Tuntuuhan se tosi oudolta, että Jumala vuodattaisi Henkeänsä vihollisen palveluksessa olevaan ihmisen päälle?
Eli jos Jumala vuodattaa Pyhän Henkensä jonkun päälle, niin mielestäni on itsestään selvää, että on kysymyksessä uudestosyntynyt ihminen, eli Jumalan lapsi.
Raamattu ei mielestäni missään kohdin puhu tapauksesta, että Pyhä Henki olisi vuodatettu sellaisen ihmisen päälle, joka ei ole Jumalan lapsi.
Oletko siis sitä mieltä, että on olemassa uskovia, joista toiset ovat saaneet Pyhän Hengen ja toiset eivät? Jumala ei siis mielestäsi voi vanhurskauttaa Jumalatonta?
Lue esim. Ap.t. 10:44,45.
- - -
Luther:
"Kaiken kaikkiaan: samoin kuin sofistit sanovat, että rakkaus ilmentää ja kehkeyttää uskon, samoin me sanomme, että Kristus ilmentää ja kehkeyttää uskon ja on uskon olemuksena. Uskossa omistettu ja sydämessä asuva Kristus on siis se kristillinen vanhurskaus, jonka tähden Jumala meidät lukee vanhurskaiksi ja lahjoittaa meille uuden elämän."
Aikamoista tekstiä veli Lutherilta. Eihän sellaista ihmistä voi sanoa jumalattomaksi, jonka sydämessä asuu Kristus.
Edellinen näyttäisi olevan riistiriidassa seuraavan kanssa:
Herännäisjohtaja Juho Malkamäki sanoi aikoinaan näin:
"Ei se ole mikään ihme, jos Jumala vanhurskauttaa sen, joka rukoilee - totta Jumala sellaisen vanhurskauttaa.
Eikä se ole ihmeellistä, että Jumala vanhurskauttaa sen, joka uskoo - tietysti Jumala uskovan vanhurskauttaa.
Eikä sekään ole ihme, jos Jumala vanhurskauttaa ihmisen, jossa on Pyhä Henki.
Mutta se on ihme, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman"
Kieliopillisesti jumalaton on ihminen, jolla ei ole Jumalaa eikä jumalayhteyttä. Hän on siis ilman Jumalaa ja ilman sitä pelastusta, jonka Jumala tahtoo lahjoittaa. Silti tällainen ihminen voi esiintyä Jumalan valtakunnan edustajana ja tehdä yhtä ja toista, jopa ihmeitä, Jumalan nimessä.
- - -
Raamatusta (ja elävästä elämästä) on helpostikin löydettävissä ainakin kolmenlaista jumalattoman uskoa. Ja vain yksi niistä edustaa uskoa, johon Jumala mieluusti vastaa.
Mielestäni ateismi on eräs esimerkki jumalattoman uskosta. Ja varsinkin sellainen ateismi, joka taistelee Jumalaa ja Jumalaan uskovia vastaan. Se on eräässä mielessä hyvin vahvaa uskoa, koska silloin pitää uskoa sattumaan, jonka todennäköisyys on olematon. Eräässä mielessä se on pohjimmiltaan jumalauskoa vaikkakin kieltääkin Jumalan olemassaolon. Kun tiedän, että joulupukkia ei oikeasti ole, niin minulla ei ole tarvetta todistella asiaa millään tavoin. Koska ateisti ei kuitenkaan voi olla asiastaan ehdottoman varma, niin se synnyttää todistelutarpeen.
Kaksi muuta jumalattoman uskoa löytyy Luuk. 18: 10-14. Otan sen uudemmasta käännöksestä:
10 "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. 11 Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. 12 Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' 13 Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' 14 "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."
Molemmat miehet olivat temppeliin mennessään jumalattomia. Fariseuksen koko elämä edusti sellaista uskonnollisuuden tasoa, johon harva nykypäivän kristittykään yltää. Hän uskoi Jumalaan ja pyrki kaikessa olemaan hänelle kuuliainen. Ellemme tietäisi Jeesuksen hänestä antamaa lausuntoa, meidän olisi hyvin vaikeaa pitää häntä jumalattomana. Sitä hän kuitenkin oli, sen teksti selvästi osoittaa. Fariseus oli hyvin uskonnollinen jumalaton, mutta silti uskoi vakaasti Jumalaan.
