Viime yönä myöhään päädyin jostain syystä Jeesukselle osoitettuun samaan huokaukseen: "jos minun ei tule harrastaa valokuvausta, lapseni sanoo jossain vaiheessa tämän tietyn sanan unissaan". Ja näin sitten kävi. En ole varma, mikä tämä kuvio oikein on.
Voisikohan olla, että Herra haluaa koetella ja tietää, onko Hän ensimmäisellä sijalla elämässän ja harrastuksesta luopuminen taas tietynlainen uhraus? Onko tämä ajatuksena Raamatullinen vai lakihenkinen?
Sanoin olevani neuroottinen. Ja hävetäkseni täytyy sanoa, että vältän tiettyjä numeroita, sanoja, musiikkia ja joitain muitakin asioita. Tämä on raskasta, mutta monesti korostetaan sitäkin, ettei omaa omaatuntoa vastaan saa toimia. Asioiden välttely ei siis ainakaan pahenna ahdistusta. Mutta en osaa varmaksi sanoa, milloin kyse on omasta ahtaasta ajatusmaailmasta ja mikä pistetty minulle koetinkiveksi.
Toisaalta tämä "merkin saaminen" on ulkoinen, eikä minun neuroottisen mieleni tuotetta. Siinä on taustalla jotain ihan muuta.