 ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
 Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella,
rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta."  (Ef. 6: 10-18)

Aivan kuin ensimmäistä kertaa elämässäni olisin lukenut tämän niin tutuimmista tutuimman Raam.kohdan, niin totaalisesti se meni yksiin niiden ajatusten kanssa, mistä olen kokenut
Jumalan tänä aamuna puhuneen ja siitä huolimatta mieleeni ei ole tullut tuota kohtaa.

Tämä on sitä yhteistä aterioimista, jossa jokainen tuo omat eväänsä yhteiseen pöytään ja ne jaetaan ja tullaan ravituiksi ja näin rakennutaan yhteisestä uskosta.


« Viimeksi muokattu: 27.04.14 - klo:07:34 kirjoittanut tikli »

tikli

  • Vieras
Vs: Kutsu taistelukentälle.
« Vastaus #5 : 22.04.14 - klo:12:49 »
Kiitos myöskin KnutL jakamastasi.

Kirjoituksesta voidaan mielestäni nähdä se, että Jumala saattaa puhua samalla Raam.kohdalla ikäänkuin toiselle toista ja toiselle toista, nostaen aina kunkin kohdalla esille sitä, mikä juuri hänelle on tarpeellista.

Koska en ole koskaan itse kokenut rukousta punnertamiseksi tai minkäänlaiseksi pakoksi, sillä olen tiennyt, että silloinkin, kun minulla ei ole voimaa siihen, eikä edes sanojakaan, minulla on Esirukoilija taivaassa, kuin myöskin Pyhän Henki minussa rukoilee sanomattomin huokauksin alati ja sitä yritinkin tuoda esille tuossa toisessa viestissäni, en osannut ajatella, etteikö kyseinen tapaus puhuisi myöskin rukouksen merkityksestä, tai että olisi väärää tulintaa tuoda esille sitäkin puolta tämän kyseisen tapauksen kohdalla:

Rukous on yksi taisteluvarustus sota-asussamme, kuten Solteron laittamassa Raam.kohdassakin puhutaan.

Minä uskon, että jokainen sana Jumalan Sanassa on merkityksellinen ja siksi uskon tämänkin kohdan todeksi, enkä halua sen merkitystä sekoittaa Jumalan sauvaan, joka oli Mooseksen kädessä.

"Ja Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotaväkensä miekan terällä."

Jälleen palaisin tuohon Solteron laittamaan Raam.kohtaan, sillä sota-asu pitää sisällään monia eri elementtejä ja jokaisen osa-alueen paikallaan olemin on merkityksellinen!

Miekka on toden tottakin vertauskuva evankeliumista ja esim. Jeesus vastusti kiusauksia nimenomaan Jumalan Sanalla, evankeliumilla ja olen samaa mieltä, että Jumalan sauva Mooseksen kädessä kuvaa Jumalan voimaa, eli tässäkin kohdin kaikilla osa-aluilla on oma merkityksensä ja jokainen elementti on tarpeellinen taistelussamme niin vihollista kuin lihaammekin vastaan.



Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Kutsu taistelukentälle.
« Vastaus #6 : 22.04.14 - klo:17:25 »
Kiitos myöskin KnutL jakamastasi.

Kirjoituksesta voidaan mielestäni nähdä se, että Jumala saattaa puhua samalla Raam.kohdalla ikäänkuin toiselle toista ja toiselle toista, nostaen aina kunkin kohdalla esille sitä, mikä juuri hänelle on tarpeellista.

Koska en ole koskaan itse kokenut rukousta punnertamiseksi tai minkäänlaiseksi pakoksi, sillä olen tiennyt, että silloinkin, kun minulla ei ole voimaa siihen, eikä edes sanojakaan, minulla on Esirukoilija taivaassa, kuin myöskin Pyhän Henki minussa rukoilee sanomattomin huokauksin alati ja sitä yritinkin tuoda esille tuossa toisessa viestissäni, en osannut ajatella, etteikö kyseinen tapaus puhuisi myöskin rukouksen merkityksestä, tai että olisi väärää tulintaa tuoda esille sitäkin puolta tämän kyseisen tapauksen kohdalla:

Rukous on yksi taisteluvarustus sota-asussamme, kuten Solteron laittamassa Raam.kohdassakin puhutaan.

