Taidan tässä viestissä toistaa itseäni, mutta koska keskityin lukemaan Jesaja 62n juuri tämän teeman takia, palaan asiaan, ja mainitsen mitä sain lukiessani Jesajan 62. lukua.
Oon ihmetellyt itsessäni,miksi mua häiritsee niin paljon yhä ne kohdat, missä on hyvin, hyvin rakkaudellisesti Jumalan pelastavasta armosta Jesajassa. Se tuntuu jotenkin kohtuuttomalta siihen nähden miten siellä kuvataan Jumalan kansan kapina, jumalattomuus, syntisyys. Sitten mua häiritsee se kun en tiedä mihin ajankohtaan ne pelastuksen ajan ihanuuden kuvaukset viittaavat.
Kun olin nuorempi, Jesaja oli yksi harvoja VTn kirjoja mistä koin saaneeni ravintoa. Nyt olen myöhemmin lukenut sitten muita ja tullut todella vaikuttuneeksi. Jeremian kirja lähes kirjaimellisesti pelasti mun elämäni lähtemästä menemään hyvin surulliseen, tavallaan toivosta luopumisen suuntaan. Siksi sen jämerä ote on mulle hyvin läheinen.
Jesaja 62 on todella täynnä tätä pelastuksen ajan ihanuuden kuvausta. Haastoin itseni lukemaan sen huolellisesti ja pyysin Herralta apua sen ymmärtämiseen.
Löysin siitä paljon asioita mitä on Uudessa Testamentissa kirjoitettu ihmisen sielun pelastumista.
"Sinä saat uuden nimen, jonka Herra itse lausuu julki."
"Herra rakastaa sinua"
"Jumalasi iloitsee sinusta"
"Katso, sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut. Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa, Herran lunastamat."
Luvun alussa on: "...
oikeus nousee siellä kuin aurinko ja
pelastus on loimuava liekki".
Tajusin että tuossa on niinkuin siitäkin kokemuksesta kun ihminen tulee uskoon, pelastuu, tulee Herran omaksi. Taivaassa enkelit iloitsee siitä. Se on TOSI ISO JUTTU.
Pelastettu ihminen on RAKAS JUMALALLE.
Varmaan jotain mitä uudestisyntyneet kokevat
Ja Herra toi minulle oikeuden ja pelastuksen sitten konkreettisessakin tilanteessa, kun itsellä ei ollut mitään kykyä auttaa itseäni siinä tilanteessa. Ainoa mitä olisin voinut tehdä on paeta. Ja luopua siitä minkä selvästi olin ymmärtänyt Herran luvanneen minulle. Herra vei sen päätökseen, mutta olin tosi lähellä valita luopua toivosta ja uskosta ja katsoa olosuhteita eikä Jumalan sanaa.