Valtava ahdistus kalvinismista

[JPK]

2. Äärimmäinen vapaan tahdon kieltäminen (eli ennalta määräämisoppi) on myös omavanhurskautta, koska se kieltää mahdollisuuden kaikkien pelastumiseen, ja siten korottaa itsensä muiden ylitse. Ihminen on silloin muita parempi ennalta määräämisensä tähden (minut on valittu, ei muita).

Tuo on toisesta uskomisen tavasta tehty surkea ja huono väittämä.

On epäreilua väittää, etteikö kalvinistit uskoisi Jumalan olevan Kaikkivaltias. Tuo väittämäsi sisältää piiloviestin siitä, että ihmiset jotenkin määrittelisivät ketkä Jumala on valinnut. Toinen vaihtoehto on se, ettei Jumala tietäisi ennalta ketkä pelastuvat.

Tuota omaa paremmuutta julistetaan tavalla tai toisella jokaikisessä herätysliikkeessä. Lestadiolaiset sanovat sen ääneen. Toiset liikkeet sanovat sen niin, että osoittavat toiselta puuttuvan jonkun totuuden.

Kalvinismi opettaa, että Jumala edeltä käsin määrää toiset pelastukseen toiset ei [TULIP-oppi]. Tällainen oppi synnyttää omavanhurskaan asenteen, koska he vain voivat pelastua. Ihminen kerskaa, että hän on valittu, ei nuo muut. Muut menevät kadotukseen, koska heitä ei ole edeltä määrätysti valittu (ihmisen oman tahdon ulkopuolella).

Toiseksi kalvinistit rajoittavat Kristuksen sovitustyön vain oman oppinsa mukaan edeltä käsin valittuihin. Tämä ei ole Jumalan evankeliumia, vaan lahkohenkinen kulttioppi. Jumala tahtoo että kaikki ihmiset pelastuvat.

Sillä niin Jumala rakasti maailmaa (koko maailmaa, eli kaikkia ihmisiä - ei ns. edeltä käsin valittuja), että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Tämä on raamatullinen Jumalan evankeliumi - kalvinismi on väärä evankeliumi.

Jumalan pelastava rakkaus kuuluu kaikille. Jeesus Kristus kantoi koko maailman synnin ristillä. Jumala ei ole määrännyt ketään kadotukseen, vaan kutsuu kaikkia ihmisiä pelastukseen. Kaikki ihmiset on valittu pelastukseen Jeesuksessa, ja Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä samalla pelastavalla rakkaudella.

[JPK]

lainaus Petri Paavolan tekstistä
- lähde: http://www.kotipetripaavola.com/kalvinismi.html

John Calvin (Ranskaksi Jean Calvin): By predestination we mean the eternal decree of God, by which he determined with himself whatever he wished to happen with regard to every man. All are not created on equal terms, but some are preordained to eternal life, others to eternal damnation. And accordingly, as each has been created for one of other of these ends, we say that he as been predestinated to life or to death.”

Calvinin kuva Jumalasta oli hirvittävä ja täysin vääristynyt. Calvin opettaa ennaltamääräämisen tarkoittavan Jumalan iankaikkista määräystä, jonka mukaan Jumala on määritellyt tapahtuvan mitä tahansa Hän haluaa tapahtuvan koskien kaikkia ihmisiä. Calvin jatkaa sanoen ettei kaikkia ihmisiä ole luotu samanarvoisesti, sillä jotkut ovat ennalta määrättyjä iankaikkiseen elämään, ja toiset iankaikkiseen kadotukseen. Calvin sanoo että sen mukaisesti jokainen on luotu toiseen näistä päämääristä, sanomme hänen olevan ennaltamäärätty elämään tai kuolemaan.

Raamattu opettaa eri tavalla tuoden esille ihmisellä olevan mahdollisuus valita elämä tai kuolema:

5 Moos 30:19 Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.

Apt 3:19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,

Kalvinismin jumala on epäoikeuden mukainen, joka ei anna ihmiselle mahdollisuutta valita pelastuksen vastaanottamista parannuksen teon ja uskon kautta, siksi koska kalvinismin jumala jo ennaltamääräsi jotkut ihmiset kadotukseen, eli loi heidät kadotuksen lapsiksi. On sanomatta selvää ettei kalvinismin jumala ole Raamatun Jumala.