Publikaani oli myös jumalaton. Hän oli syntinen mies ja siksi halveksittu. Hän tiedosti myös itse syntisyytensä, siksi hän löi rintaansa ja rukoili: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!"
Aika outoa, että esität tällaisen kysymyksen:
Oletko siis sitä mieltä, että on olemassa uskovia, joista toiset ovat saaneet Pyhän Hengen ja toiset eivät? Jumala ei siis mielestäsi voi vanhurskauttaa Jumalatonta?
Vaikka juuri edellisessä viestissäni kirjoitan näin:
Lisään tähän vielä, ettei tule noista ensimmäisistä lauseistani väärää käsitystä, että olen samaa mieltä siitä, että toiset saattavat kokea tuon PH kastamisen jo saman tien uskoontulonsa hetkellä, joillakin siihen menee pidempi aika ja jotkut eivät ainakaan tietoisesti ole kokeneet sitä koskaan.
Uskon myöskin niin, että vaikka ei olisi kokenut tietoisesti PH kastetta uskoon tulonsa jälkeen, ei se siitä huolimatta tarkoita sitä, etteikö kyseinen henkilö olisi uskossa / uudestisyntynyt.
Lienee siis ongelmana sekin, ettei edes lueta toisen osapuolen kirjoituksia, vaan
paatostetaan vain omaa agendaansa ja ollaan sitten sitä mieltä, että joku toinen
uskova olettaa, ettei Jumala voi vanhurskauttaa jumalatonta.
Vai halutaanko tuolla vain ohittaa pyytämäni Raam.kohdat, että ladataan paljon
tekstiä ja tehdään toisesta outoja väittämiä.
Muistutan vielä, miten -33/-38 käännös ilmaisee tuon Luuk. 8 ja 14:
14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.
Eikä Raamattu missään kohdin selitä mitään tällaista tai anna tällaista tietoa, joten tämä on Pauluksen omaa tulkintaa:
Molemmat miehet olivat temppeliin mennessään jumalattomia. Fariseuksen koko elämä edusti sellaista uskonnollisuuden tasoa, johon harva nykypäivän kristittykään yltää. Hän uskoi Jumalaan ja pyrki kaikessa olemaan hänelle kuuliainen. Ellemme tietäisi Jeesuksen hänestä antamaa lausuntoa, meidän olisi hyvin vaikeaa pitää häntä jumalattomana. Sitä hän kuitenkin oli, sen teksti selvästi osoittaa. Fariseus oli hyvin uskonnollinen jumalaton, mutta silti uskoi vakaasti Jumalaan.
Publikaani oli myös jumalaton. Hän oli syntinen mies ja siksi halveksittu. Hän tiedosti myös itse syntisyytensä, siksi hän löi rintaansa ja rukoili: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!"
Raamatussa ei sanota:
- Molemmat miehet olivat temppeliin mennessään jumalattomia
- Fariseuksen koko elämä edusti sellaista uskonnollisuuden tasoa, johon harva nykypäivän kristittykään yltää
- Hän uskoi Jumalaan ja pyrki kaikessa olemaan hänelle kuuliainen
- Ellemme tietäisi Jeesuksen hänestä antamaa lausuntoa, meidän olisi hyvin vaikeaa pitää häntä jumalattomana. Sitä hän kuitenkin oli
- Fariseus oli hyvin uskonnollinen jumalaton, mutta silti uskoi vakaasti Jumalaan.
- Publikaani oli myös jumalaton.
- Hän oli syntinen mies ja siksi halveksittu
Järkyttyneenä luen tuota selostusta, sillä Sanassa kielletään sinne mitään lisäämästä, tai sieltä mitään pois ottamasta, joten meidän tulee olla erittäin varovaisia, kun lähdemme antamaan tällaisia selityksiä, mille ei löydy selvää tukea Sanasta.
Tässä vielä kaikki se, mitä Raamattu kyseisestä asiasta ilmaisee:
10. Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
