Suomen kielinen sana vanhurskas tulee kuulemma sanoista vaa'an hurkas, eli puntaroinnin kestävä.
Ja lienee selvää, että Jumalan puntarille ei passaa mennä muuten kuin puettuna Poikaan.
Oletko tosissasi, että olet kuullut tällaisen selityksen? Tätä en ole
koskaan kuullutkaan.
Oikeasti sana on alunperin Agricolan valitsema, kun hän käänsi Raamattua.
Hän valitsi yhdyssanan va'an hurskas, ensimmäinen sana on siis genetiivi
sanasta vaka (eikä todellakaan vaaka). Vielä 1800-luvulla sana esiintyi muodossa
vaka ja tarkoitti varmaa tai lujaa. 1900-luvulla sana muuttui muotoon vakaa.
Agricolan mielestä vanhurskas on siis vakaan viisas, tai "oikealla tavalla viisas".
Valitettavasti tämä käännös on kuitenkin puutteellinen, kuten tässä keskustelussa
tai siinä aiemmassa 2013 marraskuussa käydyssä keskustelussa tulee ilmi.
Valitettavaa se on siksi, että jos sanan oikeaa merkitystä ei tiedetä - koska se
ei ole suomenkielessä yleiskäytössä oleva sana - niin kukin antaa sanalle
merkityksen jonka
luulee tai
kokee sillä olevan. Tai jota asiaa tarkemmin
tuntematon pappi tms. julistaa. On kysymys siitä yleisemmästäkin ilmiöstä, että
sanoille annetaan
tunnemerkityksiä, jolloin sama sana voi merkitä eri ihmisille eri asiaa.