Petri Paavola lainaa suoraan John Calvinin opetusta, ja siinä selvästi sanotaan - että hän uskoi toisten tulevan edeltämäärätyksi pelastukseen, toisten kadotukseen.

Tämä(kin) siis todistaa, miten epäraamatullinen ja vääristynyt oppi on kalvinismin taustalla. Se että reformoitu kirkko olisi teologiensa nojalla muuttanut jotenkin kalvinistista oppia, ei muuta sitä todellisuutta - että opin aloittaja itse John Calvin opetti ihmistahdon ulkopuolella olevaa edeltämääräämistä (valintaa), joko pelastukseen tai kadotukseen.

[Natanael]

2. Äärimmäinen vapaan tahdon kieltäminen (eli ennalta määräämisoppi) on myös omavanhurskautta, koska se kieltää mahdollisuuden kaikkien pelastumiseen, ja siten korottaa itsensä muiden ylitse. Ihminen on silloin muita parempi ennalta määräämisensä tähden (minut on valittu, ei muita).

Tuo on toisesta uskomisen tavasta tehty surkea ja huono väittämä.

On epäreilua väittää, etteikö kalvinistit uskoisi Jumalan olevan Kaikkivaltias. Tuo väittämäsi sisältää piiloviestin siitä, että ihmiset jotenkin määrittelisivät ketkä Jumala on valinnut. Toinen vaihtoehto on se, ettei Jumala tietäisi ennalta ketkä pelastuvat.

Tuota omaa paremmuutta julistetaan tavalla tai toisella jokaikisessä herätysliikkeessä. Lestadiolaiset sanovat sen ääneen. Toiset liikkeet sanovat sen niin, että osoittavat toiselta puuttuvan jonkun totuuden.

Kalvinismi opettaa, että Jumala edeltä käsin määrää toiset pelastukseen toiset ei [TULIP-oppi]. Tällainen oppi synnyttää omavanhurskaan asenteen, koska he vain voivat pelastua. Ihminen kerskaa, että hän on valittu, ei nuo muut. Muut menevät kadotukseen, koska heitä ei ole edeltä määrätysti valittu (ihmisen oman tahdon ulkopuolella).

Tuossa ensimmäisessä viestissä yhdistät opin ja tekemäsi päätelmän siitä mihin se johtaa.
Kun taas jälkimmäisessä viestissäsi erottelet äärikalvinistisen opin ja teet päätelmän, että opin omaksuma ylpistyy ja tulee omavanhurskaaksi.

Olen samaa mieltä siitä, että äärikalvinismi noin opettaa. Päätelmistä en ole samaa mieltä. Jokainen itselleen rehellinen äärikalvinismi joutuu myöntämään, ettei hän kykene täyttämään Jumalan tahtoa.
Se johtaa pelkoon siitä onko sittenkään itse yksi valituista.

Se voi johtaa myös siihen, että yrittää todistaa itselleen ja muille olevansa valittu eli siis sitä kautta alkaa ansaita pelastusta. Silloin käy niin, etteihän tuo uskova ole enää äärikalvinisti, koska hänhän ei käytännössä usko olevansa valittu ja valittuhan ei voi menettää pelastusta.

Tästä toisesta päätelmästä en ole ollenkaan samaa mieltä.

kalvinismi on väärä evankeliumi.

Edellä kohdistit kritiikkiä äärikalvinismia vastaan ja loppupäätelmäsi on että kalvinismi on väärä evankeliumi.

[Natanael]

Calvin opetti yhtä ja Luther opetti toista. Kaikki ei mennyt kohdilleen.

Karismaattisuudensä ei ole samalla tapaa yhtä oppi-isää. Heitä on monta ja heillä on tosi paljon outoja oppeja. Se, että karismaattisia ei voi helposti vetää tilille moninaisten juurien vuoksi on harmillinen juttu, koska ensiksi joutuu selvittämään mitkä ovat kunkin keskustelijan henkilökohtaiset oppi-isät ja omaksutut ajattelutavat.