Minä uskon, että jokainen sana Jumalan Sanassa on merkityksellinen ja siksi uskon tämänkin kohdan todeksi, enkä halua sen merkitystä sekoittaa Jumalan sauvaan, joka oli Mooseksen kädessä.

"Ja Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotaväkensä miekan terällä."

Jälleen palaisin tuohon Solteron laittamaan Raam.kohtaan, sillä sota-asu pitää sisällään monia eri elementtejä ja jokaisen osa-alueen paikallaan olemin on merkityksellinen!

Miekka on toden tottakin vertauskuva evankeliumista ja esim. Jeesus vastusti kiusauksia nimenomaan Jumalan Sanalla, evankeliumilla ja olen samaa mieltä, että Jumalan sauva Mooseksen kädessä kuvaa Jumalan voimaa, eli tässäkin kohdin kaikilla osa-aluilla on oma merkityksensä ja jokainen elementti on tarpeellinen taistelussamme niin vihollista kuin lihaammekin vastaan.

Jos Joosua ajatellaan Jeesuksen esikuvaksi, voidaan nähdä myös tuo Joosuan miekka voittavana.
Jos Joosua ajatellaan vain ihmiseksi, todellinen voitto tuli muualta.


Amalekilaiset kuvaavat lihaa. Jokainen oman lihansa kanssa kamppaillut tietää, että on asioita, joissa voitto tulee helposti, mutta sitten on niitä asioita, joissa vain Joosuan/Jeesuksen miekalla voitetaan taistelu.

Saman tapaisesti kerrotaan Joosuan kirjassa siinä yhteydessä, kun viisi kuningasta piiloutui luolaan.


Lainaus käyttäjältä: Joos.10:
23 Ja he tekivät niin ja toivat hänen eteensä ne viisi kuningasta luolasta: Jerusalemin kuninkaan, Hebronin kuninkaan, Jarmutin kuninkaan, Laakiin kuninkaan ja Eglonin kuninkaan.
24 Ja kun he olivat tuoneet nämä kuninkaat Joosuan eteen, niin Joosua kutsui kaikki Israelin miehet ja sanoi sotaväen päälliköille, jotka olivat seuranneet häntä: "Astukaa esiin ja pankaa jalkanne näiden kuninkaiden niskalle". Niin he astuivat esiin ja panivat jalkansa heidän niskallensa.
25 Silloin Joosua sanoi heille: "Älkää peljätkö älkääkä arkailko, vaan olkaa lujat ja rohkeat, sillä näin on Herra tekevä kaikille teidän vihollisillenne, joita vastaan te joudutte sotimaan".
26 Sen jälkeen Joosua löi heidät kuoliaaksi ja ripusti heidät viiteen hirsipuuhun. Ja he riippuivat hirressä iltaan asti.
27 Mutta auringonlaskun aikaan Joosua käski ottaa heidät alas hirrestä ja heittää luolaan, johon he olivat piiloutuneet. Ja he panivat luolan suulle isoja kiviä, jotka ovat siinä vielä tänäkin päivänä.

Keitä olivat hengellisesti ajatellen nuo viisi kuningasta?

Kurjenmiekka

  • Vieras
Vs: Kutsu taistelukentälle.
« Vastaus #7 : 26.04.14 - klo:16:21 »
mä en koskaan lue VT:tä tuolla lailla pilkkoen osiin ja niiden vertauskuvallisiin merkityksiin.....

mielestäni VTssä on aivan selvää että vain jotkut kokivat Pyhän Hengen täyteyden ja sellaisia olivat esim Mooses, siksi hänellä oli vastuu rukoilla.

en myöskään sanoisi että hän soti vaan hän anoi kuten sanotaan UTssa : "kaikella anomisella......"