Lopulta puhe valituista ja Jumalan suvereenisuudesta pelastuksessa on "siellä jossain" siinä mielessä, että se selittää Jumalan näkökulmasta pelastusta. Kuten melko alussa kirjoitin, niin ihminen ahdistuu, jos ohittaa sen mitä Jumala on ilmoittanut, ja luulottelee tietävänsä sen, mitä hän ei ole ilmoittanut.
Jeesuksen ristinkuolema oli julkinen eikä salattu tapahtuma ja lunastus on riittävä jokaiselle, joka siihen turvaa. Ainakaan Raamatussa ei ole sellaista opetusta, että ihmisen pitäisi edes miettiä epävarmuudessa valintaa tai sitä, että onko pelastus tarkoitettu juuri minulle. Eivät pelkästään oikeat opit ole tärkeitä, vaan raamatulliset sovellukset niihin liittyen.
Ilm 22:17. Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
Joh 3
14. Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
15. että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
Tässä puhut oikeaa Jumalan evankeliumia,
mutta tämä ei olekaan enää kalvinismia. Yleensä ihmiset "sekoittelevat" erilaisia oppeja keskenään, ja siitä tulee hirveä sekasotku.
Kalvinistinen ennaltamäärämisoppi on väärä evankeliumi, tämä tulee sanoa rohkeasti ja suoraan. Kristuksen sovitustyö on kaikille avoin, ja valinta on aina siinä - missä ihminen kuulee Jumalan evankeliumin. Jumala antaa uskon, tekee ihmisen Jumalan lapseksi, ihminen ei voi tähän mitään lisätä. Mutta valinta on aina ihmisen sydämessä, ei missään muualla.
Jumalan armo on pelastavaa, mutta myös kasvattavaa:
Tiit.2:12 "...ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,"
Eli Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä - "että me hyljäten...". Siksi "perunasäkki"-usko on kuollutta uskoa, jossa kielletään Jumalan armon kasvattava ja pyhittävä työ pelastetussa, ja jossa kaikki
uskon kuuliaisuus nähdään vain lain tekoina.
Tämäkin on väärä evankeliumi.
Se on Jumalan antaman elämän muutoksen kieltävä väärä evankeliumi.
Siksi, Jumalan valinta ei ole yksistään
objektiivinen ("Jumalan valitsi minut omakseen Kristuksessa"), vaan myös
subjektiivinen ("Jumala vaikuttaa minussa tekemistä ja tahtomista, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi - minussa ja minun kauttani, Kristuksen ansion tähden") Tämä on raamatullinen Jumalan evankeliumi.
Yksin armosta, yksin uskosta - ja usko jossa on teot ja elämä.Ihminen voi pettää itsensä, luulla olevansa "valittu", mutta kieltää elämän muutoksen jonka Jumala haluaa armossaan tehdä. Tällöin on hyvä kysyä,
onko henkilön usko todella elävää uskoa ("Jumala toimii pelastetun elämässä"), vai onko hän eksynyt passiiviseen "perunasäkki"-uskoon, jossa hän vain kieriskelee oman syntisyytensä, kurjuutensa ja kykenemättömyytensä keskellä, näkemättä lainkaa Jumalan armon elämää ja muuttavaa voimaa, Kristuksen evankeliumissa - ja silti kutsuu itseään "valituksi".
Ihminen voi paeta elävää Jumalaa kalvinistisen harhaopin syliin.Room.6:1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Room.6:2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
Todellinen Jumalan valittu, on valittu Hengen pyhityksessä Kristuksen kuuliaisuuteen - jossa Jumalan ansaitsematon armo kasvattaa häntä, johdattaa häntä ja vaikuttaa hänessä tahtomista ja tekemistä. Uskossa on silloin osana teot, eli vaellus Herrassa.
Jaak.2:18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Jaak.2:19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Jaak.2:20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
Kalvinismi on alkuperältään väärä evankeliumi, ja ihmisen oma pyrkimys selittää Jumalan valintaa pelastettujen suhteen. Kalvinismi epäonnistuu siinä, ja luo jopa Jumalasta täysin epäraamatulisen ja väärän kuvan.
Kalvinismi on väärä toivo ja petos, joka ei johda elävään uskoon.