[JPK]

Se voi johtaa myös siihen, että yrittää todistaa itselleen ja muille olevansa valittu eli siis sitä kautta alkaa ansaita pelastusta. Silloin käy niin, etteihän tuo uskova ole enää äärikalvinisti, koska hänhän ei käytännössä usko olevansa valittu ja valittuhan ei voi menettää pelastusta.

Kalvinistinen oppirakenne pyrkii todistamaan, että ihminen on täysin turmeltunut eikä kykene mihinkään. Siksi hänen osakseen jää pohtia, onko hän edeltä käsin valittu vaiko ei? Jos ei onko hän valittu kadotukseen? Tällainen sairaanloinen tila ei ole tervettä raamatullista uskoa. Raamatullinen usko perustuu aina yksin Kristuksen voittoon, josta Pyhä Henki todistaa pelastetulle elämästä Jumalan armossa ja uskon elämän kasvusta Jumalan Sanan mukaisuudessa.

Todellisuudessa jos ihminen on valittu, hänessä näkyy myös sen mukaiset hedelmät. Tämän Jeesus sanoi aikansa juutalaisille, jotka sanoivat olevansa Jumalan kansaa, koska olivat Aabrahamin jälkeläisiä. Jeesus edellytti heiltä sen mukaisia hedelmiä - ja lopuksi osoitti, että he olivat isästä perkeleestä; eli he luottivat itseensä, ja sukujuuriinsa, eivätkä olleet pelastuksen sisäpuolella.

Tämä sama näkyy kalvinismissa. Ihminen yrittää perustella että hän on valittu, eikä hän kykene sen suhteen tekemään mitään. Jumala on joko valinnut hänet tai ei. Melkoista arpapeliä. Jos hän ei kuitenkaan tuota uskon mukaista hedelmää, on hän edelleen synnin vallassa ja pelastumaton, aivan kuten juutalaisetkin olivat - vaikka olivat Aabrahamin lapsia.

Joh.8:31-36 "Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;  ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".  He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?"  Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.  Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.

Usko ilman tekoja on kuollut - vaikka kuinka yritettäisiin teologisfilosofisesti selitää mitä. Ihminen joka elää synnissä ja on synnin vanki, on vielä synnin orja. Vain Jeesus tekee synnin orjan vapaaksi, ei se että yritetään selittää ihmisen tahdon ulkopuolella olevaa valintaa, johon ihminen itse ei voi vaikuttaa.

Kalvinismi on kiero ja eksyttävä oppi, joka ei johda todelliseen elävään uskoon - vaan pelkkään järjenpäätelmiin, sekä vääriin teologisfilosofisiin selityksiin. Jumalan antama usko on elämää, tahtomista - Kristuksen seuraamista.

Karismaattiseen liikkeeseen en tässä keskustelussa ole lähtenyt, koska aiheena on: "Valtava ahdistus kalvinismista".

[garibaldi]

Kalvinismi on kiero ja eksyttävä oppi, joka ei johda todelliseen elävään uskoon - vaan pelkkään järjenpäätelmiin, sekä vääriin teologisfilosofisiin selityksiin. Jumalan antama usko on elämää, tahtomista - Kristuksen seuraamista.

Ehkä kannattaisi tutustua laajemmin kalvinistisiin teologeihin ja heidän pohdintoihinsa. Käytännössä koko uskonpuhdistus syntyi "kalvinistisen" teologian ympärillä. Jos Sola Scriptura (Raamattu yksin) tuottaa kalvinistista ymmärrystä, niin eikö olisi uskottavaa pitää kalvinistisia ymmärryksiä raamatullisina?

Lue vaikkapa Lutherin Sidottu ratkaisuvalta ja reformaattoreiden teoksia. En pidä tällaista vääristelevää yksisilmäistä kalvinismin käsittelyä minkään arvoisena. Kalvinismista on toki mahdollista tehdä Raamatulle vieraita omituisia väännöksiä, mitä ymmärtääkseni kutsutaan hyperkalvinismiksi. Kalvinistisen teologian lähde ei ole TULIP, vaan Raamattu. Opit on helppo löytää Raamatusta, mutta niitä taas ei ole helppo hyväksyä.

Esimerkkinä vaikkapa Efesolaiskirjeen 2. luku, jossa kalvinistin on helppo pysyä tekstissä ja sen merkityksissä (Jumala pelastaa synteihin kuolleen yksin armosta herättämällä tämän hengellisesti eloon), kun taas ihmiskeskeinen tahtoon ja suostumukseen keskittyvä lukutapa jakeelle

1. Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,

olisi "ja Jumala on mahdollistanut teidän suostua kuolleista herättämiseen".

Näin helposti pystytään huomaamaan se, että miten ne "järjenpäätelmät" ja väärät teologiset selitykset ohjaavat jopa Raamatun selkeän merkityksen ohittamiseen.

[Paulus]

Kun täällä näyttää olevan kalvinismin tuntijoita, niin kysyn, opetetaanko kalvinismissa, ettei todella uskoon tullut voi kadottaa uskoaan?

[Natanael]

Eikö osassa luterilaisuutta uskota, että pelastus on täysin Jumalan työtä.
Sehän tarkoittaa myös sitä, että Jumala on jättänyt sen työn tekemättä niiden kohdalla, jotka joutuvat kadotukseen. Eikö se ole ihan sama kuin yhden lajin kalvinismissa, mutta sanottuna toisin.

[garibaldi]

Kalvinismissa usko ja pelastus nähdään Jumalan työnä. Jumala ei ole mahdollisuuksien ja suostumusten Jumala, vaan pelastava Jumala. Muistan kuulleeni sellaisen ilmauksen, että uskon ilmeneminen voi loppua, mutta usko taas ei. Pelastus on ihmistä suurempi. Jumala ei voi epäonnistua.

Fil 1

3. Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan,
4. aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta,
5. kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka,
6. varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

Apostoli Paavalilla on suurempi luottamus Jumalan työn kestävyyteen, kuin monilla tämän päivän kristityillä.

Ihmisen elämä paljastaa sen, että onko uudestisyntymistä tapahtunut vai ei. En suoranaisesti tarkoita mitään moraalista tasoa, vaan uudestisyntynyt ihminen haluaa elää Jumalan yhteydessä ja parannuksessa.

1Joh 2

19. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

jaetta on perinteisesti käytetty selittämään sitä, että miksi joku poikkeaa pois uskon tieltä.

Room 8

30. mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.

mukaan taas uskosta vanhurskaaksi tulleet tullaan myös kirkastamaan. Tässä ei ole sijaa vanhurskauden kadottamiselle. Usko on lahja. Vanhurskaus on lahja. Jumala vanhurskauttaa. Jumala kirkastaa.

31. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
33. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
35. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?

[garibaldi]

Eikö osassa luterilaisuutta uskota, että pelastus on täysin Jumalan työtä.
Sehän tarkoittaa myös sitä, että Jumala on jättänyt sen työn tekemättä niiden kohdalla, jotka joutuvat kadotukseen. Eikö se ole ihan sama kuin yhden lajin kalvinismissa, mutta sanottuna toisin.

Luterilaisuus on monessa hyvin lähellä kalvinismia. Lutheria pidän kalvinistisempana kuin hänen jälkeensä luterilaisuuden nimen saanutta suuntausta.

Jos Jumala pelastaa syntisen x armosta ja antaa syntiselle y sen, mitä hän ansaitsee, niin Jumalassa ei silti ole vääryyttä. Vaikka Jumala kuinka antaisi mahdollisuuksia ja lähestyisi syntisiä ihmisiä, niin ihmisen syntiinlangennut luonto ei näkisi Jumalassa mitään tavoiteltavaa ja arvokasta. Ihminen on kuollut synteihin ja rikkomuksiin. Eikä Jumala ole velkaa edes mahdollisuuksien antamista.

Paavali juuri vastaa tuohon problematiikkaan Roomalaiskirjeen 9. luvussa

14. Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
15. Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".
16. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
17. Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä".
18. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
19. Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
20. Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"

[Paulus]

C.H. Spurgeon Yksin Armosta sivu 52:

"Usko, joka kieltäytyy tottelemasta Jeesuksen käskyjä, on vain varjo, eikä milloinkaan voi pelastaa sielua. Me jättäydymme Jeesukselle, että Hän pelastaisi meidät ja kun Hän antaa meille määräyksiä, seuraamme me niitä ja tulemme pelastetuiksi. Älköön lukijani unohtako tämän kuuliaisuuden tärkeyttä! Usko Jeesukseen ja osoita uskosi täyttämällä Hänen tahtonsa.

"

Ei siis yksin armosta.

[Jopo]

Miten muuten turvautua yksin Jumalan armoon, jos Jumalan armo yksin ei riitä pelastamaan ketään ja pelastus on täysin riippuvainen sen vastaanottajasta?

Ei sitä voisi, jos se olisi tosiaan "täysin" riippuvainen vastaanottajasta. Olisko se edes armoa silloin?

Mutta.

Joku voisi vuorostan kysyä: Miten voisi turvautua yksin Jumalan armoon, jos Jumala ei tahdokaan kaikkien ihmisten pelastuvan? Että jos en kuulukaan valittujen joukkoon? Tai että kuulunkin niihin jotka vain hetkeksi uskovat, kun eivät kuulukaan valittuihin.

Siitä ahdistuksesta kai palstan aloittaja juuri puhuu. Sekin puoli otettava huomioon.

Ei kalvinismi taida tuoda sen enempää pelastusvarmuutta kuin yksinkertainen lapsen usko: Jeesus on sovittanut koko maailman synnin, minunkin syntini ja armossaan tahtoo antaa anteeksi ja viedä taivaaseen. Ja olen yksin Hänen armostaan riippuvainen kuolemaani asti. Ja se uskokin on lahjaksi saatu.

[garibaldi]

Lopulta puhe valituista ja Jumalan suvereenisuudesta pelastuksessa on "siellä jossain" siinä mielessä, että se selittää Jumalan näkökulmasta pelastusta. Kuten melko alussa kirjoitin, niin ihminen ahdistuu, jos ohittaa sen mitä Jumala on ilmoittanut, ja luulottelee tietävänsä sen, mitä hän ei ole ilmoittanut.

Jeesuksen ristinkuolema oli julkinen eikä salattu tapahtuma ja lunastus on riittävä jokaiselle, joka siihen turvaa. Ainakaan Raamatussa ei ole sellaista opetusta, että ihmisen pitäisi edes miettiä epävarmuudessa valintaa tai sitä, että onko pelastus tarkoitettu juuri minulle. Eivät pelkästään oikeat opit ole tärkeitä, vaan raamatulliset sovellukset niihin liittyen.

Ilm 22:17. Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

Joh 3
14. Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
15. että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

[JPK]

Lopulta puhe valituista ja Jumalan suvereenisuudesta pelastuksessa on "siellä jossain" siinä mielessä, että se selittää Jumalan näkökulmasta pelastusta. Kuten melko alussa kirjoitin, niin ihminen ahdistuu, jos ohittaa sen mitä Jumala on ilmoittanut, ja luulottelee tietävänsä sen, mitä hän ei ole ilmoittanut.

Jeesuksen ristinkuolema oli julkinen eikä salattu tapahtuma ja lunastus on riittävä jokaiselle, joka siihen turvaa. Ainakaan Raamatussa ei ole sellaista opetusta, että ihmisen pitäisi edes miettiä epävarmuudessa valintaa tai sitä, että onko pelastus tarkoitettu juuri minulle. Eivät pelkästään oikeat opit ole tärkeitä, vaan raamatulliset sovellukset niihin liittyen.

Ilm 22:17. Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

Joh 3
14. Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
15. että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

Tässä puhut oikeaa Jumalan evankeliumia, mutta tämä ei olekaan enää kalvinismia. Yleensä ihmiset "sekoittelevat" erilaisia oppeja keskenään, ja siitä tulee hirveä sekasotku.

Kalvinistinen ennaltamäärämisoppi on väärä evankeliumi, tämä tulee sanoa rohkeasti ja suoraan. Kristuksen sovitustyö on kaikille avoin, ja valinta on aina siinä - missä ihminen kuulee Jumalan evankeliumin. Jumala antaa uskon, tekee ihmisen Jumalan lapseksi, ihminen ei voi tähän mitään lisätä. Mutta valinta on aina ihmisen sydämessä, ei missään muualla.

Jumalan armo on pelastavaa, mutta myös kasvattavaa:

Tiit.2:12 "...ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,"

Eli Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä - "että me hyljäten...". Siksi "perunasäkki"-usko on kuollutta uskoa, jossa kielletään Jumalan armon kasvattava ja pyhittävä työ pelastetussa, ja jossa kaikki uskon kuuliaisuus nähdään vain lain tekoina. Tämäkin on väärä evankeliumi. Se on Jumalan antaman elämän muutoksen kieltävä väärä evankeliumi.

Siksi, Jumalan valinta ei ole yksistään objektiivinen ("Jumalan valitsi minut omakseen Kristuksessa"), vaan myös subjektiivinen ("Jumala vaikuttaa minussa tekemistä ja tahtomista, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi - minussa ja minun kauttani, Kristuksen ansion tähden") Tämä on raamatullinen Jumalan evankeliumi. Yksin armosta, yksin uskosta - ja usko jossa on teot ja elämä.

Ihminen voi pettää itsensä, luulla olevansa "valittu", mutta kieltää elämän muutoksen jonka Jumala haluaa armossaan tehdä. Tällöin on hyvä kysyä, onko henkilön usko todella elävää uskoa ("Jumala toimii pelastetun elämässä"), vai onko hän eksynyt passiiviseen "perunasäkki"-uskoon, jossa hän vain kieriskelee oman syntisyytensä, kurjuutensa ja kykenemättömyytensä keskellä, näkemättä lainkaa Jumalan armon elämää ja muuttavaa voimaa, Kristuksen evankeliumissa - ja silti kutsuu itseään "valituksi". Ihminen voi paeta elävää Jumalaa kalvinistisen harhaopin syliin.

Room.6:1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Room.6:2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

Todellinen Jumalan valittu, on valittu Hengen pyhityksessä Kristuksen kuuliaisuuteen - jossa Jumalan ansaitsematon armo kasvattaa häntä, johdattaa häntä ja vaikuttaa hänessä tahtomista ja tekemistä. Uskossa on silloin osana teot, eli vaellus Herrassa.

Jaak.2:18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Jaak.2:19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Jaak.2:20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?

Kalvinismi on alkuperältään väärä evankeliumi, ja ihmisen oma pyrkimys selittää Jumalan valintaa pelastettujen suhteen. Kalvinismi epäonnistuu siinä, ja luo jopa Jumalasta täysin epäraamatulisen ja väärän kuvan. Kalvinismi on väärä toivo ja petos, joka ei johda elävään uskoon.

[garibaldi]

Ei ennaltamääräämisoppi mikään evankeliumi olekaan eikä sitä sellaiseksi ole tarkoitettu! Ei kukaan pelastu sillä, että tietää jossain olevan joukon valittuja. Se selittää vain pelastusta Jumalan näkökulmasta ja vastaa siihen kysymykseen, että miksi joku uskoo ja jaksaa perille ja toinen taas ei usko. Epäusko tosin on seurausta ihmisen syntiinlangenneesta tilasta ja tahdosta, joka on sidottu syntiin. Jumalan ei tarvitse aktiivisesti vaikuttaa epäuskoa ja syntiä ei-valittujen elämässä, koska he luonnostaan ovat perkeleen lapsia.

Pelastus on avoin kaikille, koska Raamattu opettaa niin. Raamattu opettaa toki paljon muutakin liittyen ihmisen syntiinlangenneseen tilaan, tahtoon ja Jumalan suvereenisuuteen ja valintaan pelastuksessa.

Room 9

15. Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".
16. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.

Ei pelkästään oikea oppi, vaan myöskin oikea sovellus.

Ketkään kalvinistit eivät tietääkseni opeta, että valinta jotenkin leijuisi epämääräisesti ihmisen elämässä ilman, että olisi pelastavaa uskoa, parannusta ja Hengen hedelmää. Suosittelen todella historialliseen kalvinismiin perehtymistä. Mielestäni painotus on täysin päinvastainen ja välillä tuntuukin, että se tapa millä valittujen elämän hedelmää ja nousukiitoa kuvataan ei ehkä ole täysin realistinen.

Tuosta taas päästään helposti väärään sovellukseen, jossa pelastusta ja valintaa aletaan etsiä ihmisen sisältä eikä Jumalan teoista ihmisen ulkopuolella. Raamattu osoittaa Kristukseen, joka on syntisen ainut toivo.